tiistai 29. marraskuuta 2011

TUSKATTOMAA SYNNYTYSTÄ

Nyt se on valmis! Meidän antologiamme Aaltojen hiomat tuli painosta sopivasti ennen joulua. Kansilehti on keramiikataiteilija ja graafikko Kaija-Riitta Iivosen käsialaa ja kirjan sisältönä  kymmenen kirjoittajan pelottomia elämäntarinoita. Tuntuu leuhkalta olla yksi heistä.
Tekstien työstäminen ja runojen riimittely oli hauskaa ja tuskatonta.
Antologiamme on pokkarikokoa, käteen sopiva ja teksti luettavaa. Hyvä me.


Ja on sitä synnytetty muutakin, hih. Sukkapareja on syntynyt joulupaketteihin parikymmentä paria. Osa niistä on päässyt lämmittämään varpaita jo heti valmistuttuaan,  tässä vielä  viimeisimmät.
Terveisiä vaan lämpimille varpaille. Oisko kohta jo lapasten vuoro? Tosin on lähdettävä lankakauppaan, sillä ehjät kerät on kudottu ja jäljellä jämäkeräsiä. En ole oikein hyvä kuvioissa enkä moniväriraituleissa, joten täydestä kerästä on aina helppo aloittaa.


Mutta talvea ei vaan synny! Aamulla oli pohjoisen puolen kuisti jäinen, puolen päivän aikaan jo plussalla taas. Metsälenkillä Simon kanssa kiitin onneani, että olin ostanut kunnon Nokian hakkapeliitat. Hai-saappaat samoinkuin nuo onnettomat kannattomat purjehdussaappaat vievät kalliorinteillä mummelin pyllylleen. Ja kumisaapas on ainoa, millä poluilla tällä hetkellä pärjää.


Eikä meille synny chinchillojakaan. Elvis-poika on ainokainen ja yksin häkissään. Kovasti on mieltynyt kuivattuihin mansikanpalasiin. Niitä tässäkin kuvassa norkoilee.
Tuosta Simostakaan ei ole pentuja tekemään, kun on poika. Vaikka innostuu kyllä metsälenkillä tapaamistaan tyttökoirista. Ja kotona on niin viekkulikoiraa että. Tässä päikkäreillä Siirin kainalossa!




Sukkaa ja tarinaa, niitä syntyy tuskattomasti. Vaikka kohta ei tiedä itsekään, kuka tarinoita jaksaa kuunnella ja kenelle saa sukkia sujautetuksi. Ja mikä paha;  siinä kutoessa on aina moukkumuki (Pentikin) maitokahvia ja kuin salaa kirsikkatäytteinen suklaakonvehti. Säikähdin, kun nousin puntarille. Kurinpalautusta heti, muuten jää kinkut ja laatikot maistamatta. No ei vainenkaan. En vaan halua uumaani enää täysin kadottaakaan, kun sitä on vähän alkanut löytyä vuosien jälkeen. 


Nyt mun on ollut pakko suoltaa postauksia tulemaan, kun kohta  alkaa parin viikon pakollinen paussi. Ettei vaan mitään tärkeätä jäisi kertomatta, hih.
Vaikka kyllä laiskuuskin on hyvä lahja! Simo ei viitsinyt paljon päätään nostaa kun hänelle tarjottiin kermaviilipurkin lipomista. Mutta käyhän se näinkin. Tarjoilu pelaa. Näyttää niin laiheliinilta koiruli kun oli vatsan murinaa eikä ruoka maittanut koko päivänä. Viilipurkin nuoleminen on jokailtainen rituaali. Seuraavana aamuna maistui jo raksutkin. Nyt on kaikki taas kunnossa.

21 kommenttia:

  1. Ohhoh, siinä on sukka poikineen.. ja tyttärineenkin :D itse olen väkertänyt yhtä ja samaa kauluria pyöröpuikoilla, eikä vieläkään ole valmis...ehkä se ennen lumia kuitenkin valmistuisi. Simolla pelaa palvelu ;) Hänen häntänsä näyttää kovin hassulle tuossa viimeisessä, valo vaan saa sen erinäköiseksi. Mona lähettää terkkuja!

    VastaaPoista
  2. Onnea kirjalle ja kirjailijoille!
    Mielenkiintoista olla seniorisynnyttäjä.
    Minunkin "raskauteni" lopuillaan, iltakurssilla olisi betonivalu kipsimuottiin. Nuori neitonen syntymäisillään, mitä sitä nyt vauvelelia ikäihminen.
    Jopa on sukkaa pukannut, kertakaikkiaan!
    Kuvastasi heti katsoin että kutistunut olet Anja-Ystävä, voi kumpa meikämuorikin!
    Hyvää advennttia!

