tiistai 25. kesäkuuta 2013

HATTARAPÄÄN HOMMIA

Kotona taas, vaihteeksi. Puutarhan hoitaminen ajattaa ees ja taas. Mutta eipä haittaa. Nyt on tosin niin hieseä ilma ulkona, että olis parasta olla järvessä kaulaansa myöten. 

Vaan olosuhteet vaatii toisin. Ja väliäkös sillä, kun kohta jo muisti pätkii niin, ettei tiedä, onko menossa vai tulossa, hih.

Ihan oikeesti. Luulin jotain muistavani. Etsin mökillä viime syksynä ylösmerkkaamieni kukkamaan kasvien listaa. Eipä ei. Lie joku sytyttänyt vihkosella saunan uunin. No, en lannistunut. Olin kiikuttanut mökille muutamia uusia taimia ja ajattelin nyt sitten perusteellisen listauksen/kartan laatia, että muistaisin tarvittaessa missä mikäkin kukkanen nostaa keväällä päätään. No, ihan ulkomuistista - joitakin piti vähän kelalta kylläkin - latelin kasveja listalle.  Aikas pitkää listaa siitä tuli. Pääsin toiselle sadalle pitkälti. Mutta "kolm on miehellä kovoa, kolme miehen kuolemata: yks on vuotava venonen, toinen heittiö hevonen ja kolmansi äkäinen akka" eli niin jäi minultakin kolme perennaa aivojen kovalevylle kiertämään kysymysmerkkinä. Niin paljon mieltä vaivasi, että oli pakko avata blogi; muistin Amalian pari vuotta sitten kertoneen sen pienen tillukan nimen. Jep. Löytyihän se, Alaskan kleiton.  Nyt sen muistan ja kirjoitin oikein listaan. Silti kaksi perennaa, jotka eivät vielä kukassa, jäi odottamaan ahaa-elämystä.

Siinä blogia selatessani huomasin, miten anjamaisesti kiertää nuppi kehää...ainakin sama vitsinpoikanen postattu kahdesti (ei muista siis, onko nyt maailmassa yhtään muuta vitsiä, hih). Ja kuviakin oli pariin otteeseen tismalleen samoja. Vain vuosi välissä.

Edellisestä viisastuneena (?) ajattelinkin, että nyt en postaa tähän harjaneilikan kukkia, en akileijoja, en kukkivia kulleroita.
Vaan laitanpahan kuvan pihan reunassa kypsyvistä mustikoista!
Kuvan otin eilen, Jussin nimipäivänä.


Sama mustikkaterttu, eihän näitä nyt vielä monessakaan pensaassa kypsy. Kohta jo saadaan piirakkamarjat, hih.

Mökin rannassa muuten oli salakan kutu taas parhaimmillaan juhannuksena. Laiturin vieressä kivillä täytetyn kaivonrenkaan ympärillä kiehui kuin perunakattilassa.

Ja kivien luona, missä lokki päivysti monesti nappaamassa helpon saaliin.

Koskeloemokin vei kahta pientä poikastaan rannan ohi, lepäsivät hetken laiturilla ja jättivät jälkeensä terveiset Simolle, joka räksytti sitten vuorostaan koskeloperheelle. niin, että emo päätti
vaihtaa suuntaa....

Saivat kuitenkin jatkaa matkaansa turvallisesti, sillä Simo ei tassujaan kastellut.

Järvellä on kolme joutsenta. Kaksi niistä muodostaa parin ja tämä on aina kolmas pyörä. Yritin kuvata sen lennosta, mutta jäi vähän liian kauaksi.

Kotonakin on luonto lähellä. Tänään iso käärme luikerteli takapihan reunalla. Solahti peltikopin alle piiloon, toivottavasti oli tarhakäärme eikä kyy. Vaan mökillä herää aamuisin tiirojen ja lokkien kirskuntaan, nukkuu huuhkajan huhuiluun tai ketunpoikasten keskinäiseen ulvontaan takarannalla. Onpa siellä karhukin nähty. Käki kukkui vielä juhannuksenakin, varis syötti poikiaan lähimetsässä. Harmi vaan, että pienen uunilinnun poikue jäi orvoksi ja ilman ruokaa, liekö kissa tai orava napannut emolinnun ja poikaset kuolivat pesässä nälkään. Ikävä juttu.

Mökin vintiltä oravan poikaset olivan lähteneet lähimetsään ja Simo sai viettää rauhassa juhannusta. Mitä nyt lintujen perästä juoksi laiturin betonipätkälle haukkumaan. Simon lempipaikka oli laiturilla, sieltä pieni koira näkee pitkälle.
Yhtä mukavaa on nuuskutella kotona terassin kaiteiden välistä. Liekö viime öisen vieraan, kissan, tuoksuja tuulessa. En oikein ymmärrä, että kotikissat lasketaan luontoon juuri nyt, kun lintujen poikasia on vielä emojensa ruokittavina pensaiden alla.

