sunnuntai 26. helmikuuta 2012

FAKTAA VAI FIKTIOTA

Uutisvuodossa kysytään aina, onko tarina faktaa vai fiktiota. Ja kapteeni Tervo esittää perustellun mielipiteensä. Olen lueskellut hänen viimeisintä kirjaansa Layla, missä Tervo kuljettaa kahta tarinaa rinnakkain. Väistämättä tulee mieleen kysymys, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Hämmästelen kirjoittajan tietomäärää - jos se on faktaa - kurdiperheen tavoista ja kulttuurista ja suhteesta turkkilaisiin. Jos kyse on fiktiosta, on kirjailijan mielikuvitus ehtymätön.


Kirjassa rinnalla kulkeva tarina suomalaisesta Helenasta voisi kyllä olla myös faktaa. Helena myy itseään "vuokraamassaan" kimppakämpässä, jonka todellinen vuokralainen on "kunnollisen perheen"  poika, muka maustekauppias. Ainakin vanhemmat uskovat niin. Kirja tuntuu mielenkiintoiselta, hyvää iltalukemista.


Faktaa on myös tämä sininen päiväuni, vaikka kaapit pursuavatkin punaista lasia. Vaihtelu virkistää, sanotaan.


Entäs sitten laihduttaminen. Näyttää olevan fiktiota. Kun meille myydään mielikuvia läskeistä pelastavista ihmedieeteistä, helposti hurahtaa, ellei pidä faktana sitä, että on syötävä vähemmän kuin kuluttaa. Helppoa tietä hoikkuuteen ei ole tämän ikäisellä(kään). Amerikkalaiset ovat kyllä keksineet aina uudestaan ja uudella nimellä saman pulverin, jota syömällä autuus löytyy. Eivät taida itsekään oikein uskoa taikapulveriinsa, sillä matkallani näin niin paljon  pulleroita ihmisiä etten näissä maisemissa ikinä.. Ja tosi pulleroita olivatkin. Ruoka-annokset ihan megaa kaikki.


Syömisessä on tärkeintä kuunnella omaa kehoaan. Sanovat viisaat. Sen verran kuuntelin minäkin, että pullat ja leivät ovat jääneet.
Mutta muuten haluan nauttia ruuasta, sen tuoksusta, sen mausta ja yhteisestä ruokahetkestä. (Tälläkin hetkellä uunissa paahtuu iso vuoka vihanneksia...) 
Peruskysymyshän on on, syömmekö elääksemme vai elämmekö syödäksemme. Sen oivaltaminen pelastaa jo paljon. Muistan lukeneeni, miten joku laihdutti syömällä pelkkää puolukkaa. Joku toinen taas kävelemällä työmatkat pinnistämällä pakaroitaan joka toisen lyhtypylväiden välisen matkan. No, antioksidantit saa varmaan puolukoista ja kiinteät pakarat pinnistelemisestä. Vaan entäs makunautinnot? Jos ne ei olis tärkeitä, voisi kai syödä vaikka sahajauhoa. Pippurilla tai ilman. Siis fiktiota. Laihdun jos olen laihtuakseni syömällä vähemmän kuin kulutan. Ja kuuntelemalla omaa kroppaani.
Muuten, lisäravinteista ei ole mitään hyötyä, sanoi lääkärit. Vain D-vitamiiniä tarvitaan lisää. Muut pitäisi saada ruuasta. Että niin. Eipä sitä tiedä mihin uskoa, kananmunatkin olivat niin kolesterolipommeja ennen, nyt niitäkin saa popsia jo mielin määrin.


