lauantai 3. maaliskuuta 2012

VUOSIPÄIVÄN ARVONTAA PUKKAA

Nopsasti on mennyt kahden vuoden aikajakso bloggaillessa. Yhdessä ystäväni Unelman kanssa värkättiin Anja-Reginan aittaa ja ensimmäinen postaukseni oli 12.3.2010.  Nytpä kaksivuotismerkkipaalu (huh mikä sana) lähestyy uhkaavasti, ja onkin syytä pieneen jippoon. Säännöt ne tavalliset: kommentista tähän yksi arpalippu, vakilukijalle kommentista kaksi arpalippua ja linkityksestä vielä se kolmas. Kristallinkirkkaat säännöt?


Arpajaisissa pitää olla aina palkinto. Ajattelin laittaa luulasia kehiin.
Eka palkinto on neljän jälkiruokakipon sarja, toinen palkinto on yksi kippo ja kolmas palkinto on pieni posliinikoiruli.



Heräsin ihanaan aamuun. Aurinko nousi pellon takaa, kun Simon kanssa piipahdettiin postilaatikolla hakemassa päivän aviisi. Myöhemmin pidemmällä lenkillä kuulimme jo aivan ihanan kevätkonsertin: talitiaisia, punatulkkuja, närhiä, korppien raakkuva solistiosuus, kanahaukan paluu pihametsän kuusikkoon sekä käenpiika. Pitää oikein laulavasta lintukirjasta tarkistaa, oliko se se vai joku muu. Tai sitten palokärki?


Meillä on koirulin kanssa ollut kahdenkeskinen parin päivän jakso, prinssipuoliso on pietarilaisissa maisemissa kokoustamassa. On mennyt tosi hienosti, nukuttiin pitkään, pestiin pyykkiä, tehtiin kävelylenkkejä ja kuunneltiin kevättä. Ihana tunne, kun aurinko paistaa  lämpimästi. Katolta jymähti loputkin paksusta lumipatjasta ja meille kuljetaan nyt pientä kapeata ränniä ulko-ovelle. Eiköhän kevät sulata lumipenkan, on lapioitavaksi  niin tosi painavaa. Eilisen aamun lumisateen jälkiä putsaava aura-autokin  kasasi pihatien suulle paksun kökkäreisen vallin, meinasipa puhti loppua kun sitä lapioin iltamyöhään. Sama juttu postilaatikoiden edessä  tien takana. Monta manausta varmaan huokasin lapioidessani sitä lumen juntturaa pois aamupostinjakajan tieltä.




Lukaisin tuossa pikapikaa aika mielenkiintoisen kirjan. Kertoi tositarinaa Kambozan punakhmeerien barbaarisista teoista nälkäkuoleman partaalle oleville "vankileiriläisille", joista monet ihan oikeasti kuolivatkin suoranaiseen nälkään. Maassa vallitsi utopia agraariyhteiskunnasta ja kaupunkilaiset pakkosiirrettiin maaseudulle. Neljässä vuodessa neljännes maan väestöstä menehtyi.  Kirjan kirjoitti Denice Affonco, joka selvisi poikansa kanssa neljän vuoden työleiriltä (vain 30 kiloa painavana) vietnamilaisten vapauttamana. Denicen tytär kuoli leirillä nälkään 9-vuotiaana, Denicen mies vietiin "uudelleenkoulutukseen", katosi ja todennäköisesti teloitettiin.
Denicen isä oli ranskalainen ja äiti vietnamilainen. Punaiset khmerit hallitsivat Kambozaa 1975-1979 ilman, että ulkopuolinen maailma tiesi näistä työ- ja kuolemanleireistä. Denice Affonco todisti   Non Phenissä järjestetyssä kansanmurhaoikeudenkäynnissä. Myöhemmin hän muutti poikansa kanssa Ranskaan, missä aloitti uuden elämän. Kirjan nimi on Elossa kuoleman kentillä (LIKE).