Vaan elämä on. Hattarapää lopettaa nyt lätisemisen, skarppaa seuraavaan postaukseensa paremmin, ja antaa Simon pitää vahtia ympäristön tapahtumista.
Tarkka kuulo ja näkö, lisäksi hyvä vainu! Ajanhermolla!

14 kommenttia:

  1. Niin on kaunista ja rauhaisaa tuo kuvauksesi päivien kulusta, ja niinhän se on, että luonnon pienet ihmeet tarjoavat joka hetkeen uutta katsottavaa silmille ja mielihyvää sydämelle. Tuttua on saman kukan loisto kuvata ja esittää uudelleen ja uudelleen, ei sen kauneus siitä kulu. Hyvää viikon jatkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukkasten loisto tosiaan vähene kuvaamisesta eikä postaamisesta, mutta olen varmaan joka kesä kuvannut samat akileijat ja ruusut.
      Samoin sinulle mukavaa tätä viikkoa!

      Poista
  2. Taas mukava ja elämänmakuinen kuvaus päivistä. Tuolölaistashan se on, monet asiat tahtoo unohtua, nimet jää muistista pois ja sitten yhtäkkiä palaa mieleen ja tuo lukeminenkin joskus naurattaa kun luin että siellä oli salakaloja, piti uudestaan katsoa että ei kun salakoita. Jotenkin jäin mieleen ettei ne nyt voi salakaloja olla.

    On niin hikinen ilma, jossain jyrähteli ukkonen, kaukana kuitenkin.
    Sataa vähän olisi kyllä saanut. Aamulla oli keskustassa, 10 kilometrin päässä, satanut oikein komean kuuron, joka taas sitten meidät kiersi.

    Oikein hyvää kesäisen viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus naurattaa kun huomaa, että muistista häipyy asioita, mutta harmittaa jos kyse tärkeistä asioista.
      Niin, salakoita meidän rannassa on joka juhannus kutemassa, viime kesänäkin niitä kuvasin.

      Täälläkin on ihan hikistä vaikka ilta jo on. Viime yönä muutama pisara tuli vettä, mutta saisi lisää tulla.
      Samoin sinulle ja Himmulle kesäistä viikkoa.

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja voi miten mustikat ovat jo noi kysiä.Simolla on siellä tarkailtavaa.Helteisiä kesäpäiviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta saadaan mustikkapiirakkaa jo tuoreista mustikoista!
      Simolla on pihareviiri tarkassa syynissä. Myös sinulle kesäistä säätä, vaikka muutama sadepisarakin olisi jo tervetullut.

      Poista
  4. Ihana postaus ja niin tutun kuuloista unohtelua.
    Aurinkoisia päiviä sinne ees taas kulkijoille ;)
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tekee tepposiaan, vaikka yritänkin olla skarppina!
      Aurinkoa on nyt saatu, vaikka kesällähän pitääkin olla lämmintä ja aurinkoista.
      Tästäpä kohta lähtee taas ees-taas, hih.

      Poista
  5. Ai tuo on Koskelo. Hyvä tietää. Mielläkin on tuo ja sillä on 13 poikasta. Ihmettelinkin mikä lintu. Hyvä että oot sinä selvillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän järvellä pesii koskelo, joka kesä se vie poikasiaan laiturin edestä edestakaisin. Joskus on ollut isompiakin pesueita ja aina ne nousevat laiturille lepäilemään. Ja jättävät tietysti lätäköt jälkeensä. Mutta onneksi p-skalla ei ole kynsiä, hih.
      Noilla poikasilla on hieno suojaväri.

      Poista
  6. Kivaaha noita vesilintuja on seurata , samalla kun itsekin siellä uiskentelee
    Kyllä tuo muisti tahtoo pätkiä oikein joskus kiukuttaa.Ihania maisemakuvia kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siellä mökkimaisemassa ole niin kovaa informaatiotulvaa, kyllä siellä hyvin joutaa luontoa seuraamaan. Ja Simo varsinkin pitää huolen ilmatilasta, hurja haukku jokaiselle, joka yli lentää, samoin höykyttää vesilintuja haukkumalla. Kuikat eivät koirasta juurikaan välitä, ovat räksytykseen niin tottuneet.
      Kiitos kommentista Irma.

      Poista
  7. Oletpa saanut hienosti kuviin koskelon poikaset:) Minä niitä olen katsastanut harva se päivä, mutta piilossa ovat pysyneet:(

    Ihanaa huomista niemessä, uimavesi on todella lämmintä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta otosta otin ja Simo höykytti pesuetta rannalta. Koskeloiden reitti on meidän niemen nokan ympäri aina illalla viereiseen poukamaan.
      Uiminen on nyt tosi virkistävää, täällä kotona sen huomaa kun suihku ei auta juuri mihinkään.

      Poista