lauantai 20. marraskuuta 2010

LEPPOISA LAUANTAI

Aamuherätys aikaisin, prinssipuoliso ystävänsä seuraksi oli  lähdössä eteläisempään tasavaltaan, silmissä unihiekkaa ajelin turistipysäkiltä takaisin kotiin. Simo odotti jo vahtipaikallaan ja vastaanotto oli iloinen ja kostea, sillä pusuja satoi vajaan puolentunnin poissaolon jälkeen!  Haa, kokonainen päivä Simon kanssa kahdestaan.

Nopas, ensin juotiin ahkeruuskupponen aamukahvia. Sitten selattiin Hesari ja päivän lehti. Sitten vaakatasoon peiton alle pienille lisänokosille. Koiruli kainalossa. Että se osaakin runtata itsensä kuin liimatuksi kylkeeni.
Reilun tunnin unosten jälkeen päivä olikin jo valjennut niin, että saatoimme lähteä kunnon aamulenkille. Ja lenkin jälkeen taas kunnon lepotauko!

Harmitti kun kamera jäi kotiin. Iso musta korppi raakkui polun varren männyssä. Siitä olisin saanut helposti kuvan, sillä lähti lentoon vasta vastattuani sen rääkynään. Taisi seurata meitä sillä pihaan palatessamme korppi liiteli yhä yläpuolellamme. Sää oli leppeä, pakkasta vain 3-4 astetta eikä kallioillakaan tuuli juuri haitannut.

Kirjakerhosta tullutta esitettä selasin varsin tarkkaan. Liittymistarjouksena olleissa euron kirjoissa oli muutama varsin mielenkiintoinen kirja. Joskus ennen kun olin kirjakerhon jäsenenä täyttyi kirjahyllyni melko nopeasti, sillä en ole peruuttajatyyppiä. No osaan, tietysti, autolla peruuttaa, mutta kirjojen ja lehtien tilaukset muuttuvat helposti ikikestoisiksi. Pitää vielä miettiä kerhon jäsenyyttä, sillä lukemattomia kirjoja on hyllyssä vielä monenmonta. 

Tänään olisi kyllä hyvä tilaisuus uppoutua kirjaan. Mutta sukankutile on siinä vaiheessa, että terä enää puuttuu ja sitähän nyt ei voi millään kesken jättää. Onneksi sukkalangat on vähissä, musta mohairlanka odottaa kauluriksi kutomista. Villasukkia on jo korillinen valmiina jouluun, joten muutakin on kiva kokeilla.

Iltapäivällä tulee nimipäiväänsä tänään viettävä poikani lastensa kanssa, miniä on kurssilla ja lupasin laittaa lapsille syötävää. Simokin ilahtuu nähdessään Roosan ja Rasmuksen. Ja myös päinvastoin. Näin lauantai sujuu iltaa kohti mukavasti. Ehkä iltamyöhään tartunkin houkuttelevaan kirjaan odotellessani prinssipuolisoa Tallinnasta.

Kurkkasin äsken blogeja. Leena Lumi järjestää arvonnan täällä. Palkintona arvonnassa on upea kirja, jonka varmasti jokainen haluaisi ainakin lukea, ellei sitten ihan ikiomakseen.  

10 kommenttia:

  1. Sinulla mukava lauantai, leppoisa. minullakin mukava, kun kävin Himmua ja pentuja katsomassa ja samalla vaihtui taas Muksu-koira Hippuun.

    VastaaPoista
  2. Teillä onkin ollut Simon kanssa mukava lenkkeilysää. Kameraa ei passaa kotiin unohtaa, varsinkin silloin olisi edessä mehukkaita kuvausaiheita.

    Minun päiväni meni lukiessa.

    VastaaPoista
  3. mummeli; Varmasti olivat suloisia Himmun lapsukaiset! Mukava, että sait taas Hipun kaveriksi.

    Unelma; Tänään on ollut ihan mukava ulkoilla, kun pakkasta on ollut vain nimeksi.
    Arvaan, että et malttanut jättää lukemista, kun mukanaan vievä kirja.

    VastaaPoista
  4. Samoja kirjoja näyttää löytyvän minunkin hyllystäni ja tietenkin monia muita:)Joku vuosi sitten olin sairas enkä en voinut nousta sängystä pois moneen päivään, luin kahdeksan Laila Hietamiehen kirjaa yhteen menoon ja lukunautinto oli täydellinen. Olin kyllä lukenut jo samat kirjat aiemmin, mutta yksi kirja silloin toinen tällöin.