Lauantai hämärtyy iltaan.  Toivottelen mukavaa viikonloppua. Kippojen arvonta suoritetaan keskiviikkona 13.3.  prinssipuolison toimiessa onnettarena ja Simon virallisena valvojana! 


Hän on kyllä tipitarkka valvontatehtävässään, mitä nyt vähän tässä odotellessa paistattelee kevätauringon valossa.





53 kommenttia:

  1. Angkor Watin seinäfriiseissä oli aivan kamalia kuvia julmuuksista, juotettiin jollekin mm. sulaa lyijyä . Sieltä ne punakhmerit olivat kuulemma ottaneet mallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, tämän kirjan kirjoittaja oli kokenut neljän vuoden helvetin. Onneksi selviytyi lopulta hengissä ja kertomaan kauheuksista ja todistamaan niistä.
      Olet mukana arvonnassa.

      Poista
  2. Ihanat palkinnot, joten osallistun arvontaan, tästä taitaa nyt tulla kaksi arpaa. Kauheita kohtaloita... onneksi hän selviytyi ja sai kirjankin kirjoitettua. Aurinkoisesta päivästä on saatu nauttia tänään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, olet mukana kahdella. Kyllä aurinko nyt on hellinyt meitä monena päivänä. Ihana maaliskuu.

      Poista
  3. Onnea kaksivuotiaasta. Tänne on aina niin mukava poiketa. Kevään äänet ja merkit, joka vuosi ovat aina uhtä tervetulleita.
    Kirja, josta kerroit on varmasti vaikuttava lukukokemus. Miten paljon pahuutta onkaan joka puolella maailmaa! Muistan miten järkyttäviä uutiskuvia noista hirmuteoista oli!

    Sinulla on on hienot palkinnot, joten otanpa kolmella osaa. Jospa olisi onni myötä..
    Aurinkoisia maaliskuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, nautitaan keväästä, auringosta ja lintujen konserttien alkamisesta.
      Muuten arvelemani lintu ei ollut mikään taivaanvuohi eikä käenpiika vaan totisesti palokärki. Ja haukka on hiirihaukka, joka pesii ihan pihan vieressä kuusikossa.
      Olet mukana kolmella.

      Poista
  4. Nään varmaan unta ensiyönä noista luulasisista maljoista. Joten kahdella lähden niitä yrittämään!
    Oikein hyviä lenkkikelejä Simolle ja sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näistä saa unta nähdä, toivottavasti uni todeksi muuttuu! Keväisiä päiviä sinulle ja Himmulle. Olet mukana kahdella arvalla.

      Poista
  5. Hienot palkinnot ONNEA,tänään olikin kaunis ulkoilu ilma,kolmella mukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, kiitos kommentista. Olet mukana kolmella.

      Poista
  6. Onnea merkkipäivänä!.

    Kahdella arvalla mukana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, olet mukana kahdella arvalla. Kiitos onnentoivotuksesta.

      Poista
  7. Onnea blogillesi ja kiitos kivoista kirjoituksista joita on aina mukava tulla lukemaan:)
    Arvonnassa oltaisiin mukana:)

    VastaaPoista
  8. Kiitos ihanan monipuolisesta blogistasi, täällä on niin kiva piipahtaa.
    Arvontaan kolmella arvalla mukaan.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut blogillesi! Oi miten valtava määrä punaisia lasiesineitä! Kahdella arvalla osallistun upeaan arvontaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iris, sydämellisesti tervetullut lukijaksi! Olet mukana kahdella arvalla.

      Poista
  10. Kauneimmat onnentoivotukseni kohta kaksivuotiaalle blogillesi!
    Toivon voittavani posliinikoirulin. :)

    Pidän siitä, että kerrot myöskin kirjoista, joita moni ei lue.
    Yksi niistä on tuo "Elossa kuoleman kentillä".

