En varmasti muista, lienenkö joskus jo aiemmin tämän runosen kalevalamitassa julki tuonut. Vaan haitanneeko, kun nyt ei muutakaan tekstiä ole syntynyt. Aiheita olis kyllä, ihan vaan yleistä ärsyyntymistäkin. Mutta ihan lempeää kalevalaismittaista nyt silti.
MUN PIENI KOIRANI SIMO
Simo Sallinpoika Hurtta
pentulauman pohjimmainen
hurmasi heti alussa
valitsijat viimeisimmät
perääjät pennun pienen.
Eipä vaikea valinta:
mamma koppas kainaloonsa,
kotiin kiikutti kaverin.
Simo pieni Sallinpoika,
koiranpentu karvaturri,
oppi oitis temput oivat,
kätevästi kärttämällä,
suloisesti suostutteli
lautaselta herkkupalan
oman pikkuisen osansa
aulihisti antamahan.
Pyöri maassa makuullansa,
kyljellensä kohta kääntyi.
Käpälänsä käskemättä
tarjolle toi tassuansa,
mielistellen meitä katsoi,
innokkaasti istumalla
takajalkansa tanassa
tukiessa häntätupsun.
Murut maistui makoisalle,
viili illan viimeisenä,
mustikoilla maustettuina
papan purkista parasta!
Lipsutteli loput liemet
puhtaaks pienetkin pisarat,
liharippeet lautaselta
kupin kauttaaltaan kaluten.
Sana sauna se suloinen
kuulla koiran kahden korvan;
loikkas oitis lautehille
liinan päälle loikomahan
lämpöisehen löylysehen
retkottamaan raukeana
varoen vesipesua
karttelemaan kastumista.
Simo-koira, vahti valpas
tappijalka taapertaja
aina valmis autokyytiin
takapenkin tyynyn päälle
miettimään makupaloja
tavernasta tankatessa
Hartolan Jari-Pekassa
menomatkalla mökille.
Simo kaunis silkkikorva
sylikoiraksi sopiva
istui sohvan selustalla
orrella odottamassa.
Loikki luokse lelujensa
kumikalaa kuljettaen
taikka tuomaan turrikaista,
tossua takaisin tänne.
Simo söpö silkkiturkki
jääräpäinen jäpittäjä
tahtoi joskus kylään juosta
veräjille vierahille
irti kahleesta karata
nartun luokse naapurihin.
Kylille kytö kamala,
vahva tahto vallan ottaa.
Meno muuttui mammallakin
taipui tahtohon "tenavan",
tappijalan, tapsuttajan,
koirulin oman, ihanan
paras paikka peiton alla,
kunnes kuuma pois ajavi
alas patjalle omalle,
lattialle loikomahan.
Simo Sallinpoika Hurtta
hyväluonteinen lutukka
tahtoi aina tarpeillensa
maalle metsähallituksen.
Eikä kakkaa kadun varteen
asfaltille alle tassuin.
Katsoi kyllä kaihoisasti
kirjoitukset koirulaisten
hangen reunaan heittelemät
keltaiset kiharaviestit.
Simo pieni silkkikuono,
meidän mielestä mukavin!
(Aikaisempien kuvien siirtämiseen tuli Picasalta joku stoppi! Kuulema kiintiö siirtojen suhteen ylitetty! Hm. Jassoo!)
MUN PIENI KOIRANI SIMO
Simo Sallinpoika Hurtta
pentulauman pohjimmainen
hurmasi heti alussa
valitsijat viimeisimmät
perääjät pennun pienen.
Eipä vaikea valinta:
mamma koppas kainaloonsa,
kotiin kiikutti kaverin.
Simo pieni Sallinpoika,
koiranpentu karvaturri,
oppi oitis temput oivat,
kätevästi kärttämällä,
suloisesti suostutteli
lautaselta herkkupalan
oman pikkuisen osansa
aulihisti antamahan.
Pyöri maassa makuullansa,
kyljellensä kohta kääntyi.
Käpälänsä käskemättä
tarjolle toi tassuansa,
mielistellen meitä katsoi,
innokkaasti istumalla
takajalkansa tanassa
tukiessa häntätupsun.
Murut maistui makoisalle,
viili illan viimeisenä,
mustikoilla maustettuina
papan purkista parasta!
Lipsutteli loput liemet
puhtaaks pienetkin pisarat,
liharippeet lautaselta
kupin kauttaaltaan kaluten.
Sana sauna se suloinen
kuulla koiran kahden korvan;
loikkas oitis lautehille
liinan päälle loikomahan
lämpöisehen löylysehen
retkottamaan raukeana
varoen vesipesua
karttelemaan kastumista.
Simo-koira, vahti valpas
tappijalka taapertaja
aina valmis autokyytiin
takapenkin tyynyn päälle
miettimään makupaloja
tavernasta tankatessa
Hartolan Jari-Pekassa
menomatkalla mökille.
Simo kaunis silkkikorva
sylikoiraksi sopiva
istui sohvan selustalla
orrella odottamassa.
Loikki luokse lelujensa
kumikalaa kuljettaen
taikka tuomaan turrikaista,
tossua takaisin tänne.
Simo söpö silkkiturkki
jääräpäinen jäpittäjä
tahtoi joskus kylään juosta
veräjille vierahille
irti kahleesta karata
nartun luokse naapurihin.
vahva tahto vallan ottaa.
