Tänään se oli monta kertaa lähellä. Vaan enpä kertaakaan pudonnut.
Siivosin nimittäin olohuoneen neljä vierekkäistä vitriinikaappia. Tyhjensin lasihyllyn kerrallaan, pyyhin pölyt hyllystä ja rubiininpunaisista lasiesineistäni. Ja mitään en rikkonut. Mitään ei tipahtanut. Enkä muuten tipahtanut minäkään, vaikka vain tuolille nousin viimeiseksi vitriinikaappien päällä olevien isojen maljakkojen takia. Vitsit että oli pölyä. Nytpä ei sitten enää ole. Hyvä minä.
Ihan yhtä hyvä ei minusta ole telkkarin lauantai-illan tipaus eli Pudotus-ohjelma. Minua kyrsii ihan suunnattomasti aidon ja suloisen Jani-Petterin putoaminen. Jäljelle jääneet eivät missään nimessä minun kriteereitteni mukaan ole samanlaisia superhahmoja kuin tuo pieni eskarilainen oli. Harmittaa hänen puolestaan.
Leena Hefner on kyllä varsinainen Herppeenluoma. Ei siinä mitään, sujuvasti näyttelee floridalaistunutta blondia. Mutta ällöttää tämä jatkuva ilman haukkominen ja änkkä. Se on tarttunut jo minua nuorempiin, jotka feissarissa jo änkyttävät. Äklöä.
Ja entä sitten tämä pastori! Ikivanhoja sanamuunnoksia täynnä oleva pappi. Viimekertainen "ajelu" oli suoraan vuosikymmenten takaa Hymy-lehdessä julkaistu Olli Kujasen kertomus, sanasta sanaan. Että mitä uutta siinä muka? Ja toisaalta, pitääkö kaksi niin vastakkaista asiaan kuin pappi ja käännetyt rivoudet nitoa yhteen? Kenestä se sitten on hauskaa, muka?
No myönnän, ikivanha ja horo olen. En ymmärrä lainkaan - eikä toisaalta minun edes tarvitse ymmärtää. Samasesille, pudotkoon nyt kumpi lystää. Eipä putoa korkealta, vain luudalta lattialle.
Enemmän sympatiani oli Hieno Åhlgrenin puolella kuin näiden kahden, mutta Jani-Petteri oli yliveto. Ei kiroillut eikä syljeksinyt. Oli ihan oma itsensä, jämäkkä eskarilainen. Hänestä minä pidin.
Vielä palatakseni tämän päivän haasteisiini: kukkamullat odottaa vielä, mutta minun on kyllä sanottava, että jotakin on aina ollut päässäni vialla. Ei sitä muuten voi käsittää, miksi ihmeessä ihminen kerää ympärilleen niin paljon kippoja ja kuppeja että koko päivä menee yhteen syssyyn siivoamiseen. Ja ei se vielä siihen lopu. Konitalli makkarissa on samansuuruinen urakka. Ja sitten lintukaapit. Puhumattakaan kirjahyllyistä. Akka parka.
Joskus kuulin (luin?) runon:"Miesparka, vierellään ennen aikojaan vanhentunut vaimo, jolla perheen rahapussi. Miesparka".
Meillä tää runo menis näin: miesparka, vierellään loputtomaan keräämiseen hörähtänyt, vanheneva vaimo, joka ei ymmärrä, että kotona pitäs asua eikä kerätä sinne maljakoita. Ettei tarttis niin paljon siivota.
No, kauniita ovat kuitenkin. Pläjäytän niistä kuvia vaikka huomenna, tänään tulee vaan tää. Ja loppuun piirrän, että anja-regina. Ja Simo kans.
Siivosin nimittäin olohuoneen neljä vierekkäistä vitriinikaappia. Tyhjensin lasihyllyn kerrallaan, pyyhin pölyt hyllystä ja rubiininpunaisista lasiesineistäni. Ja mitään en rikkonut. Mitään ei tipahtanut. Enkä muuten tipahtanut minäkään, vaikka vain tuolille nousin viimeiseksi vitriinikaappien päällä olevien isojen maljakkojen takia. Vitsit että oli pölyä. Nytpä ei sitten enää ole. Hyvä minä.
Ihan yhtä hyvä ei minusta ole telkkarin lauantai-illan tipaus eli Pudotus-ohjelma. Minua kyrsii ihan suunnattomasti aidon ja suloisen Jani-Petterin putoaminen. Jäljelle jääneet eivät missään nimessä minun kriteereitteni mukaan ole samanlaisia superhahmoja kuin tuo pieni eskarilainen oli. Harmittaa hänen puolestaan.
Leena Hefner on kyllä varsinainen Herppeenluoma. Ei siinä mitään, sujuvasti näyttelee floridalaistunutta blondia. Mutta ällöttää tämä jatkuva ilman haukkominen ja änkkä. Se on tarttunut jo minua nuorempiin, jotka feissarissa jo änkyttävät. Äklöä.
Ja entä sitten tämä pastori! Ikivanhoja sanamuunnoksia täynnä oleva pappi. Viimekertainen "ajelu" oli suoraan vuosikymmenten takaa Hymy-lehdessä julkaistu Olli Kujasen kertomus, sanasta sanaan. Että mitä uutta siinä muka? Ja toisaalta, pitääkö kaksi niin vastakkaista asiaan kuin pappi ja käännetyt rivoudet nitoa yhteen? Kenestä se sitten on hauskaa, muka?
No myönnän, ikivanha ja horo olen. En ymmärrä lainkaan - eikä toisaalta minun edes tarvitse ymmärtää. Samasesille, pudotkoon nyt kumpi lystää. Eipä putoa korkealta, vain luudalta lattialle.
