MÄ LEHDEN LUIN JA MUISTELIN

Seura kirjoitti 50 vuotta sitten, eli 14.3.1962 erikoisartikkelissaan kuumaa aihetta: voiko lapsen isä olla läsnä synnytyksessä. Kätilöopiston ylilääkäri Heikki Pitkänen lausui, että yleisen käytännön mukaan ei Suomessa isää lasketa synnytyshuoneeseen: "Isät kuljettaisivat mukanaan massoittain bakteereja; levittäisivät niitä sylkäisemällä lattialle, tupakoimalla ja tulemalla likaisin käsin."

Jaapa jaa. Se oli silloin se. Kun itse menin Jyväskylän keskussairaalaan vuonna -60, mies käännytettiin kylmästi ulko-ovelta ja sanottiin: " Teidän osuutenne päättyy nyt tähän". No, vahingosta viisastuneena seuraavan lapseni päätin tehdä ihan "hand made" eli kotona. Siis tismalleen tänään, viisi vuosikymmentä sitten.

Uuraisten kunnan kätilönä toimi Laina Hukka, jota pidettiin varsin tomerana lapsenpäästäjänä. Jotkut jopa vähän kuulema pelkäsivätkin. Mutta minun kokemukseni hänestä olivat pelkästään positiiviset. Hän oli luvannut kotisynnytyksen ja ottaa vielä nuoren mieslääkärinkin "opintomatkalle". Perjantai-aamun valjetessa mieheni soitti, että nyt olisi aika tulla. Puhelimessa Hukka Laina perui lupauksensa kotisynnytyksestä, koska laskettu aika oli jo kaksi viikkoa yli ajan ja koska hän oli lukenut potilaskertomuksen ensimmäisestä kerrastani. Käski pistää nuttua niskaan ja menoksi. 

Vaan jos jotakin päätetään, se kyllä pidetään. Niinpä käskin mieheni mennä uudestaan soittamaan ja sanomaan, että mihinkään en lähde.

Hukka Laina, niinkuin häntä kutsuttiin, oli ehtinyt tilata jo taksin tullakseen viemään minua. Nuorta kunnanlääkäriä hän ei ollut saanut hereille riittävän nopeasti. No, joka tapauksessä hän itse tulisi. 

Matka kirkolta meille kesti reilut puoli tuntia. Lapsenpäästäjän kengän korot kopisivat lattiaan hänen kantaessaan laukkuaan sisään. Nopeasti hän veti makkarissa sängyt erilleen, petasi toiseen puhtaat lakanat ja ei kun lasta päästämään. Ei siinä nyt minnekään olisi ehdittykään lähteä.

Oli maaliskuun 16. ja Ilkan päivä. Olin aina sanonut, että jos minulle syntyisi poika, sen yhdeksi nimeksi haluaisin antaa Ilkan.

Ilkan päivän aamuna klo 7.10 oli pieni Ilkka-poika syntynyt. Painoi 4.250 ja oli 52 cm pitkä. Kaikki kävi kuin elokuvissa. Isä sai olla mukana ja pestä "pienen"  poikansa heti synnyttyä.

Seura-lehden artikkelissa lopuksi lainataan erään englantilaisen naistentautien erikoislääkärin mielipidettä: "Lapsen tullessa maailmaan ei miehen paikka ole lapsivuoteen vieressä vaan baaritiskin ääressä." Jotenkin minä olen täysin erimieltä. Kokemuksiini perustuen. Onneksi nykyisin kaikki on toisin.

ONNEA  aikuinen poikani! Tänään tasavuodet ja nimipäivä. Ensimmäiset nimipäiväkahvit keitettiin silloin 16.3.1962 illalla. Sitä tuli ihmettelemään myös aamulla synnytyksen hoitanut lapsenpäästäjä Hukka Laina, joka oli ollut saattamassa toista äitiä keskussairaalan synnytysosastolle ja paluumatkallaan poikkesi katsomaan vointiamme. Meillä oli talo täynnä Ilkan päivän juhlijoita.  Rikkoiko joku kahviserviisistä yhden pullalautasen, ei kukaan tunnustanut. Mutta selvitty on yhdelläkintoista lautasella.