Jaapa jaa. Siivousurakkani etenee. Punaiset on pyyhitty ja kukkien mullat vaihdettu. Teki mieli kyllä hujauttaa tuo iso limoviikuna ulos pakkaseen, mutta en sitten hennonutkaan vaan raahasin suihkuun ja annoin uutta multaa.
Auringon valo leikitteli kulmahuoneen lattialla, olin onnellinen pölyttömistä laseistan hyllyköissä. Tulipa siivottua tuplakappaleet vaaseista kiertoon samalla.
Faktaa on, että tiivistän heti huomenna kaappien ovet ikkunatiivisteellä sisäreunoista säästyäkseni suur´urakalta heti kohta.


Fiktiota: Voi jos satujen töyhtöhattuprinssi karauttaisi ratsullaan ja hakisi pois harmaasta arjesta! Saapihan sitä toivoa. Ja unta nähdä!
Faktaa kuitenkin on, että tää prinssipuoliso karauttaa mun pienellä upouudella riisimopollani (Nissan) milloin mihinkin haasteisiinsa ja palaa illaksi kotiin syömään ja mustikkapiirakalle! Routako ajanee porsaan kotiin, vai tykänneekö muuten tulla, hih.


Ja todellista faktaa  arkipäivieni iloinen asia,  pieni koirulini Simo Sallinpoika Hurtta. Se päivystää, ettei mikään pääse yllättämään ulkoapäin.Se vie aamulla ja päivällä lenkille, haluaa mukaan avantouintireissulle.Ja sisällä se käpertyy syliin ja yöksi peiton alle. Ah, sepä on onnea se!


Nytpä tarinalle pitää saada loppu. Hyvä on, en kirjoita uutta tekstiä viikkoon, ellei mitään pakahduttavaa tapahdu. Nuoret muuttivat meille viikoksi ja se tietää vipinää arkeen. 
Näiden kukkasten myötä; se on moro!







26 kommenttia:

  1. Näitä postauksiasi luen suu messingillä ja se on faktaa oikein niin maan perustellisesti. Kunpa olisi faktaa se, että siivousintosi tarttuisi minunkin sormenpäihini, mutta yhä on fiktiota, voi oi :).

    Kaunista on sinulla nyt. Ja puhdasta.

    Kiloja on kertynyt minulle syksystä +4. Elämä maistuu. Ja ruoka. Tosin syön kasviksia kuusi kourallista päivässä, mutta sen lisäksi myös muuta. Pullaa yritän karttaa. Yritän.

    Hyvää vipinäviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos jutustelustani jää suu messingille. Kevätaurinko saa sormet syyhyämään siivoustakin.
      Minä pääsin pullasta eroon. Ja leivästä. Mutta sitten en suklaasta. Tiukille ottaa edes muutaman hippusen tiputtaminen. Mut silti yritellään.

      Poista
  2. Se ainakin voidaan sanoa, että laiskana et ole ollut;DD

    Mukavaa alkavaa viikkoa, Anja-Regina.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan, Aili! Laiskuus olis kyllä hyvä lahja....hih.

      Poista
  3. İhana postaus.
    Kylla en minakaan usko mihinkaan ihmedieetteihin. Kohtuudella kaikkea terveellista ja kylla se herkkupalakin taytyy silloin tallöin saada.
    Mukavia hetkia nuorten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain suuta soukemmalle laittamalla voi paino hitusen alentua. Niin, viikko meni nuorten kanssa ja nyt lähtivät jo ajelemaan kotia kohti.

      Poista
  4. Fiktiota tuo laihtuminen tuntuu olevan täälläkin. Onneksi pahimmat rasvat on saatu sulamaan ja mehän saammekin jo ikähyvitystä, ei tarvitse näyttää riisipuikolta.

    Kovan siivousurakan olet saanut päätökseen, pipoa nostan sen kunniaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikähyvityksestä huolimatta on todella pitkä matka riisipuikkoon! Mut toisaalta, mikäs estää olemasta juuri se mikä on.
      Jep, siivoilin monen kuukauden edestä!

