Katsoin aamulla televisiosta koirien raakaruokintaa koskevan ohjelman. Siinä kökötti minun kokoiseni mastiffi tyytyväisen oloisena kun sen ruokavalioon kuului pelkästään raaka liha, rustoluut yms. Ohjelmassa viitattiin myös käynnissä olevaan koirienruokatutkimukseen. Kiinnostuin, koska Simolla on ollut ongelmia etukäpälien polvien nuolemisesta jo varsin pitkään.
Netin tutkimuslomakkeesta löysin nuolugranuloma -nimisen kohdan. Klikkasin sitä ja kas: sieltä löytyi syy koirani ongelmaan. Miten monelta lääkärireissulta ja harmilta olisimmekaan säästyneet jos tämä tieto olisi ollut meillä aikaisemmin. Ihmettelen nyt jälkikäteen, ettei missään vaiheessa tämä tullut esille vaikka sivuttiin kyllä koiran eroahdistusta. Simon ongelmahan alkoi siitä, että joutui olemaan enemmän yksin meidän matkamme aikana.
Tätä Simon vaivaa on jatkunut jo toista vuotta. Välillä etukäpälät on paremmassa kunnossa. Ja sitten jos koira niitä "luttaa", ongelma pahenee. Monet ruokavaliot on kokeiltu, kortisonikuurit syöty, rasvoja sivelty ja siteitä kääritty, kaulurin kanssa opeteltu elämään. Nytpähän sen tiedän, että ongelmaan olisi heti alusta ollut ratkaisu ja se olisi varmasti loppunut alkuunsa.
Tällä hetkellä tilanne on suhteellisen hyvä. Kortisonikuuri jatkuu vielä vähän aikaa ja nuoleminen on lähes loppunut. Kauluri on käytössä ja sitä on opittu jotenkin sietämään, vaikka säälittävän näköistä on muovireunuksen kopse milloin mihinkin törmäillessä.
Siis nuolugranuloma. Ei varsinaista ruoka-allergiaa tällä näkymin. Tosin Simon vatsa ei siedä tiettyjä ruoka-aineita, esim. niitä, missä on käytetty hiivaa (sämpylät, pulla, yms). Niitä on opittu varomaan. Vehnää ja nautaa en tosin edelleenkään koiralleni anna vaan riisiä ja kanaa mieluiten.
On helpottunut olo vaivan selvittyä. Kokemusta tästä vaivasta on monella koiranomistajalla. Ihme sinänsä, ettei eläinlääkärit tätä nimenneet koiran oireita selvitettäessä.
Siispä; mistä me voimme tietää, mitä koirulin pienessä päässä pyörii niin, että saa jotain järsiessään jonkin kohdan karvattomaksi ja sitten ihon rikki, mistä seuraa nuolemista ja nuolemista ja aina vaan nuolemista niin, ettei lopulta iho ehdi lainkaan parantua. Sen opetuksen ainakin minä nyt sain, että koirani kaipaa huomioimista, virikkeitä ja tietysti rakkautta. Ääretöntä rakkautta, mistä vastapalveluna saa ääretöntä uskollisuutta ja ruskeiden silmien valpasta seuraamista, minne ikinä liikutkaan. Ja tietysti lämpimän petikaverin iltaisin peiton alle kinttukoukkuun. Tai bloggaajakaverin aina tänne alakertaan tietokoneelle tuohon viereiseen korituoliin. Siinä se on tälläkin hetkellä. Ihana Simo.
Taaspa tuli niin koiramainen juttu. Sattuu vaan olemaan niin tärkeä perheenjäsen, että kaikki isot ilot ja pienetkin murheet ovat aina ajatuksissa. Ja kukapa ei haluaisi kaverilleen vain parasta mahdollista koirulin elämää.
Netin tutkimuslomakkeesta löysin nuolugranuloma -nimisen kohdan. Klikkasin sitä ja kas: sieltä löytyi syy koirani ongelmaan. Miten monelta lääkärireissulta ja harmilta olisimmekaan säästyneet jos tämä tieto olisi ollut meillä aikaisemmin. Ihmettelen nyt jälkikäteen, ettei missään vaiheessa tämä tullut esille vaikka sivuttiin kyllä koiran eroahdistusta. Simon ongelmahan alkoi siitä, että joutui olemaan enemmän yksin meidän matkamme aikana.