    VastaaPoista
  3. Eiköhän se ole parempi kulkea kun on leuhkat eväät repussa, ei paina niin kovasti kuin ne joidenkin kahleen ketingit aina riippana , totaaa sielunsisko...hih!!! Onko se kirja ihan yleisessä myynissä vaiko tiskialta?
    Langan jämisthän saa mahottoman hyvää sekaraitaa, tumppuihin ja sukkiin, kaulaan. Tuolla kaupungin kun niitä liikkuu ja hyvän näkösta on sekaraita.
    ...että laihtunut olet, tästä asiasta en taida keskustella...;D

    VastaaPoista
  4. Onnea kirjallenne. Mistä sitä saa ostettua?

    On varmaankin hienoa nähdä omaa tekstiään painettuna. Ylpeitä saattekin olla, aihetta on.

    Mahtavan kokoelman jalanlämmittimiä ovat puikkosi saaneet syntymään. Ahkera olet ollut.

    VastaaPoista
  5. Onnittelut antologiasta! Hienoa. Ja upea on kansikin.<

    Hienoja ovat sukatkin. Itse en osaa neuloa, mutta onneksi anoppini sekä eräs ystäväni ovat pitäneet perheeni sukissa. :)

    VastaaPoista
  6. Kukkahattuneiti; kuvassa Simon häntä on lähinnä kameraa ja siksi näyttää lepoasennossa huimalta.
    Terkut ja rapsutukset ihanalle Monalle!

    SinikkaHelena; kiitos onnitteluista! Tässä iässä ei enää vauvoja synny vaan jotakin ihan muuta mukavaa! Jännä nähdä, mitä sinulta syntyy, postaapa siitä kun on valmiina.
    Jep, vähän on läskiä lähtenyt, mutta hiipii katalasti konvehtien myötä takaisin ellen pidä varaani!

    Maikku; Leuhka olen selvästi ja syystäkin, hih. Sitä kirjaa saa minulta, lähetän jos tahdot sen.
    Minä en oikein jaksa väkertää raituleita, mutta nyt on pakko kun on niin paljon seiskaveikan pieniä erivärisiä keriä.

    Unelma; ystäväiseni, sinulle on varattuna yksi kirja, paketoinkin sen jo joulupaperiin. Jännältä tuntui saada uunituore kirjanen tutkittavaksi.
    Vielä muutamat sukat ehtii talvilomareissulla tykyttää. Ja ainahan aika tavaran kaupitseekin.

    Katja/Lumiomena; kiitos onnitteluista. Kansi on todella paljon kertova; luurankoja elämän kaapista kirjoitimme jalat tukevasti kotimaan kallioperässä.
    Kiva, että sinulla on villasukankutojaystävä.
    Nykyään lapsetkin pitävät teini-ikäisinäkin mielellään villasukkia, pojatkin.

    VastaaPoista
  7. Ai mahoton, miten ahkera oot ollu. Kauniitakin ovat.

    VastaaPoista
  8. Amalia; sukkaa on pukannut, mutta ihan tavallista mallia kaikki samaan pötköön...

    VastaaPoista
  9. Onnittelut kirjasesta jossa sait olla mukana. On se hienoa nähdä omat tarinansa painettuna kansien väliin.
    Joskus ennen ajanlaskua tienasin opiskelurahoja pakinoilla ja vielä tässä takavuosina kirjoittelin viikottain lehteen pakinoita, mutta sitten jätin.
    plajon on sinunkin tehtaastasi sukkia syntynyt. Aina niille käyttäjät löytyy kun´han riittää tekijöitä.
    Oikein mukavia päiviä sinne sinulle ja Simolle.

    VastaaPoista
  10. Onnea Anja antologiasta, hieno saavutus. Ja mikä valikoima sukkia. Kyllä tiedossa monta onnellista sukankuluttajaa.
    Aikamoisia lemmikkejä, Simo autuaana ja tämä viiksivallu Elvis, söpö kuin mikä ♥
    Lumi menee täältäkin pois ja harmaata loskaa, mutta minkäs teet. Sytytellään kynttilöitä iloksi. Terveisiä Simolle Mintulta, juuri tultiin rokotuksilta ja tällä kertaa iho-ongelmat ovat poissa. Hurraa!