      Poista
  5. Tervolla on sana hallussaan ja ulos tullessaan, tykkään siintä. Mutta vähän huonotapanen ukkeli viinpäisään, sen olen kuullut!Hänestä en voi faktaa sanoa, koska emme ole koskaan henk.koht. tavaneet! Silloin aikoinaan täällä Suomessakin opin monen julkun tavat tietämään työni puolesta, siis olis muuten moneen kirjaan faktaa viellä muistissa... Mitäs tässä turhia rienaamaan, voi sattua omaan pilkkaan....;)

    Koita jotain kaukoparanusta mulle tänne, että toi pölyjen pyyhkiminen onnistuis! Mulla ei läheskään niin paljon kun sulla, mutta ihan liikaa pyyhittävää kumminkin. Vähän kyllä jo innostuin kun sain boxit ja linnut kiiltäviksi, mutta sit se "ilo"loppu....;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Tervosta kerrotaan montaa tarinaa sen kännissä heilumisista. Voin hyvin uskoakin. Mutta kai se sitten kotona on lupsakka isäpappa pojalleen. Ja hemmetin hyvä suustaan ja kirjoittamaan.
      Jospa osaisin kaukoparantaa, pistäisin sinun hyppysesi heiluttamaan pölyhuiskaa. Mutta osaan vaan lämpöä siirtää käsistäni toisen hartioihin lähietäisyydellä, en kaukona. Mutta lämpimiä ajatuksia, niitä kyllä lähtee sinne synnyinkaupunkiini!

      Poista
  6. Hyvä postaus sinulla! Ruoka-asioiden kanssa täälläkin painitaan, monestakin syystä. Tuo oli hyvä huomio, syödäkö elääkseen vai elääkö syödäkseen. Se on päivittäin mielessäni, nälkä kun kurnii jatkuvasti, oli se tunne faktaa tai fiktiota. Ei ole helppo tunnistaa eroa.

    Simo on lutuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo osaa olla oikein lutupoikaa! Ja ihme, vaikka koira syö jatkuvasti ja aina lisää haluaa, sen elopaino kyllä pysyy 7 kilon tienoilla. Mut jos minä haukkaisin samaa tahtia ja samoja määriä painooni verrattuna, en mahtuisi kohta edes pariovista. Niin epätasapainoista on. Mut onnellinen koiruli on ja varmaan sitten minäkin.

      Poista
  7. Simo on oivallinen uulkoiluttaja! On niikuin allakkan merkitty että aamuin illoin ja vielä välilläkin mennään ulos tassuttelemaan. Voi ihananinen Simo.
    Oletko koskaan kirjannut ylös noiden kauniiden esineiden määrää? Ovat kyllä iso silmänilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on Simo ulkoiluttamassa! Jep, olen joskus laskeskellut ja nyt viimeksi prinssipuoliso laski noita punaisia yli tuhanteen, ei ollut siinä vielä kaikkia mukana. Hevosia on noin tuhat myös, lintuja ja nekkoja molempia viitisensataa. pitäs varmaan joskus kirjata ylös, ainakin parhaimmat. Onneksi on keräämisinto jo laantunut melkoisesti. Ja keväällä pitää laittaa pihakirppis pystyyn.

      Poista
  8. On Anja ahkeroinut, purnukat ja kukkasetkin kiittävät.
    Minun kukkamulta vielä kaupan pussissa, jääneekin täksi viikoksi vielä. Nyt keskityn Vilma,8v tyttöseen ja Petteri poikaan,6-v, perhekuntamme nuorimmaisiin lastenlapsiin.Ohjelmoituna hiihtolomapäivät mieluisilla kuvioilla, uimahallia, mäenlaskua, savityöskentelyä kotona ja ohjatulla korukurssilla, luontomuseota ja kirpparikierrosta. Torstaina junamatkataan tyttösen kanssa takaisin Tampereelle.
    Mummelilla rikas viikko.Kiitättää!
    Ihanaa viikkoa sinullekin perhekuntasi parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut kiva viikko lastenlasten kanssa. Siinä on mummelillakin ollut vipinää ja meininkiä. Ja lapsilla oikein hauska hiihtolomaviikko.

