AURINKOINEN MAANANTAI

Kyllä tää on "törttökarhujen" valtakuntaa. Kuljin äsken koirulin kanssa tuossa meidän isolla tiellä - tai maantie se on, ei mikään valtatie. Autoja ajaa harvakseen ja on turvallista kävellä, kun muistaa kulkea "oikeata" reunaa eli siis vasenta ja vastaan vastaantulevaa liikennettä. Että paremmin näkyisi (vrt. Punahilkan mummo ja susi). Ja tietysti heijastimet heilumassa.


Mutta, mutta.  Mikä saa nämä lumikinoksesta autonsa liikkeelle pöheltävät  pyyhkäisemään ainoastaan tuulilasin ja sivuikkunoita. Äsken ohitsemme ajoi pikkukottero, jonka katolla oli ainakin viidentoista sentin kerros iskostunutta lunta. Joo joo, kyllä se sieltä lentää sitten kun vauhtiin on päästy! Voi liukua jarrutilanteessa omaan tuulilasiin, mutta ellei, herravarjele jäljessä ajanutta! Saa kyllä ikävän mällin suoraan naa- eikun tuulilasiinsa. Menee siinä hetkeksi näkyvyys jos ei sitten koko tuulilasi! Siispä harjat heilumaan ennen "iglun" tielle viemistä! Toivon niin.

Tänään on ollut ihan mielipäivä. Ulkona aurinkoista, paljon paksua vitivalkoista lunta ja mittari plussalla. Räystään reunasta jo tipahteli kirkkaita keväisiä vesipisaroita.  Niin paljon on satanut ja tuiskunnut, että kuisti talon takapuolella oli ihan tukossa. Eipä päässyt pikku koira yhtään karkumatkalle, lunta oli korvannipukoihin asti. Palasi kiltisti takaisin kuistille, josta lapioin lumet pois.

Aurinkoinen päivä pätkäytti päähäni, että nyt viimeistään pitäisi vaihtaa mullat isoihin ruukkuihin. Tuntuu vaan niin työläältä urakalta nostella suurta araliaa ja limoa irti vanhasta mullasta. Mutta kun viime keväänä vaan lisäsin pintamultaa, nyt on ihan pakko vaihtaa koko ruukullinen. Näkyi olevan Robbarissakin tarjouksessa kukkamullat.

Ja eikä ainoastaan mullanvaihtoa vaan reippaasti pölyhuiskaa. Kauhistuin makkarin ylähyllyn päällä olevia hevosiani. Oli mustasta oriista nopsaan tullut harmaa hiirakko! Mikrokuituliinaan tarttui niin paljon "hevosenhikeä" että jokainen koni on pakko pyyhkiä yksitellen. Siinäpä ajanvietettä kerrakseen, kuka käski makuuhuoneesta hevostallia perustaa!


Tänään sain luetuksi loppuun kirjan iranilaisesta tyttärestä. Oli mielenkiintoinen kertomus kolmen sukupolven sikäläisestä elämänmenosta ihan ajatollah Khomeinin aikaan asti. Kirjan päähenkilö, Lili, naitettiin 13 vuotiaana, synnytti tyttären, mies hakkasi ja pahoinpiteli ja alisti.  Lilin itsetunto oli nollassa ja hänen isänsä myöhemmin maksoi Lilin opiskelemaan Saksaan, sillä kotimaassaan hän ei voinut eronneena ja lapsen synnyttäneenä jatkaa opintojaan missään koulussa. Lili valmistui kätilöksi, löysi saksalaisen miesystävän, joka rakkaudesta Liliin matkusti Teheraniin, kääntyi muslimiksi ja antoi ympärileikata itsensä. Ne olivat Lilin ehto avioliitolle. Lili oli tarmokas nainen, kuten hänen äitinsä Kobrakin, joka omassa elämässään oli kokenut väkivaltaa ja silti olisi halunnut pitää miehensä tämän uudesta naisesta huolimatta. Uudet tuulet puhalsivat Mohamed Reza Pahlevin kaudella, maa länsimaistui ja naiset kulkivat hunnuitta jakkupuvuissaan. Maa lepäsi öljyn päällä ja siitä syntyneet rikkaudet eivät jakautuneet tasaisesti, vaan köyhimmät elivät kurjissa hökkeleissään ja rikkaat rikastuivat. Vallankumousta aavistellen Lili ja hänen miehensä ja toinen tyttärensä (joka Lilin tarinan kertoo) muuttivat Kaliforniaan. Lilin ensimmäinen tytär Sara oli jäänyt isälleen jo avioerossa ja vieraantunut äidistään. Kuitenkin Lili kaipasi Amerikassa sitä "parempaa tytärtään" vaikka ei hänestä ollut nuoremmalle tyttärelleen edes kertonut. Sydämessään hän ei koskaan unohtanut vanhempaa tytärtään, jonka ainoa kysymys oli: Miksi jätit minut silloin? Sen vuoksi Lili kertoi tarinansa kaseteille, joista hänen nuorempi tyttärensä ne kirjoitti.  Minusta kirja oli hieno kuvaus Persian oloista myös toisenlaisesta näkökulmasta, mitä olin shaahi Rezasta ja hänen vaimoistaan (eniten Sorayasta ja Farah Dibasta) ja loisteliaista häistään lehdistä aikoinaan lukenut.

Olo tuntuu aika vetämättömältä. Ei tämä voi olla kevätväsymystäkään, mistä se eläkeläiselle voisi tulla!?!  Parasta tehdä Simot ja lähteä iltateelle ja sitten vatupassiin. Huomenna päivä on uusi. Ja uudet kujeet eli mullan vaihtamiset. Bis dann.