VAIHTELEVA VIIKONLOPPU

Sunnuntai-illan rauha. Järvenpinta tyyni, kuikkapari ui laiturin ohi, tekee u-käännöksen ja palaa takaisin kohti Konttilahtea. Simo, tuo mainio reissukoira, makaa koivet oikosellaan sohvalla. Me ollaan kahdestaan niemen nokassa.

Tänään oli ohjelmassamme serkkutapaaminen. Viime kesänä aloitettu kesätapahtuma kantaa hedelmää. Tapaamispaikkana oli Laukaan pitäjä, Kuusaan kosken rannalla oleva Varjola. Ihana paikka. Meille oli katettu maittava ateria seisovasta pöydästä kunnostetun tallin vintille, missä saimme olla ihan oman porukan kesken. Katossa lampun päällä oli pääskysen pesä ja pääskyspari kävi välillä katsomassa, että ketä oikein olemme.Meitä oli eri ikäistä sukua kaksikymmentä henkeä.  
Syötyämme siirryimme Kuusaan kanavateatteriin katsomaan esitystä Mies joka ei osannut sanoa ei. 

Tässä osa "Kivimäen"  lavasteista.  Näytelmä oli melkoisen hauska, erilaiset roolihahmot tekivät parhaansa ja yleisö viihtyi.
Niin viihtyi myös Simo-koiruli. Makasi jaloissani pyyhkeen päällä, mutta kun näyttämöllä tapahtui jotakin räväkämpää, puhkesi koiruli riemukkaaseen haukkuun. Varsinkin eräs näyttelijöistä keinuvalla kävelyllään koiran ohi sai koiran reagoimaan. Niinpä prinssipuoliso otti koirulin kainaloonsa ja siirtyi katsomoalueen ulkopuolelle. Joku takanamme istuvista kommentoi: viekö ne sen koiran pois, luulimme, että se kuuluu näytelmään! Hih. No, oli siellä hieman muutakin ohi näytelmän, pikkuruisen katsojan itkunparahduksia repliikkien väliin. Ikävää oli se, että väliajan jälkeen palattuamme paikoillemme eräs katsojista sai sairaskohtauksen ja tarvittiin ambulanssia.

Meidän "pojat" lähtivät sitten suoraan ajamaan etelän suuntaan, me "tytöt" ja Simo palasimme mökille. Rannalla aurinko paistoi todella lämpimästi ja kun viimein lauantaina olimme saaneet  laiturin paikoilleen, otin koirulin ja istuimme aurinkoisella laiturilla nautiskellen lämmöstä. Minä siitä sitten pulahdin järveen ja siitäkös Simo innostui haukkumaan. Pelkäsikö raukka, että nyt se mammakin häviää näkyvistä!

Vesi on kiehtova elementti koirankin mielestä. Aina kun joku soutaa järvellä, vonkaa koira mukaan veneeseen. Eilenkin piti prinssipuolison Simolle lohduksi lähteä sitä souteluttamaan kun oli sellainen haukkuryöppy naapurien soudellessa.

Ja nopsasti nousi käpälät Simon hypätessä veneeseen ja mikä ylpeä ilme kun saa olla kapteenina pikku Katrillissa!

Minä kuvasin kukkamaalla nyt auenneita kukkasia. Enpähän muista, onko tämä asteri vai mikä? Kerro, jos tiedät!

Ja mikähän turrikka tästä kuoriutuu? Ei ole aavistustakaan, mutta kunhan avaa nuppunsa!

Tämä kellokas oli ilmestynyt toisen kukkasten keskelle.
Liekö partakello? Vai mikä? On kai pisamakello, jos oikein ymmärsin!!!

Vain rakkaus, tämä palava rakkaus on hehkuvan punainen.

Ihana katsella mökin ikkunasta järvelle, missä kuikkapari ilta-auringossa sukeltelee aivan rannan edessä ja nappaa pieniä kaloja.
Simo on syönyt iltapalansa, nyt on meidän aika siirtyä saunamökin puolelle ja vatupassiin. Huomenna meillä on uudet kujeet  ja tiedämme myös, että kotona kaikki hyvin. Kyllä siellä pärjätään myös ilman meitä. Me nautitaan kahdestaan olostamme mielessäni prinssipuolison sanat lähtiessään: sinulla on nyt ensisijainen tehtävä huolehtia Simosta!  Tämä siksi, kun koiruli taas perjantaina karkasi naapurin tyttökoirien luokse...sellainen poika!