      Poista
  9. Mitähän kummittelua ylläolevassa kommentissa nuo pitkät sanavälit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tää tekee ihmehyppäyksiä!!!

      Poista
  10. Tulin vain ilmoittamaan, että mukavaa tekstiä kirjoitat. Taisin jäädä koukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Simpukka, tervetuloa! Toivon sinun viihtyvän.

      Poista
  11. Onpas taas mukavaa luettavaa ja oikeaa asiaa kauniiden kuvien kera. Jari Tervo on älykäs mies, mutta jotenkin en hänen kirjoihinsa ole päässyt sisälle. Layla kiinnostaa kyllä juuri aihepiirinsä takia. Lukulistalle odottamaan laitan.
    Terveiset sinne suuntaan ja Simolle halit, on taas niin hellyttävä kuva hänestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli! Meni viikko niin, etten paljon koneelle päässyt joten vasta nyt vastaan kommentteihin. Tosin en Laylaakaan päässyt monta sivua eteenpäin, mutta nyt otan vahingon takaisin kun prinssipuoliso on piipahtamassa Pietarissa.
      Tosin posti kiikutti kaksi uutta kirjaa, toinen on Stalinin lapset. Voipi olla vähän raskasta luettavaa.
      Terkut sinulle ja Mintulle rapsutukset.

      Poista
  12. Voi että oli taas niin hyvänmielen postaus tämä.. hykerryttävän ihanan Simon kuvan kera.

    Ja en voinut uskoa silmiäni, kun näin tuon rubiinilasikokoelman! Uskomaton.

    Hyvää keskiviikkoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Kati, jos tykkäsit postauksesta! Simo osaa olla rentoa poikaa ja poseerata. Tosin on luonnossakin yhtä söpönen.
      Intohimoni on ollut rubiinilasi ja onhan sitä kertynyt. Mut kun on sitten haksahtanut hevosiin ja nekkoihin ja lintuihin ja-ja-ja niin on vähän (?) överiksi jo mennyt.

      Poista
  13. Vaikka olen päättänyt, että mitään en enää ala kerätä, niin muutama turkoosi lasiesine saa vielä tulla. Valo turkoosin läpi on niin ihmeellistä.

    Lisäravinteista en malta olla sanomatta, kun niistä ja vitamiineista ollaan niin montaa mieltä, että minä nappaan kymmenen vitamiinipilelriä aamulla. D:tä on 50 mikrogrammaa ja sillä olen ollut flunssaa vailla jo kaksi vuotta, sitä ennen koko ajan kipeänä, vaikka kalaa meillä syödään paljon. Ikinä en uskaltaisi jättää kalkkia pois, sillä Ester-tätini on aloittanut aamunsa maidolla, kaurapuurolla ja kalanmaksaöljyllä koko ikänsä ja nyt on niin hankala osteoporoosi, että siitä hän ei selviä.

    Söin tyrnin siemenölykapseleita yhtä pötköä monta vuotta, mutta sitten aloin syödä silmiin StrixFortea ja meni vähän kalliiksi, joten lopetin tuon tyrnijutun. Kävin silmälääkärillä eka kerran elämässäni ja hän ylisti silmäni 15 -vuotiaan terveiksi eli kuulemma ahkera aurinkolasien käyttö ja StrixForte näkyvät silmistäni. Silmän pohjat ihan terveet ja kummastakaan kaihista ei merkkiäkään eli jatkan StrixFortea hautaan asti. Mutta jotain tapahtui, kun tyrni oli jäänyt pois eli palautin sen 'aamupommiini'. Lääkärit sanovat ettei tarvitse syödä kuin D:tä ja kalkkia ja itse he sitten privaatisti paljastavat, mitä kaikkea syövät. Yksikin kertoi nauttivansa C:tä 3 grammaa eli 3000 mg:a per vrk.