Tätä Simon vaivaa on jatkunut jo toista vuotta. Välillä etukäpälät on paremmassa kunnossa. Ja sitten jos koira niitä "luttaa", ongelma pahenee. Monet ruokavaliot on kokeiltu, kortisonikuurit syöty, rasvoja sivelty ja siteitä kääritty, kaulurin kanssa opeteltu elämään. Nytpähän sen tiedän, että ongelmaan olisi heti alusta ollut ratkaisu ja se olisi varmasti loppunut alkuunsa.
Tällä hetkellä tilanne on suhteellisen hyvä. Kortisonikuuri jatkuu vielä vähän aikaa ja nuoleminen on lähes loppunut. Kauluri on käytössä ja sitä on opittu jotenkin sietämään, vaikka säälittävän näköistä on muovireunuksen kopse milloin mihinkin törmäillessä.
Siis nuolugranuloma. Ei varsinaista ruoka-allergiaa tällä näkymin. Tosin Simon vatsa ei siedä tiettyjä ruoka-aineita, esim. niitä, missä on käytetty hiivaa (sämpylät, pulla, yms). Niitä on opittu varomaan. Vehnää ja nautaa en tosin edelleenkään koiralleni anna vaan riisiä ja kanaa mieluiten.
On helpottunut olo vaivan selvittyä. Kokemusta tästä vaivasta on monella koiranomistajalla. Ihme sinänsä, ettei eläinlääkärit tätä nimenneet koiran oireita selvitettäessä.
Siispä; mistä me voimme tietää, mitä koirulin pienessä päässä pyörii niin, että saa jotain järsiessään jonkin kohdan karvattomaksi ja sitten ihon rikki, mistä seuraa nuolemista ja nuolemista ja aina vaan nuolemista niin, ettei lopulta iho ehdi lainkaan parantua. Sen opetuksen ainakin minä nyt sain, että koirani kaipaa huomioimista, virikkeitä ja tietysti rakkautta. Ääretöntä rakkautta, mistä vastapalveluna saa ääretöntä uskollisuutta ja ruskeiden silmien valpasta seuraamista, minne ikinä liikutkaan. Ja tietysti lämpimän petikaverin iltaisin peiton alle kinttukoukkuun. Tai bloggaajakaverin aina tänne alakertaan tietokoneelle tuohon viereiseen korituoliin. Siinä se on tälläkin hetkellä. Ihana Simo.
Anja, koira on laumaeläin ja se ei helpolla kestä ilman perhettään. Me saimme niin kovan opetuksen kun Olga oli kolmen vanha ja luulimme sen jo kestävän tutulla naapurilla ilman meitä kaksi viikkoa, että emme ikinä enää jätä Hänen Majesteettiaan ilman meitä. Tunnen perheitä, jotka reissavat niin, että joku perheenjäsen jää kotiin koiran kanssa.
VastaaPoistaEmme ota Olgan jälkeen koiruutta ennen kuin reissut on taas kertaalleen tehty. Olimmehan 9 vuotta ilman koiraa ja kaksi kertaa vuodessa keväin syksyin Keski-Euroopassa ja vähän muuallakin.
Ystäväni, jolla on kennel, sanoi, että jotkut AIKUISET koirat kestävät eron, jos ne hoidetaan kotiin eli joku on niiden kanssa kotona. Toisaalta, jos haluaa kovasti matkustella, niin ei sitten ehkä kannata ottaa lemmikkejä. Tyttärellämme on kääpiövillakoira, joka on meillä kerran pari vuodessa viikon, mutta se on jo aikuinen ja sopetuuu aika pian eli kyllä koiraroduissakin on eroja. Meidän labbiksemme ei ollut paljon moksiskaan, kun huolto vain toimi ja rapsutukset ja seura, kun olimme poissa, mutta Hänen Majesteettinsa on osittain paimenkoiraa, kuten novascotiannoutajat ovat eli huomaan senkin, että hän havainnoi R.:n viikon työmatkat alkaen komanetena päivänä ikävöidä.
Allergiat ovat hirveitä. Sisarellani on kaksi koiraa ollut melkein koko ikänsä ulkopuolisten silmin pönttö päässä. Ei mitenkään koiralle lajityypillistä elämää. Koira tarvitsee hirveästi virikkeitä. Meidän ihmisen iässä satavuotias haluaa tietyt kätkemisleikit monta kertaa päivässä ja minä olen välillä ihan puhki. Tänäänkin tein lumeen kätköjä ja illla on sitten sisäkätköt.