    VastaaPoista
  11. Onnea kirjasta,voi mahtava miten ahkera olet ollut:)

    VastaaPoista
  12. Onnea, Anja! Ja kansi on tyylikäs.

    Minulla olisi asiaa. Voitko meilata,sillä osoitteeni hävisivät jo toiseen kertaan adventin konekatastrofissa.

    Tämä sadekeli on niin syvältä...En saanut lähdettyä edes lenkille, vaan vietin päivän parhaan ystävän kanssa herkkuja nauttien ja maailmaa parantaen.

    VastaaPoista
  13. Heipa Anja-Regina!

    Onnea antologiasta, on se hieno tunne, kun uuden kirjan saa käteensä.:D

    Mahdottomasti olet sukkia neulonut, olet todella ahkera ihminen.;)

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Anja!<3

    VastaaPoista
  14. mummeli; joskus nuorempana en olisi uskonut - vaikka aina olen käsitöitä tehnyt - että mummona sukkia solkenaan kutoisin. Mutt siltähän jo näytänkin, että kiikkustuolissa istun kutomassa.
    Tosiasiassa kuitenkaan ei kiikkustuoli, kahden istuttava, ole kutomispaikkani vaan katson illalla telkkua ja sykerrän seitsemääveljestä sukiksi. Pari illansuuta ja sukkapari.

    Postauksistasi kyllä huomaa, että sinulla on sana hallussasi! Oletko ajatellut kasata pakinasi yksiin kansiin?

    Minttuli; kiitos, minähän olin vain yksi meistä. Kansi kertoo meidän tarinoistamme (luurangot ulos kaapista!) ja Kaija-Riitta Iivonenhan on taiteilijana tunnettu.
    Kiva, että Mintun ongelmat on ohi, Simo vielä luttaa etupolviaan jos vain siihen on tilaisuus. Ei keksinyt lääkärikään syytä, mutta lääkitty on ja varottu, ettei nuolisi.

    Täällä ilma on plussalla, vettä tihuuttaa. Eipä oikein talvelta tunnu. Toivottavasti Vuokatissa on viikon päästä jo luntakin.

    ritva; kiitos onnitteluista. Sukankutile on ollut kirjan korvike vähän aikaa, mutta nyt otan jo kirjatkin esille.

    Leena Lumi; Kiitos! Joskus onkin tarpeen vain nauttia ystävän kanssa herkuista ja parantaa tätä kurjaa maailmaa. Kyllä lenkkeilyilmoja vielä saadaan.

    Aili-mummo; Kiitos onnitteluista. Tuntui hyvältä saada valmis kirja käteen, sinä jos kuka sen olet kokenut ja tiedät.
    Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle sinne Tohmajärvelle. Menikö teiltäkin vesisateen mukana talvi?

    VastaaPoista
  15. Onnittelut Aaltojen hiomat-antologian ilmestymisestä!:))
    Saako sitä lainata kirjastoista?

    VastaaPoista
  16. Oi kun ihania lämpösiä sukkia!

    VastaaPoista
  17. Wau!! Siis kirja ja tuollainen määrä sukkia, molemmat upeita saavutuksia!! Paitsi pikkuinen Simo, Elviskin on niin söpöläisen näköinen :)

    VastaaPoista
  18. Rosina; kirjasta ei ole yleisemmin jaossa ja sitä saa ainoastaan "tekijöiltä".

    sylvi; sukkia saa perheenjäsenet pukinkontissa!

    Anja; kiitokset kommentista ja terkut sinulle.

    VastaaPoista
  19. Sydämelliset Onnittelut! Itse olen käynyt pari elämäntarinakurssia, mutten ole saanut aikaiseksi työstää tarinoitani loppuun asti. Siksikin saavutuksesi innostaa... Jospa minäkin tarttuisin jälleen kerran tuumasta toimeen.

    Antologia luo yhteisyyttä: ihmisen osa on (osittain) yhteinen, runoilijan sanoin. Vielä kerran onnea, onnea!

    Ja lämpimät varpaat kiittävät tekijää :).

    VastaaPoista
  20. Lastu; Kiitos! Tartupas tuumasta toimeen ja vie tarinat kansien väliin. Meidän antologiaryhmämme yhdeksän kirjoittajaa hitsautui kivasti yhteen ja ollaan ihkuja onnesta kun kirja tuli valmiiksi.

    VastaaPoista
  21. Sydämelliset onnittelut antologian ilmestymisen johdosta :) <3

    Uskomaton määrä kauniita sukkia! tuon neulomisen taidon kun vielä joskus oppisi, niin varpaat kiittäis..

    VastaaPoista