HAMMASHOIDOSSA

Arvaatteko mikä mytty tässä on?!? No sehän olen minä, Simo Sallinpoika Hurtta. Oltiin eilen hammahoidossa ja minä ihan simahdin. No kyllä siihen vaikutti tietysti se nukutuspiikki - ja vähän lisääkin tujautettiin vielä ennen hampaiston puhdistusta. Mamma oli vierelläni koko ajan, joten turvallisesti vaivuin unten maailmaan ja homma saatiin hoidettua. Joka keväinen juttu, pienillä koirilla tulee hammaskiveä ja plakkia helposti, mamma kyllä yrittää harjata hampaitani koirien hammastahnalla ja harjalla, mutta minusta se ei ole yhtään kivaa. Siksipä sitten mentiin klinikalle.

Ensin olin riemuissani kun pääsin autoajelulle heti aamulla. Ja vielä, kun avattiin ovi klinikalle, häntäni oli reippaasti kippurallaan. Mutta sitten, se Gisle-lääkäri tuli sen stetoskooppinsa kanssa liian lähelle, meinasin näykätä sitä laitetta, mutta Gisle sanoi, että se maksaa 250 euroa ja mamman silmät suurenivat. En sitten viitsinyt napata siihen kiinni. Yrittivät piikittää uninestettä pakaralihakseeni, mutta tempaisin itseni irti ja mamma laittoi minulle klinikan kuonokopan varmuuden vuoksi. Eihän siinä sitten mitään voinut muuta kuin tyytyä piikitettäväksi.

Koko hammasrivistö puhdistettiin minun uinaillessani. Etukäpälässäni ollutta tippaakaan en tuntenut lainkaan olevan, 

niin sikeästi nukuin. Melkein tunnin ajan kesti kaikkiaan.

Sain sitten heräämiseen uuden piikin, se ei enää  tuntunut miltään. Ei tietenkään jos on syvässä unessa! Astelin reippaasti hoitohuoneesta mamman luokse ja autoon. Kotimatkalla hoipuin etupenkillä häntä luipussa ja korvat lerppuen, silmät kiinni. Mamma pyysi minua käymään pötköttelemään mutta en vaan suostunut vaikka silmissä hämärsi. Onneksi ei ollut pitkä matka kotiin ja mamma lasketteli motaria melko reippaasti pienellä riisimopollaan.

Kotipihalla kävelin hoiperrellen autosta ovelle ja pappa olikin jo vastaanottamassa. Olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään. Palelin ja halusin vaan omaan peittooni nukkumaan. Illalla tehtiin pieni ulkoilulenkki ja sitten nopsasti yöunille. Koville otti hoitopäivä.

Nyt tänä aamuna olin jo virtaa täynnä. Pitkä aamulenkki ja sitten vielä mamman kanssa avannolle. Minä vahtasin talitiaisia ja oravaa ja mamma upottautui lammikkoon. Normaali päivärytmi on parasta.

Tänään on ollut jo hieno päivä, monta kivaa ulkoilulenkkiä aurinkoisessa kevätsäässä.

Yksi minun siskoistani, Heta, kommentoi mamman blogiin. Meitähän on kaikkiaan kahdeksan sisarusta eli Salli-äidin pentua. Erno on siellä Suonenjoella, samoin isä-Riku, mutta me Hetan kanssa täällä eteläisemmässä. Olipa kiva kuulla  siskosta!

Jepjep!  Muistitteko mamman edellisen postauksen arvonnan? Siihen vielä ehtii mukaan. Mamma sanoi, että 13. päivä on keskiviikko, väärin, tiistaihan se on. Minä tiedän, koska se on minun syntymäpäiväni. Ja silloin toimin virallisena valvojana. Olen siis täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ja hampaani ovat puhtaan valkoiset. 

Aurinkoisia kevään päiviä,  pitäsköhän hankkia aurinkolasit minunkin! Mun tassu on muuten hyvässä kunnossa. Mamma laittoi siihen muurahaisvoidetta. Joku sen tutuista oli sitä valmistanut ja kun se maistuu liian pahalta, en viitsi sitä nuolla pois. Näkyy auttavan. Heippa vaan täältä sohvan reunukselta!