    Tuo tyrnijuttu ei täyty siis vaikka söisi kilon tyrnimarjoja päivässä, vaan se on tyrnin siemenistä saatua uutetta. Kun se loppui minulta, eron näki peilistä! Nyt napsin tuplana vähän aikaa;-)

    Luen nyt syöpälääkärin kirjaa, mitä välttämällä voisi välttää syövän. Arvasit oikein: Teit niin tai näin aine menee väärinpäin! Kasvikset ja hedelmät ovat vaarallisuuslistan kärjessä ellei tupakkaa lasketa. En pysty lukemaan tuota öisin eli vain vähän päivisin, sillä tieto kaataa ja otanta on 30 vuodelta, joten ei voi olla ihan turhaa.

    Mikään muu ei tosaankaan laihduta, kuin pitää kuluttaa mitä syö. Se on ikiaikainen fakta. Ikävää, että minulle maistuu kaikki hyvä...Ja nyt tämä polvi estää reippaan kulutuksen.

    Amerikkalaiset ja kanadalaiset ovat todella lihavia ja ihan yhtään häpeämättä. Minua vain muutaman vuoden vanhempi kaukainen sukulaisemme painaa reippaasti yli 100 kiloa, mutta hän on täysin terve ja pitää painoaan normaalina. Myös hänen veljentyttärensä 40+ taitaa olla jo samoissa mitoissa...ja just vasta vihittiin toiseen avioliittoonsa. A. ihmettelee, että miten Suomessa kaikki ovat niin laihoja;-)

    Huh, tulipa asiaa...Simolle pusuja ja mukavaa viikkoa! Upea Paavalinkukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet fiksu kun et haksahda keräämiseen. Minä taas en enää pysty irtiottoon täydellisesti, vähentämään kylläkin.

      Tiesin, että tyrnimarjojen siementen öljy on parasta. Siksi pureskelen jokaikisen tyrnimarjan. Meillä on pensaista saatu niin paljon tyrniä, että päivittäin käytetään. Ja mustikat on kuulema hyvät silmille. Niitä on popsittu myös päivittäin.

      Luulen, että kotimaiset marjat ovat sellainen terveyspommi, ettei paljon muuta tarvita. Ja juustosta saan kalkkia, luut on vahvat (ainakin toistaiseksi) ja hampaat kunnossa. Mutta on sitä juustoa napsittu ehkä enemmän kuin lääkäri määrää! Näkyy vyötäröllä.

      Kaipa se on niin, että vaikka kuinka yrittäisi terveellisesti elää, voi sairastua. Syöpä ei synny vain valmiiksi viallisiin. Kun meillä suvussa vatsasyöpää, yritän pitää suolistoni hyvässä timmissä. Joskus jopa käynyt suolihuuhtelussa.

      Olin todella järkyttynyt Disneylandin kadulla kävelevistä lihavuorista. Jopa ihan nuoret tytöt, teinit, pursuivat yli äyräitten. Mutta kyllä sikäläinen aamiainen, jota mekin popsimme, oli hurja annos jo kooltaankin. Sisälsi ranskalaisia ja lautasen kokoisia pannukakkuja vaahterasiirapilla. Ei ollut minun makuuni, onneksi.

      Lohdullista silti on erään viisaan lausahdus ihmisen läskeistä: niin kauan on kaikki hyvin, kun toisella kädellä yltää mättämään ruokaa suuhunsa ja toisella kädellään pyyhkimään takapuolensa vessassa. Onneksi siihen on vielä matkaa, ettei nämä kaksi onnistuisi meikäläiseltä, hih.

      Terkkuja Muuratsalon saareen ja ihanaa viikonloppua. Meillä lorisee vesi räystäiltä ja valtava lumikuorma tipahti alas eilen. Kevät tulossa!

      Poista