Meno muuttui mammallakin
taipui tahtohon "tenavan",
tappijalan, tapsuttajan,
koirulin oman, ihanan
paras paikka peiton alla,
kunnes kuuma pois ajavi
alas patjalle omalle,
lattialle loikomahan.
Simo Sallinpoika Hurtta
hyväluonteinen lutukka
tahtoi aina tarpeillensa
maalle metsähallituksen.
Eikä kakkaa kadun varteen
asfaltille alle tassuin.
Katsoi kyllä kaihoisasti
kirjoitukset koirulaisten
hangen reunaan heittelemät
keltaiset kiharaviestit.
Simo pieni silkkikuono,
meidän mielestä mukavin!
(Aikaisempien kuvien siirtämiseen tuli Picasalta joku stoppi! Kuulema kiintiö siirtojen suhteen ylitetty! Hm. Jassoo!)
Vau mikä runo! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
VastaaPoistaKiitos Allu!
PoistaVau sanon minäkin! Simo on kyllä IHANA ♥
VastaaPoistaSimo valloitti meidät jo ihan pikkuruisena ja edelleenkin on meistä ihana koiruli.
PoistaSiinäpä sanoja Simolle, ylistystä yllin, kyllin!
VastaaPoistaOnhan Simo koiruli runosykkeesi ansainnut, suloinen on kuin mikä!
Kiva kun jatkoit kalevalaiseen malliin! Suloinen on, aikuisten oikeesti!
PoistaSiinäpä kaunis runo,kauniille Simolle:)
VastaaPoistaKiitos ritva!
PoistaVoiko söpömpää koirapoikaa enää olla ? :)
VastaaPoistaJa runo on huippuhyvä1 On niin rauhoittavaa lueskella runomittaa ennen nukkumaanmenoa :)
On niitä söpöjä varmasti muuallakin, mutta meille Simo on ihan napakymppi koirapoika. Kiitos kommentistasi Kati.
PoistaGoogletin "pölyinen nainen" ja päädyin blogiisi..... ;O)
VastaaPoistaPostaus johonka nuo hakusanat toivat oli kirjoitettu 3.joulukuuta 2011...Ja mitä sieltä löytyikään...Aivan jäjettömän ihania,ihanan värisiä astioita/tavaroita kuvassa, hyllykaupalla. Oli pakko alkaa lukea blogiasi. Liityin lukijaksi.
Ihanaa Saga että löysit tänne "pölyisen naisen" blogiin! Olet lämpimästi tervetullut löpinöitteni lukijaksi. Yritän aivoistani tuuletella pölyjä, vaikka hyllyissäni sitä kyllä on....hih.
PoistaTaas tuli mieleen, että pitäisi se tulostaja hommata! Koska esim.runot olis niitä joita lukisin useimpaan kertaan. Nk.tämäkin, olisi sitä parasta iltalukemista sängyssä...;)
VastaaPoistaMutta kun aina mietin, et tarviinko sitä yleensä paljoa, vai kuivuuko värit sit aina kun ei käytä!? Yksi ja paras syy on kylläkin se, etten tiedä minne se oikein mahtuis vaikka pienikoisiahan ne nykyään ovat ja melko edullisiakin.
Nätit oli taas kuvat ja ihana runo...;)
Kyllä tulostin on hyvä olemassa, minä tarvitsen sitä varsin paljon. Pienikokoisia ovat ja edullisia nykyisin. Eikä huolta värin kuivumisesta kun se on jo valmiiksi väripölyä, ainakin minun tulostinkaseteissani.
PoistaKuvien siirrossa mulla oli ongelmia enkä ihan kaikkia löytänyt mitä aioin postata. Mutta hyvä näinkin!
Kivaa keskiviikkopäivää sinulle, minä lähden uimahalliin...
Ihana runo suloisesta koirasta.;DD
VastaaPoistaTuosta saisivat antaa sinulle pikku-Nobelin (jos sellainen olisi olemassa).
Oikein hyvää pakkasviikkoa, Anja.<3
Eipä tässä Nobeleita, kunhan laskettelin Väinämöisen jäljillä (niinkuin ne Kurren porukkakin, joka Saulista teki tuuletusbiisin, hih). Mutta kyllä minä vähän otettu olen tuosta koirastani, on se niin suloinen ja kiltti terrieriksi. Oikea lutunen.
PoistaToivotaan, että pakkaset jo vähin erin riittäisivät.
Runon luin ilokseni, huvikseni hyrisin, Simon silmien edessä, hymyhuulet saadakseni. Antaisitko suukon Simolle, silityksen kiitokseksi.
VastaaPoistaTottakai! Kiitos runomittaisesta kommentistasi. Simo kiittää!
PoistaNyt vasta pääsin tänne runoon asti, on jäänyt lukematta monia ystävien postauksia kun reissussa resusimme.
VastaaPoistaIhana runo. Sinulta tuota irtoaa. :-)
Kuvakiintiö on tullut täyteen minullakin. Ostin lisää tilaa viidellä €urolla.
Kaipa minunkin pitää ostaa lisäystä kun reuna tuli vastaan.
PoistaTämä runo syntyi joskus kirjoituskurssille enkä muista postasinko sen jo silloin. En ainakaan löytänyt joten päräytin sen sivulleni.