Olemme opettaneet Olgan probioottijogurtille, josta eläinlääkäri kehuikin. Luin Hesarista sen parf-ruokajutun ja se on täyttä asiaa. Olen lukenut siitä koiralehdistä jo paljon aikaisemmin. Olga saa joka päivä hiukan raakaa lihaa ja kaksi kertaa viikossa lohta.
Tästä voisi jatkaa vaikka kirjan verran;-)
Mukavaa huomista ystävänpäivää sinulle, prinssipuolisolle ja tietenkin Simolle!
♥
Kiitos Leena kommentistasi. Onhan me kyllä reissattukin, mutta yleensä Simolla on ollut hyvääkin parempi hoitopaikka. Eroahdistuksen sai kahden yön poissaolostamme, vaikka Simoa hoidettiin kotiin. Mutta joutui olemaan hieman normaalia pidemmän aikaa yksin. On toki tottunut tiistain laulusessioomme eli parin tunnin yksinoloon kotona.
PoistaSimo haluaa myös kovasti paljon erilaisia leikkejä, piilottamista, pallon ja vinkulelujen hakemista jne.
ja aina on mukana missä kotona kuljenkin. Iltaisin prinssipuolison tultua "harrastushaasteistaan" koira kiikuttaa hänen eteensä jonkun mielileluistaan ja sitten on menoa.
Taidan kokeilla Simolle myös raakaa lihaa osaksi päivitttäistä ravintoa.
Tuskin siitä haittaakaan on. Lohi on myös Simon herkkua. Ja viilipurkin nuoleminen on "poikien oma juttu" vakiona.
Sinulle Leena toivottelen myös ihanaa Ystävänpäivää, samoin perheellesi. Näillä mennään.
Minäkin katsoin saman ohjelman, ja tuo raakaruokinta alkoi kiinnostaa. Minttu oli pitkään ilman ongelmia, mutta nyt taas kierrettä on. Olen miettinyt pääni puhki mistä johtuu, kun ruokavaliosta on melkein kaikki jo karsittu. Kaiklle ulkoisille allergian aiheuttajille emme voi mitään. Rokotuksen jälkeen alkoivat oireet ja luinkin jostain että se voisi olla laukaiseva tekijä.
VastaaPoistaKokeilen nyt pikkuhiljaa lisätä raakaa lihaa ja kasviksia, ja jos kokemukset ovat hyviä, sitten siirrytään siihen kokonaan.
Jospa tuo kortisonin antaminen joskus loppuisi.
Tämmöistä tämä, jospa meidän kullanmurumme voisivat joskus elää ilman kutinaa..
Terveiset sinne ja Simolle erityissilitykset.
Mukavaa ystävänpäivää ♥
Raakaruokahan on koiran luontainen ravinto, joten sitä kannattaa kokeilla. Minäkin maksoin Simolle kalliit allergiatestit - tulos ihan huu-haata eli pähkinäpensaille ja koivulle allerginen ja heinälle ja lepälle. Nyt en usko enää allergiaan vaan toppuutan tämän tassuvaivan ihan tarmolla. Kortisoni on Simolla helpottanut kutinaa ja nuolemista. Tassu näyttää nyt jo terveemmältä eikä iho ole auki vaikkain karvatonta läiskää.
PoistaSiinä ruokatutkimuksessa oli monta mielenkiintoista kohtaa, en tosin täyttänyt sitä vaan selasin läpi.
Hellät rapsutukset Mintulle myös, ja ihanaa Ystävänpäivää huomenna. Kiva kun kommentoit.
En tuota ohjelmaa katsonut, mutta onpa hyvä kun Simon ongelma nyt alkaa selvitä.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää teille kaikille.
Samoin, hyvää Ystävänpäivää ystäväni!
PoistaSimon tarinoita on aina mukava lueskella kuten muitakin tarinoitasi. Kuvat koirastasi ovat taas aivan ihania:)
VastaaPoistaSimo on tosi lutunen, voi olla että kuvat on jo suuremmaksi osaksi aiemminkin olleet blogissani.
PoistaHyvää Ystävänpäivää:)
VastaaPoistaSamoin sinulle, Nenunen!
PoistaJuupa juu,kuten Leenakin mainitsi sanan parf, niin sitä minäkin ajattelin tarjota. Olin muutama päivä sitten kuulemassa tästä parf ruokailusta eläinkaupassa. Ostin kokeeksi omalle villakoiralleni ja hyvin on kelvannut. samalla siellä kuulin juttuja, kuinka allergioista on päästy ja monista muista vaivoista, kun on siirrytty parf ruokaan.
VastaaPoista