keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

JÄLKIEN JÄTTÄJIÄ

Viime talvena kävi kauriit lintulaudan alta syömässä auringonkukan siemeniä. Tänä talvena odottelin. Luulin jo, että ilvekset ovat tehneet selvää kaikista lähiympäristön paksussa lumessa kahlaavista eläimistä. Iloisesti yllätyin, kun lumessa näkyi sorkan jälkiä ihan meidän pihan reunassa.


Minulla oli kiire kuvata edes nämä jäljet ennenkuin räntä- ja vesisade häivyttää niistä olennaisimman. Harmi, etteivät uskaltautuneet lintulaudan alle, siihen olisi ollut alle 10 metrin matka. No sorkanjälkiä olivat kuitenkin.


Entäs nämä? Ovat puolestaan porkan jälkiä. Selvästi porkkapari!
Sitten on pihalla lumessa tietysti oravan, Simo-koirulin ja kissojen tassunpainamia.  Lunta on ollut niin mahdottomasti, että kivalta tuntuu kun aurinko alentaa kinoksia.
Katolta tiputetut lumikasatkin vähitellen sulavat nurmikolle.
Taisin jo kertoakin, että Simolle on nyt tallattu oma polku metsään aamulenkkejä varten. Tämä meidän maantie, joka on vanhaa kuninkaiden käyttämää tietä ja siksi siihen ei laiteta asfalttia pintaan, on tällä hetkellä täynnä "puurokattiloita" ja odottelemme tiekarhua tasaamaan pahimmat kuopat. Ykkösvaihde on paras vaihde ajaessa ja kuoppia kierrellessä. Tosin kaikkien kuskien hermo ei pidä vaan suolaavat ohi sellaista vauhtia että rapa lentää.


Simon elo on entisen lutuista. Pääsee taas kissataloon yöksi, kun meille on tiedossa juhlaa perjantaiksi. Nyt kuitenkin poika loikoilee onnellisena täällä alakerran sängyllä.
Hänestä on harmi, jos peitot on suorana, ne pitää aina ensin uudelleen "petata" mieleisekseen. Sitten voikin jo upota unelmiinsa ja päiväuniin.
Ja pikkuisia valkeita karvoja jää peiton päälle, jälkiähän nekin!

18 kommenttia:

  1. Oi kauriita! Voisikohan niille jättää jotain syömistä sinne vähän kauemmas...

    Minulla onkin nyt takkahuoneen yläikkunassa kauriin pää kesät talvet. Se näyttää kuin kurkkivan köynnöshortensian välistä mitä me puuhtataan. Se on lumoava siirtotarra, joita on mm. Ilonan arvonnassa ja ehkä siellä Sateenkaarentaa puodissa myös uudella omistajalla...

    Toukokuussa heräävät siilit ja sitten niille pikkukoiran papanaa. Ne ovat kuulemma myös janoisia, mutta meillä on kallion syvänteissä aina vettä, josta Olgakin käy juomassa.

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle & co!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niille pitää viedä heinäpaalista osa, heiniähän meillä on Elvistä varten aina tuotu mökkinaapurista. Pitänee varmaan ensi syksystä alkaen järjestää kauriiden ruokapaikka ihan vakioksi.

      Siilit varmaan tykkäävät koiran raksuista. Ennen annettiin maitoa, mutta siileillä on kuulema laktoosi-intoleranssi joten saavat ripulin. Minä olen yrittänyt tuoda siilejä meidän tontille, mutta häviävät naapureihin. Kovasti tykkäisin jos tuhisisivat tuossa nurkilla.
      Samoin sinulle leppoisaa loppuviikkoa.

      Poista
  2. Melkoisesti tuota lunta näyttää vielä olevan.

    Mukavaa luonnonläheistä elämää voitte tontillanne elellä. Simollekin onaina uutta tutkittavaa lenkkipolun varsilla.

    Rapsutukset Simolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähitellen sulaa lumikasat jos vaan jaksaa plussalla olla. Simo kyllä nauttii oman polkunsa piipertämisestä, hankihan ei enää kanna edes pientä koiraa.
      Rapsutukset meni perille!

      Poista
  3. Voi mahdoton miten paljon lunta teillä.
    Meillä ei ole tänä talvena kauriit käyneet. metsästä ovat löytäneet ruokaa niin meidän pensaat ovat saaneet olla rauhassa.