    Luin aikoinaan kirjoja, joissa kerrottiin natsien hirmutöistä. Ainakin Leon Uris niitä kirjoitti romaanien muodossa. Nykyään en pysty lukemaan kovin järkyttäviä kirjoja, ehkä itsesuojeluvaistoni on vahvistunut.
    Kun joutuu elämään vaikeiden asioiden kanssa normaalielämää, niin haluaa kai säästää voimiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina, kiitos! Olet mukana kahdella.
      Nyt luettavana on tosi mielenkiintoinen, rankkakin, Stalinin lapset. Kerron siitä kun olen saanut loppuun luetuksi. Jotenkin minä pidän tositarinoista ja varsinkin, jos ne liittyvät menneeseen historiaan. En ole dekkarien ystävä, en myöskään katso tv-sarjoja, mutta kirjoja, niitä luen aina kun on aikaa.

      Poista
  11. Aluksi heti ilmoitusluontoinen asia, olen vakituinen lukijasi ja jopa kommentoin joskus tänne, niin kuvittelen ansaineeni noi pari arpaa!?
    Minä en osaa linkittää, koska en tiedä edes mitä se tarkoittaa, joten kolmanen jätän pakosti sitten pois.....;/

    Kirjoista puheenollen minä kyllä suosittelen kirjoja joissa on historiaa, olipa se sitä tosi faktaa joista ihmiset eivät halua kuulla, saatikka puhua. Jokaisen, sanoisimpa melkein kansalaisvelvollisuus olisi tiedettävä myös elämän raadollisuus, jotta osaisi antaa arvoa sitten hyville ja mukavillekin asioille. Usein näistä kirjoista saa myös vinkkejä siintä, kuinka niistä on mahdollisuus selvitä. Tai ainenkin tietoo, että kyllä siitä tunnelin päästä loytyy se sarastava valokin...Mikään asia ei toimi näpsäyttämallä, senhän olemme nähneet jo maailman historiassa!
    Tämä on taas henk.koht.mielipiteeni, kunnioitukseni myös toisin ajateleville....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikku, olet mukana kahdella arvalla.
      Nyt aloitin lukemaan Owen Matthewin kirjoittamaa Stalinin lapset -kirjaa. Se on myös raadollinen kertomus, hakkaa Ketun Kätilön mennen tullen. Minun mielestäni.

      Poista
  12. Kiitos taas kivastta luettavasta. minustakin on ollut iahnaa huomata ja kuulla lintujen vilkastuminen, ja kissoistani jotka seuraa teatteria pitkät päivät. Joskus orvakin tulee heitä tervehtimään ja silloinkos he riemastuvat.
    Onnea blogille ja kaksi arpaa kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auli, mukana kahdella arvalla.
      Kevät aktivoi myös kisulit seuraamaan ulkona tapahtuvaa keväistä teatteria.

      Poista
  13. Mukavia ovat blogipiipahdukseni Aitassasi olleet, aina saan evästä ja antia.Kiitos!
    On ihanata kevättä katsoa ja kuunnella. Minäkin eilen havuni huputin. Alumiinitikkaat heitin korkealle lumivallille ja naapurit sai nauraa mummelin kapuamista ylös ,alas, mutta hyvä jippo, ei tarvinnut tunnelia kaivella havukasvien luo.
    Mikäkö minun arpaoikeuteni, luen yleensä joka postauksesi ja linkkikin blogissani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SinikkaHelena, mukana kolmella. Kiitos tänäisestä kirjeestä!

      Poista
  14. Minä olin jo ulkoilmaan pyyhältämässä, kun aurinko paistelee mutta jo tämä on semmonen maailma, ettei täältä niin helpolla pääse, kun "pitää vielä tuo katsoa, lukea, äkkiseltään, ai sen unohdin" ja kymmeniä sivuja auki yhtäaikaa.
    No mutta mukavaa on ollut ja antanut elämäniloa lukea ja katsella sinun juttuja.
    Minä arvon vasta, kun se vuosi tulee täyteen.
    Siis kolmella oun mukana, kun tuon linkityksen opettelin yhen kerran ihan ite, alussa en ymmärtänyt koko jutskaa. Jopen sannoissa "aatteleppa ite" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, "aattelepa ite", oot kolomella mukana! Kiitos kommentista ja keväisiä aurinkopäiviä.

