TRIPPI NAAPURIMAAHAN

Viikko sitten lauantaina astuttiin laivaan ja ei kun Tukholmaan. Mukana oli prinssipuoliso, hänen veljensä vaimokkeineen. Olemme monesti aiemminkin yhdessä kolunneet tukholmalaisia antiikkimessuja ja kirppiksiä. Tällä kertaa tosin vaan kirppiskierros.


Laivalla oli hurjasti väkeä. Parhaiten sen näki ostoskäytävällä, yökerhossa ja tietysti aamiaisbuffeessa. Olihan viikonloppu ja ihmisillä vapaata edessä.


Sunnuntaisin Hötorgetilla on kirpputori ja sinne mekin suuntasimme. Kaupunki oli lähes lumeton mutta kylmähkö viima puhalsi kasvoihin ympäröivistä kerrostaloista huolimatta. Tavaraa oli tarjolla jokaiseen makuun.

Aivan ensimmäiseksi kiinnitti huomiota tämä astrologinen vaate. En kylläkään käynyt hiplaamassa joten en tarkoitustaan tiedä. Suurikokoinen se kuitenkin oli. Vaan sinne se jäi.

Kipposta ja kupposta ja figuuria löytyi. Minä ostin sieltä Rejmyren pikarin vitosella, tosin minulla sellainen jo oli kotona, mutta kun halvalla sain, niin otin mukaan. Likainen mutta ehjä. Rubiinilasia.

Kun prinssipuoliso löysi muutaman vanhan schlagerin nuotin ja pari laulukirjaa, hän tyytyväisenä palasi veljensä kera laivaan. Me "kvinnofolket" jatkettiin tunnelbanalla Vårbergiin isolle kirpparille.

Tosin huomasin itsekin, että ensimmäisten kirpparireissujen innokkuus tarttua jokaiseen saaviin oli laantunut. Silti löysin jotakin mukavaa:

Tämä luulasinen turkoosi "mariskooli" on viiskytluvulta, todennäköisesti suomalainen. Ihan on nykyisten marien kaltainen, pitänee selvittää, kenellä alkuperäinen muotti on ollut. Minä tästä tykkäsin. Eikä ollut hinnallakaan pilattu.

Isoäidilläni oli tällainen sokeripalakuvioinen retanekka. Lapsena sitä aina ihailin, ei se ollut arkikäytössä vaan juhlissa ja vieraille.  Tosin minulla tällainen on jo ennestään, mutta sitä on kohdeltu kaltoin ja pesty koneessa niin, että lasin kirkkaus on kulunut himmeäksi. Nyt minulla on tämä ja ihan uudenveroinen. Samanlainen sokeripalakuvioitu sokerikkokin minulla on ennestään joten ei kun kahvipöytään ja käyttöön.

Mummeli, jolta nämä ostin, on jo tullut tutuksi.  Kyselee aina astioistaan, ovatko suomalaisia ja mitä niistä voisi pyytää. Kiva on arvioida hintoja, sillä hänellä on toki laadukasta myytävää. Ja käärmeennahkalaukkuja! Sitä en kylläkään usko, kun hän väittää myyvänsä oman äitinsä ja isoäitinsä astioita. Tuskin sellaista varastoa on edes hänen koko suvullaan ollut. Hih.

Ja vielä: hurahdin tähän Arabian hillopurkkiin. Siihen kuvion on taiteillut joku posliininmaalaaja. Näyttää ihan juolukalta ja tekijän nimikirjainten lisäksi on vuosilukuna 1967. Ehjä ja minusta kaunis.

No sorruin vielä yhteen pikkuruiseen hevosfiguuriin. Mutta siihen sitten jäikin ostokset tällä kertaa.  Kahvikupposen voimalla tunnelbanaan ja laivalle, joka odotti Värtanin satamassa luukut auki nielaistakseen meidät sisuksiinsa.

Laivalla piti olla hulabaloo-meininki. Meistä hyvää oli ruoka a la cartessa (lammasta, possua ja kunnon pihvi, jokaiselle mieltymyksensä mukaisesti). Yökerhossa soitti vähän lällykkä orkesteri, vain Mamma mia jaksoi sykähdyttää rytmisesti, no joo ehkäpä myös See you later, alligator oli toinen "menevä" kappale.

Ja keskiyön show oli kehno. Piti olla aikamatka musiikkiin. Ei siltä vaikuttanut, joukko epämääräisesti hyppiviä nuoria sikiviki lavalla. Mutta joudettiinpa siitä sitten hyttiin ja untenmaille.

Aamulla laivoja horisontissa!  Meri oli jäistä vapaana.

Tässäkin kynnetään merta, kuka lienee menossa - vai tulossa?

Helsinkiin saavuttiin talviaikataulun mukaan puolisen tuntia myöhemmin. Metka juttu, että bussifirma ajaa saman aikataulun mukaan kesät talvet satamasta Kamppiin vaikka laiva tulee puoli tuntia myöhemmin. Mutta kolmosen ratikka kulkee onneksi.

Kotona oltiin puolilta päivin, Simo ja pikkuminiä olivat vastassa pysäkillä. Arki palasi, mukavat muistot jäi. Ja kipot, tietysti. Ehjinä kotiin.