Enemmän sympatiani oli Hieno Åhlgrenin puolella kuin näiden kahden, mutta Jani-Petteri oli yliveto. Ei kiroillut eikä syljeksinyt. Oli ihan oma itsensä, jämäkkä eskarilainen. Hänestä minä pidin.
Vielä palatakseni tämän päivän haasteisiini: kukkamullat odottaa vielä, mutta minun on kyllä sanottava, että jotakin on aina ollut päässäni vialla. Ei sitä muuten voi käsittää, miksi ihmeessä ihminen kerää ympärilleen niin paljon kippoja ja kuppeja että koko päivä menee yhteen syssyyn siivoamiseen. Ja ei se vielä siihen lopu. Konitalli makkarissa on samansuuruinen urakka. Ja sitten lintukaapit. Puhumattakaan kirjahyllyistä. Akka parka.
Joskus kuulin (luin?) runon:"Miesparka, vierellään ennen aikojaan vanhentunut vaimo, jolla perheen rahapussi. Miesparka".
Meillä tää runo menis näin: miesparka, vierellään loputtomaan keräämiseen hörähtänyt, vanheneva vaimo, joka ei ymmärrä, että kotona pitäs asua eikä kerätä sinne maljakoita. Ettei tarttis niin paljon siivota.
No, kauniita ovat kuitenkin. Pläjäytän niistä kuvia vaikka huomenna, tänään tulee vaan tää. Ja loppuun piirrän, että anja-regina. Ja Simo kans.
Itse en ole katsonut yhtäkään Putousta kunnolla, sen verran vaan, että olen jyvällä kun, kuten sanoit, monet jutut ovat niin nuorten puheltyylissä ja sanonnoissa, koulussa sen huomaa. Viime vuonna aloin katsoa Putousta kun neljäsluokkaiset pojat leikkivät ulkona munamiestä ja ajattelin, että on pakko päästä jyvälle jutusta. Silloin jäinkin koukkuun koska munamies oli hauska ja sydämellinen hahmo, eivät vedä hänelle vertaa nyt jäljellä olevat!
VastaaPoistaHyvvää huomanta kammarista ! Hattua nosta urakallesi. Pölyjenpyyhintä vissiin sitä raskainta hommaa kotitöistä. Ja Hienosta olen kyllä sammaa mieltä, loistava näyttelijä :)
VastaaPoistaKyllä riittää pölyjen pyyhkimistä noissa sinun kokoelmissasi! Huh, mulla vain paikat täynnä valokuvia ja niissäkin riittää pyyhkimistä!
VastaaPoistaTuo putous ei pure sitten yhtään. Loppua aina katson kuka milloinkin putoo ja harmitti kans tuo suloinen esikoululainen kun nyt pudotettiin. No, ihan sama minullekkin kumpi noista kahdesta voittaa, sympatiaa ei täältä heru kummallekkaan.
Simole rapsutukset ja sinulle hyvää viikonloppua!
Ahkera olet ollut.Mulla on urakka vasta alkamassa aaltovitriineissä.On sitten ilo katsella aikaansaannoksiaan, kun pölyt on poissa.
VastaaPoistaJani-Petteri oli yliveto.
Putouksesta en voi sanoa mitään, kun en ole yhtään ohjelmaa katsonut.
VastaaPoistaPölyjen pyyhkimisestäkään ei ole kerrottavaa, kun omat keräillyt kipposeni ovat edelleenkin kaikessa rauhassa lasien takana.
Olet sinä vaan touhukas mummeli, saat jotain aikaiseksikin.
Minua vaan vaivaa kulkutauti, eli matkakuume.
Putouksen seuraaminen on täälläkin jäänyt vain vilkaisuksi. Se Jani-Petterin putoaminen oli kyllä yllätys.
VastaaPoistaMunamies tuntuu edelleen olevan lasten suursuosikki, sitä leikkivät päiväkoti-ikäiset vieläkin.
Ja täällä kukat kans odottavat edelleen uutta multaa.
Prinsessatunnelmissa terkut sinne suuntaan.
PS: kuvia odotellaan.
Ei käy kateeks tuo pölyjen pyyhkimen :) Putousta en oo kattonut kun kerran, kun ei kauheesti kiinosta.
VastaaPoistaKeväisissä meiningeissä olet ollut, pölypyyhinnässä. Aurinkoista kaivataan ja sen väliaikainenkin vilahdus pölypaljastusta.
VastaaPoistaSamanmoiset hommelit minuakin odottaa vaikka ei esineistöä sinunlaillasi.
Puhti vaan poissa,flunssa vei vähäisenkin kimmokkeen.
Ymmärryksessänikin paljolti vikaa kun en Putousta siedä, etenkään Luttisen rienaa..Katsominenhan vapaaehtoista, "eioopakkojoseitaho".
Kevättä, kevättä!
Eipä ole täälläkään katsottu yhtään Putousta, ei edes sitä ensimmäistä kautta( oliko se ensimmäinen?) Kun vaan en tykkää sen tyyppisistä ohjelmista....Taidan sii solla vähän tiukkis... ;O)
VastaaPoistaNiinpä...Sitä pölyä on... Ja tuota tavaraa on...täälläkin... enkä kai siksi tykkääkään siivoamisesta...imuroinit vielä menee, mutta totuus on, ettei tätä pölymäärää kokskaan ihan yhdessä päivässä putsailla.
Kiitos kaikille kommenteistanne! Pläjäytän seuraavaan postaukseen pelkkiä kuvia siitä, miten mummelin kipot taas kiiltää. Vaikka alussahan vasta tämä kevätsiivouksen puuska on, pölyssä piisaa. Ja multapussukatkin odottaa ruukuttamista. Kunhan ei vaan veto loppus kesken kaiken ja tulis syksy....
VastaaPoista