    Mukava tuo Simo, ja oma käytäväkin.
    mukavaa loppuviikkoa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lumet jo vähän alenee. Meillä ilvekset ovat nitistäneet monta kaurista, harmi. Ensi syksynä aloitan vakiruokinnan niille tuossa pihan laidassa.
      Samoin sinulle ja Sulosellesi hyvä keväistä viikkoa.

      Poista
  4. Täälläpäinm on paljon kauriita, joskus otin kuvankin ihan tuosta vain ikkunasta naapurin puutarhassa olevista kauriista. Se on kaunis eläin.
    Voi että tuo Simo osaa olla ihana, tuo alin kuva ihan pysäyttää ihailemaan tuota pikku vekkulia.
    Toivotaan tuota lumen nopeaa sulamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kauriit ovat siroja ja kauniita. Saisivat useammin piipahtaa pihan reunamilla.
      Simo on lutuna, tuossa nytkin lököilee korituolissa vierelläni.
      Kyllä kevätaurinko lumet sulattaa, tosin nyt on pilvistä ja takatalveakin luvassa.

      Poista
  5. Meillä päin ei ole kauriita, mutta ilveksen jälkiä oli melkein pihamaassa. Ilves oli kävellyt pitkin tietämme;))

    Ja lunta meillä riittää vaikka toisille antaa;DD

    Mukavaa loppuviikkoa, Anja-Regina.<33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan Aili, meilläkin on lunta riittävästi! Ilveskanta taitaa olla jo vahvistunut liiaksikin, ainakin Pohjois-Savossa. Täällä etelämmässä ilveksiä jää myös autojen alle.
      Myös sinne Tohmajärvelle mukavat keväiset päivät!

      Poista
  6. Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täälä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Teuvo kun piipahdit, kiitos kommentistasi. Minäkin silloin tällöin käyn kurkkaamassa upeita kuviasi.

      Poista
  7. Ooh, mikä lumimäärä! Tuo on toisaalta ihanaa, että kevät saapuu vähän niikuin pikkuhiljaa. Ehtii mukaan nauttimaan keväästä kaikilla mausteilla, purojen solinasta ja niinkuin tässä, odotettujen vieraitten jättämistä jäljistä <3
    Meillä täällä länsirintamalla ei ole lunta näkynyt viikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, meillä on lunta ihan teidänkin osalta! Onneksi nyt aurinko jo sulattaa. Kevät on ihanaa aikaa. Toivon ja rakkauden aikaa.

      Poista
  8. Kauriit ovat niin kauniit. Jo se, että tietää niiden käyneen, ilahduttaa - kuin myös se, että Simolle on tallattu metsäpolku.

    Lumi sulaa, mutta ei hetkessä - vaikka siltä tuntuu hetkenä jolloin lumimassa hulmahtaa ryminällä katolta alas.

    Kun asumme järven rannalla, jännitän hiihtäjien ja pilkkikansan puolesta. Ei ehkä aivan vielä ole hengenvaaraa - tai riippuu paikasta. Ja samallakin paikalla jää toisessa paikoin kantaa, toisessa ei.

    Vai menee Simo kissataloon. Toivottavasti sujuu kivasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastu, Simolle oli pakko tallata polku metsään kun tuo meidän tie on ihan kuralla eikä lanaajaa näy.
      Taidan päästä pilkille pääsiäisenä - ja ihan oikeasti avantoonkin. Jep, Simo on ensi yön pojan perheessä, missä Mörkö ja Lumi pitävät huolen, ettei koira kukkoile kissatalossa!

      Poista
  9. Voi tuota Simoa..... ;O) Meillä kun koirapoika ei pääse sänkyyn, on hän ottanut tavakseen kasata kaikki mahdolliset matot, jotka vaan pystyy runttaamaan...Sitten päälle, tai viereen nukkumaan.Ja kyllä on lunta. tuntuu niin jännältä katsella lumisia kuvia nyt, kun omasta ikkunasta aukeaa ruskean harmaa maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo jäi sänkyyn heti ensimmäisenä yönä, kun pikkupallerona itki sängyn vieressä ja ojensin viimein auttavan käteni ja nostin viereen. Täällä alakerrassa petaa kyllä tuon vieraspetin aina jos silmä välttää.
      Meillä on ollut ihan hurjasti lunta. Nyt onneksi jo hanki alenee ja purot virtaavat.

      Poista