MITÄPÄ MILJOONAKAUPUNGISSA

Vähän on jäänyt postaukset retuperälle. No, torstaina kun noustiin laivaan ja Svea-mamman maahan. Mukana meidän nuoripari nauttimassa meri-ilmasta ja miljoonakaupungin kuhinasta.
Laivamatka meni normaalin kaavan mukaan. Laivan promenadilla katseltiin akrobatia-esitys, tällä(kin) kertaa poikkeuksellisen hyvä. Käytiin haukkaamassa iltapalaa ja tietysti prinssipuolison kanssa väännettiin muutama kappale tanssiparketilla. Yöshow oli espanjalainen flamenco-esitys. Hienosti helmojaan heiluttivat. Laivan poikettua Maarianhaminassa katselimme hytin ikkunasta hiirenhiljaista satamaa. Mietin, oisko laiva voinut oikaista ohi sataman, kun ainoa elonmerkki siellä oli satamamies ja paku, jossa luki Mariehamns hamn! Ja saman rantautumisen teki myös Viikkarin punainen laiva. Näkyi olleen Mariella vuorossa.

Aurinkoinen Tukholma otti meidät lämpimään syleilyynsä. Heti aamusta oli lämpöasteita, jotka nousivat yhdeksään asteeseen päivällä. Krookukset ja lumikellot kukkivat, lunta ei hituistakaan missään.


Vanhalla rutiinilla käveltiin tunnelbana-asemalle ja ajettiin läpi kaupungin aina Skärholmeniin asti. Muuten ennen vanhaan kaupungin suurin kirpputori oli siellä. Nykyisin tämän ison ostoskeskuksen sivussa on Myrorna, jossa on hyvä valikoima kirppistavaraa. Tämä teleoperaattorin mainoskyltti tuli vastaan keskellä ostarin käytävää. Osaa ne ruåtsissa myös finskaa!!!

Sillä aikaa kun me vanhat kyykistelimme  kirpparin hyllyjen välissä nuoremmat tutustuivat ostoskeskuksen moniin vaateliikkeisiin. Intressinsä siis kullakin.
Ja mitäpä löysin? Ison lasikanan, jonka annoin sitten miniälle koirulin hoitopalkkiona pääsiäiskanaksi, sillä minulla on niitä jo pari kappaletta ennestäänkin. Mutta kun halvalla sain, toimin kuin Sulo Vilen Tankki täyteen -ohjelmassa.

No muutakin löytyi! Tällainen lasimuna, siis paperipaino.
Ja hyllyn täyttäjän korista koppasin tämän pikkuruisen rubiinilasisen nekan:

Juuri tämän kokoista nekkaa ei punaisissani vielä ollutkaan.


Hieman löysin myös luulasia, sitähän ei meikäläinen nyt mitenkään voi vastustaa kun ei hintakaa päätä huimannut. Sujautus kassiin.

Prinssipuolison nuottivarastokin täydentyi mukavasti Myrornassa.
Käytiin sitten vielä kääntymässä seuraavalla asemalla, Vårbergin isolla kirppiksellä, mutta eipä sieltä mitään sattunut mukaan. Pikainen kierros tehtiin  ja palattiin takaisin metroon.


Köröteltiin taas läpi kaupungin ihan päätepysäkille Ropsteniin. Siellä käveltiin raikkaassa aurinkoisessa säässä toiselle kirpputorille, Myrorna edelleen. Hyllyiltä löytyi valkoinen kultakoristeltu hevonen entisten laumaan. Lisäksi pieni saksalainen posliininekka.

Kaunis kuin mikä, leimat pohjassa. Ja helppo kantaa kotiin.


Löysinpä vielä valkoisen jugend-nekan sekä sinisen sokerikko-kermakkoparin. Myös tuo punainen Rejmyren pieni kulho on sieltä.

Kyllä on mummelilla taas kippoja kunhan olis hyllyillä tilaa!

Hännänhuipuksi löysin tämän rubiinilasisen maljakon jota kokoelmissani ei vielä ollut. Nytpä on sekin! Kyllä sitä meikä on niin heikkona näihin punaisiin, että tuntuu ihan järki jättäneen. Mutta haitanneeko!


Onnellisina (?) palattiin laivalle,  nuoret jo olivatkin tulleet jo  aikaisemmin. Ilta kului huilaillessa, syödessä ja vähän parketillakin pyörähdellessä. Keskiyön show oli nyt parempi kuin menomatkalla joten siitä oikein nautimme.


Aamu kotimaan rannikolla oli sumuinen, räntäsateinen. Ja lunta luodoilla ja rantakallioilla. Mutta silti, kyllä koti aina vieraat olot voittaa, vaikka kuinka kiva onkin aina matkalle lähteä. Ja Simo oli onnellinen kun oltiin kotona. 


Nyt on lumet jo niin alentuneet, että Simolle on poljettu oma polku takametsään ja tunnelille asti. Eipä kuraannu pienet käpälät. Tämä meidän maantie on niin kuopilla ja lätäköillä, että on onni viedä koira metsään puhtaalle lumelle. Mutta kevät, se on kyllä jo täällä.