JOS JA JOS - TAI SITTENKÄÄN JOS EI

JOS olisin nuorempi, tulee välillä mieleeni. Ei, en nyt tätä ikääntymistäni kadu, mutta kun luin paikallislehdestä meidän antikvariaatin olevan myynnissä, äkillinen ajatus hyppäsi mieleeni, että miten olisikaan mukavaa työskennellä kirjojen - ja vanhojen kirjojen nimenomaan - parissa. No jaa. Onneksi se ei ole mahdollista, ja toisaalta epäilen, hennoisinko kirjojani edes myydä jos antikvariaatti omani olisi.

Jokaisella on oma lempikirjailijansa. Minulla niitä on useitakin. Olen suomalaisten naiskirjailijoiden fani. Erityisesti Laila Hirvisaaren (Hietamiehen). Koko hänen tuotantonsa olen paitsi lukenut myös omakseni hankkinut. Kuulema monet hakevat lempikirjailijansa alkutuotannon teoksia, Hietamieheltäkin kysytyin on Käden kosketus, aika hyvässä hinnassakin jos vain jostakin löytyy. No, enpä ole omaani myymässä. Tuo keltakukka ei ole Hirvisaari vaan iso hirvenjuuri. Perhosten suosikkikukka.

Toinen lempparikirjailijoistani on Lempi Jääskeläinen. Hänen kirjansa ovat aarteitani, nekin on hyllyssäni. Jokin niissä kiehtoo aina vaan. Vanhan Viipurin historia esimerkiksi. Jotakin samaa on Hirvisaarenkin kirjoissa, tosin kerrontakieli on erilaista.

Kaari Utrion tuotantoa on myös luettu sivukaupalla. Pohjolan-Pirhostakin. Ja Joenpeltoa jne.

Mutta mutta. Tämän ikäisen naisen on turha haaveilla sen enempää prinssistä metsien pimennosta kuin antikvariaatin pitämisestäkään. Suutari pysyköön lestissään ja minä eläkemummona. Ja Simon mammana.

Torstai on toivoa täynnä. Naistenviikko ja vettä tihuuttaa. Kuin aina. (Ei Aina, se Viljamin sisar!).
Mieli palaa vadelmapuskiin, kypsiä ovat, mutta kukapa se sateessa. Lauantaiksiko poutaa luvassa? Kantarellejä löysimme ystäväni kanssa alkuviikosta, nyt sade niitä pieniä alkuja kasvattaa. Sää niin vilakkaa, ettei oikein heinäkuun puoliväliksi uskoisi.

Kotona kypsyvät pensasmustikat, vanhaan arabiakahvikuppiin niitä mahtui 30 kpl. Isoja ja mukavan makuisia. Eikä värjää suuta tai hampaita.

Niemen nokassa on sateesta huolimatta ihan jees. Parin päivän jälkeen katsastin kukkamaan, pari uutta perennaa toin tänne kasvamaan.

Tän keltaliljan olen jo aiemmin postannut, mutta on se niiin mahtava, että tulkoonpa uudelleen:

Mustialan ruusu hersyttelee viimeisiä kukkasiaan, vaikka sade on rampannut osan nupuista ruskeiksi.

Eikä yhtään kauneudessa jää jälkeen punainen malva, ensimmäinen kukka auennut:

Valkoinen on kukkinut jo pari viikkoa:

Sade näyttää pitävän taukoa. Hyvä niin, sillä lapsenlapseni tyttöystävineen on ajelemassa tänne päin. Sauna on lämpiämässä.

Tämän tummalehtisen keltakukan toin tullessani tänne, kotona sitä vielä on, mutta aika savisessa maassa, joten kitukasvaa. Nimeä ei ole tiedossani, ehkä joku voi auttaa tunnistamisessa.

Aina yhtä viehättävä punatupsuinen väriminttu!

Ah angervoinen ja ötökkä!

Jaapa jaa. Nyt mummelin on alettava laittaa iltapalaa myöhäisille tulijoille. Peti on jo odottamassa ranta-aitassa ja kun on niin tuhnuinen ilma, vietiin sähköpatteri sinne lämmöksi. Toivotaan huomiseksi edes osittaista poutaa, nyt "lärvit luttuun" ja kone kiinni. Hyvää torstain iltaa vaan...