tiistai 30. heinäkuuta 2013

TYÖSTÄPÄ TÄMÄ KÄY

Maanantai oli ihan kesäinen päivä. Syksyn lähestymisen sitten huomasi mustaherukoista, ne olivat "hippeimmillään"  poimittaviksi. Prinssipuoliso porhalsi aamusta pensaikkoon ja noukki sekä marjoja että kotiloita. Olemme kovasti yrittäneet varjella puutarhaamme näistä nilviäisistä, mutta kyllä ne vaan limavanaansa myöten ovat ryömineet myös tien tälle puolen.
Nyt kun on ollut kuivaa ja lämmitä, ovat kiivenneet jopa kirsikkapuihin tähystämään, eikö sateita jo kohtapuoliin saataisi.

Eilen illalla sitten nostin Mehu-Maijan porisemaan, tummaa ja tuoksuvaa aromikasta herukkamehua laskettelin kahden maijallisen verran. Onneksi ystäväni on tulossa huomenna poimimaan itselleen, melkein rukoilin jo prinssipuolisoa pysymään pois pensaista tänään kun alkaa jo työstä käydä tämä säilöminen.
Pensasmustikoita ja puutarhavadelmia on päivittäin solutettava pakastimiin. Isot on jo kantta painaen täynnä, yhden pienen laitoimme eilen illalla kylmenemään ja nyt aamulla oli kiva latoa mehupullot ja vattupurkit sen uumeniin. Hulluja me. Eihän me millään keretä syömään kaikkea mitä kerätään!

Eilen odottelimme yhtä kaveria käymään kun oli asiaa. Prinssipuoliso keitteli kahvia ja valitti, ettei mitään kahvileipää huushollissa! Oli vain kaksi pikkuruista muffinssia. No, löin pojille voileivät nokan alle ja muffinssit ja tummaa suklaata eteen ja vassokuu!  Ajattelin, että saamasi pitää kahvileipää ja tänään tein oikein pullataikinan, siitä mustikkapiirakan ja korvapuusteja.
Nyt on. Ja kaivoin pakastimesta viime kesän luumupurkin ja väänsin piirakan. Eipä ole syytä enää valitella, ei ole kyllä kuulunutkaan irinää...Hih, pullapusseja on vastaisen varalle pakkasessa.

Tuulista on. Ja pilvistä. Mutta sade antaa odottaa. Pitää vaan uskosti kastella kasvejaan että säilyvät hengissä. Vain vesiheinä kasvimaalla rehottaa, sitä eilisen aikana nyhdin multaa kynsien alla (lyhyet on!) kun en muistanut kitkemishanskoja käteeni vetäistä. 

Viikonloppuna on jokavuotinen ruotsinkielisten harmonikkojen kesäretki Kasnäsiin. Simo pääsee varamamman hoiviin yöksi. Mutta onhan tässä vielä viikonpäiviä. Verenpaineeni kohosi kun tuli lankapuhelimesta lasku, luulin muuttaneeni senki e-laskuksi. Vaan tökkinyt oli ja nyt laskussa 2,90 paperilaskumaksua. Ovat kyllä hävyttömiä, miten ne mummot ja papat joilla ei ole nettiä? Maksavat aina liki kolme euroa lisää paperisesta laskusta. Kyllä mättää. Vaan ilmaista palvelua ei ole, eihän?

Nopas, nyt alan katsomaan lemppariohjelmaani. Pullaa en viitsi syödä kun siinä on sitä  hiiiivaaa... ja se ei mulle passaa. Ja kuvat, jätän ne nyt pois (kiire!?!) ja postailen sitten taas - jos passaa!

14 kommenttia:

  1. Työtä se on säilöminen ja kesän talteenotto!
    Jotkut meistä ovat ahkerampia kuin jotkut toiset;)
    Hauskaa tiistai-iltaa, Anja-Regina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kesää tässä otetaan talteen talven varalle.
      Noen minä nyt kylläkään sieltä ahkerimmasta päästä ole, pakko vaan, hih.
      Kiitos Aili!

      Poista
  2. Mie taijanpäästä mehujen keitosta, sillä koira vierailee tiuhaan herukkapensaan luona, ala oksat on jo tyhjät, karviaiset se mokoma jo söi:))
    Kunnon pulla pitää puolisot tyytyväisenä ja marjapiirakka siehen vielä ni jopa löytyy hymyä:)))) ainakin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava koira kun syö marjat pensaista. Meidän Simo vaan sisiliskot pensaiden juurilta.
      Onneksi tänään ystäväni kanssa saimme tyhjennettyä osan herukkapensaista ja huomenna sitten loput. Mökkiseudun herukat sitten ensi viikolla, huh.
      Pulla ja varsinkin mustikkapiirakka tekivät kauppansa. Ja hyvääpä oli myös pehmoinen luumupiirakka. Jo hymyäkin löytyi,totta.

      Poista
  3. Vesi kyllä herahti kielelle kirjoitusta lukiessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetänpä sinulle virtuaalisesti maistiaiset leipomuksistani niin huomaat, että tämä mummo vaan omasta päästään tekee taikinat. Niinhän se teki Kyllikki Virolainenkin kalasopan, hih. No, onhan mulla yli puolen vuosisadan kokemus, nuorena opitun kun vanhana taitaa...

      Poista
  4. Olet ahkeroinnut.
    Mekin keitettiin punasista 10 litraa mehua.

    Mukava keskiviikkoa sinne teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minun ei tarvinnut tämän päivän saalista edes mehustaa, pussitin ne ystävän pakastimeen.
      Meillä on yli 20 mustaherukkapensasta vielä mökin maisemissa joten mehua vielä syntyy. Punaisia saatiin yksi mehukattilallinen. Kiitos samoin sinulle, sylvi.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Ahkeruus taitaa olla minulle tilapäinen mielenhäiriö! No joskus sitä innostuu, onneksi.

      Poista
  6. Nyt on kyllä se paras ja kiireisin marjakausi meneillään. Vanhempieni mielestä juuri tämä on ehkä vuoden parasta aikaa. Voi kun kaikki tajuaisivat sen, että nyt olisi luonnon ihan oma vitamiinipuoti auki. Ja meillä kun nuo jokamiehen oikeudetkin takaavat sen, että metsissä voi liikkua suht vapaasti. Jossain muualla sellaisesta voi vain unelmoida...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaustani kommenttiisi ei tullut joten uusiksi. Oikeassa olet, parasta luonnonantia pitäisi nyt jokaisen kynnelle kykenevän rientää poimimaan. Ja on meillä toki poimittukin, pula pakkastilasta alkaa painaa jo päälle.

      Poista
  7. On vain niin mukavaa talvella ottaa noita kesän antimia. Tulee oltua sellainen hamsteri niiltäosin kun vielä jaksaa. Ennen nuo säilömispuuhat oli ihan mahdottomia,. säilöin aina suvullekkin, nyt vain itselle.
    Oikein paljon voimia kaiken tallettamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mummeli. täälläpä taas mehustelen mustaherukoita, niitä on tullut tänä kesänä paljon ja ovat isoja mollukoita. en tiedä, mihin mahtuvat mehuinakaan, mutta ei niitä voi oikein pensaisiinkaan jättää...

      Poista