      Poista
  15. Onnea vaan kaksivuotiaalle.
    Hyvin olet tänne kirjoitellut ja laittanut meidän iloksi.
    Hyvää jatko blogillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sylvi, kiitos. Olet kahdella arvalla mukana.

      Poista
  16. Saavatko perheenjäsenetkin osallistua...? Kun on sukuun naitu. Kevättä kohti mennään niin että hippulat vinkuvat. Vielä hetken malttaa, sitten päästäänkin jo siunatulle mökille, Savon sydämeen, sielun maisemaan. Kaunista on täälläkin. Aurinko paistaa niin että pölyhiukkaset villiintyvät. Ja kissat aloittavat kevätmouruamisen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kartanonrouva on kahdella arvalla mukana, eipä se haittaa, että on sukuun naitu. Kyllä tässä jo on niemennokka mielessä, vaikka lunta siellä vielä ihan hurjasti. Mutta kesää kohti kevään jälkeen.

      Poista
  17. Blogimaailma imee mukanaan! Minä aloitin kuudennen blogini. Neljä on jo haudattu entisen elämän mukana. Kummasti sitä huvittaa jakaa mietteitään.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jaana, oletpa ahkera, kun sinulla jo menossa kuudes blogi! Mutta aina on kiva aloittaa uutta elämässään.
      Olet mukana arvonnassa.

      Poista
  18. Onnea merkkipäivän johdosta!

    Mukana ollaan kahdella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena Lumi, olet mukana kahdella.

      Poista
  19. Moi Simo
    Minä olen Heta ja olen sinun siskosi.
    Meillä kotona luetaan aina välillä aitta-uutisia koska "äiti" löysi tämän blogin kun googletti tietoa rottaterreiristä.
    Silloin selvisi että meillä on sama isä, sama Salli-äiti, ja sama syntymäpäivä. Ja "äiti" on sanonut että ulkonäkökin on sama. Ja luonne. Minäkin haukun kaikki oravat jotka näen. Meillä kotona ne pahuksen tupsukorvat hyppäävät pihamännystä katolle, juoksevat toiselle puolelle taloa ja hyppäävät takapihan luumupuuhun. Minä kuulen niiden askeleet katolla ja juoksen ikkunaan ja haukun.
    Tiedän kyllä että se on kiellettyä... että meillä kotona ei pidetä siitä että haukun oravia, fasaaneja, jäniksiä tai kettuja (joita näkee harvemmin) mutta en voi sille mitään, haukun silti.
    Silloin melkein 4 vuotta sitten kun minut haettiin sieltä Salli-äidin luota tänne kotiin, minun perheelle kerrottiin että minä olen pennuista se joka muistuttaa eniten Salli-äitiämme. Ai meidän perhe vai? No siihen kuuluu "äidin" lisäksi "iskä" ja Stina. Meidän koti on pääkaupunkiseudulla. Lenkkeilemme usein joenrannassa ja joskus ulkoilemme koirapuistossa.
    Äiti olisi halunut lähettää minusta kuvan, (meillä on kuvia myös koko pentueeseta) mutta on aika huono näiden tietokoneiden kanssa. Osaa lähettää kuvia vain sähköpostilla ja Stina sanoi ettie toisten blogeihin voi kuvia lähettääkkään.
    "Äiti" käy varmaan jatkossakin lukemassa aitta-uutisia,joten toivon että siellä on paljon kuvia sinusta ja tietoa sinun tekemisistä.
    Hyvää aurinkoista kevättä sinulle ja muille!

    Ja tietenkin HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana Heta! Sinunkin tiesi toi tänne eteläisempään Suomeen sieltä Salli-äidin helmoista! Kyllä sinut muistan, olit niin äidin näköinen. Mammallakin on kuvia koko pentueesta, vaikka taisi kyllä eniten minua kuvata. Siitä olenkin oppinut poseeraamaan joka tilanteessa.
      Minäkin olin aamulenkillä ja orava juoksi ihan mun kuononi editse tien yli, haukuin sitä vielä tulomatkallakin vaikka en ollut varma, oliko enää samassa puussa. Lintuja haluan myös haukkua, jopa talitinttejä, vaikka mamma sanoo että se vasta on tyhmää.
      Eilen olin hammaslääkärissä putsauttamassa hampaat, ei ollut oikein kivaa, murisin, eikä se auttanut vaan piikki työnnettiin peppulihakseen ja siihen nukahdin. Koko eilinen päivä meni ihan pökkelöisenä. Nyt on taas virtaa.
      Mamma laittaa sen sähköpostiosoitteen tuohon blogin reunaan, kun sillä on tuo arvontakin menossa. Sano Stinalle että meidän mammalle saa lähettää kuvia ja mamma siirtää niitä sitten "sukukirjaan" eli blogiinsa. Minun kuvianihan mamma laittaa ihan joka postaukseensa, minä kun olen mamman kulta. Ainakin se sanoo aina niin.
      Hyvää syntymäpäivää sinulle siskoseni. Ollaan yhteyksissä. Ja oletpa mukana nyt mamman arvonnassakin yhdellä arvalla! Oli ihana kuulla sinusta, sisko.

      Poista
  20. Yhdellä mukana kivassa arvonnassa. Onnea kahdesta ensimmäisestä vuodesta, blogimaailmassa se todellakin on jo aikamoinen merkkipaalu. Toivottavasti tulee monen monta lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ahle, kiva kun kommentoit. Olet mukana arvonnassa. Tää on niin hauskaa ja rentouttavaa, joten jatkan varmasti näitä juttuja vielä pitkään...

      Poista
  21. Hei
    Kirjaudun yhdellä arvalla mukaan kun bloggeri tökkii, enkä saa kirjauduttua (virallisestikin) lukijaksesi. Sinun blogisi myötä vasta olen alkanut kiinnittää huomiota luulasiin ja sen kauneuteen. Erityisesti kermakkokokoelmassasi on huikean kauniita luulasiesineitä.
    Olen siis mukana arvonnassa yhden arvan voimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiu, kiva kun tulit mukaan arvontaan, kirjaan sinulle yhden arvan. Luulasi on joidenkin mielestä aneemista, mutta minusta kaunista ja puhtaan valkoista.
      Olet tervetullut myös lukijaksi, jos sinusta siltä tuntuu.

      Poista
  22. Kahdella arvalla mukana ihanassa arvonnassa! :)

    VastaaPoista
  23. Ihanat palkinnot, minäkin olen vasta sinun blogisi myötä alkanut huomata luulasin kauneutta. Ennen on mennyt täysin ohi.... Kirjauduin lukijaksesi, erityisesti koska pidän kirjaesittelyistäsi kovasti, eli kahdella arvalla mukana arvonnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiiti66, tervetuloa! Olet mukana kahdella.

      Poista
  24. Vielä kun nipin napin ehtii, kirjaan itseni arvontaan mukaan yhdellä arvalla. Palkinnot ovat kivan näköisiä. Onko muuten luulasi ja opaalilasi eri asioita vai saman juttu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ensu, olet mukana arvalla. Luulasi ja opaalilasi ovat kyllä ihan sama juttu. Maitolasistakin puhutaan. Tosin opaalilasia on myös sisustusmateriaalina "ohuemman valkoista" eli lähes läpinäkyvää, mitä varsinainen luulasi ei ole.

      Poista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Vielä ehtiessä (siis toivottavasti) heitän yhden arvan mukaan arvontaan. Kivat palkinnot olet kyllä kerännyt, ja ihan blogisi näköiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lentoemo, vielä ehdit hyvin, olet yhdellä mukana.

      Poista
  27. Nyt kirjankannet kiinni ja arpomaan!

    VastaaPoista
  28. Pakko vielä laittaa oma kommentti kun päivämäärä koneessani on päin Prinkkalaa. Nyt on siis 13.3. ja aamukahdeksan. Simon synttäri ja kippojen arvonta. Mistä tuon ajan sais tähän blogiin oikaistua? Hm.

    VastaaPoista