    VastaaPoista
  5. Naapurin emäntä joutu meillä hengen pelastus hommiin. Hiä kun alko päikkäreille, kohta kuulu kopsaus ikkunasta. Hän mennöö kattomaa kopsauksen aiheuttajaa, keltasirkkuhan se, ikkunaa lens. Otti linnun tuppaa, hiero hellästi syvämmen kohtoo, koiruli-Manta nuuhki nokasta lintua ja napuri sano jotta Manta anto tekohengitystä linnulle! Lintu token, pyöritti piätää ja nous siivillee ja lens suoraa ruokinta paikalle. Kyllä oli naapurin emäntä tohkeissaan kun mulle soitti asiasta :D

    VastaaPoista
  6. Ihania leppopäivät!
    Minulla nyt isoremmi päällä työkuvioissa.Kaiken maailman tarpeetonta takkua,joka sitten rassaa ja ressaa.Ainahan pelit ja vehkeet hajoo kun niitä käytetään.On siinä ukulini tiukoilla kun kaikki soittelevat hätiin yleismiestä, jokapaikan höylää.
    Jotkut viat jo itsekin saan korjattua mutta tosipaikan tullen hätä "miehen perään".
    Jospa joulun tienoilla sitten hengähdystaukoa meilläkin.
    Aina niin ihanainen tuo Simo, iloitsen sinun sulostuttajastasi, ohessa prinssipuolison.

    VastaaPoista
  7. Mukavia lepohetkiä välillä, on mukava tämä sunnuntaikin kyllä, myös minä torkun välillä, tein ekaksi taikinan, sitten nukuin ja kohta leivon pullat, ulos sitten ilapäivällä ja taas ajattelin nukkua hiukan, eikö olekin kivaa :D

    Meillä mökillä myös korppi huutaa, en koskaan sitä näe, on se komea musta lintu kyllä, tuolla lintutarhalla on yksi ressukka.

    Simo on ihana siinä huovan lämpimässä ♥

    VastaaPoista
  8. Irma; Minä lukea hotasen aina yhtäsoittoa Laila Hirvisaaren uuden kirjan kun käteeni saan. Se teksti on niin helppolukuista ja helppotajuista.

    oman onnen seppä; Tokkiisa koera ossoo tekohengitystä antoo! Vuan harvemmin joutuu sitä pikkulinnulle antammaa! Kyllä tuo Simokii avittaa minua joka uamu kuonoosa nuamaan työntämällä että virkoon tuas päevä askareisiin. Mukava että keltasirkkukii virkos ja läks lentämmää ja einehtimmää.

    SinikkaHelena; On se ukulisi aikamoinen yleismies Jantunen kun osaa korjata ja repareerata kaikenlaisia koneita. Onneksi kohta on joulu ja kaikki rauhoittuu muutamaksi päiväksi.

    seijastiina; sunnuntai on eläkeläiselläkin lepopäivä. Tänään kuulin taas sen korpin mutta oli kauempana kuin eilen. Kävin viime keväänä katsomassa sitä lintutarhan korppia ja vettä satoi kuin saavista silloin(kin).
    Olet ahkera leipoja. Taisin saada inspiraation; jospa huomenissa pyöräyttäisin pullaa ja pullataikinasta mustikkapiirakan.

    VastaaPoista
  9. Anja, on melekin autuutta olla koiruuden kanssa välillä kotona kahdestaan. Meillä on jotenkin boheemimpaa. Pyykikone ei pyöri, tiskikone ei jyllää, me vaan ollaan ja nautitaan ja syödään kun nälättää, siis Olgan kanssa. Mies on hämmästyttävän työllistävä yksikkö!

    Kuule, minä taisin erota kirjakerhosta nyt elämäni viimeisen kerran. En niitä kirjoja ehtinyt peruutella ja ne kuukaudenkirjat ensinnäkin eivät välttämättä ole juuri mun juttu ja sitten ne eivät ole alkuperäispainos. Se tarkoittaa, että ne on voitu tehdä halvemmalle paperille, heikommilla kansilla ja mikä pahinta, tiheämpää pränttiä. Mulle tuli niitä vaan ja aina sai olla palauttamassa. Sitten siellä oli kirja jonka halusin. Tilasin eka kerran elämässäni netissä, en tekstiviestillä ja miten mun sormeni nytkähti saman kirjan kohdalla kaksi kertaa! Sitten sinne soittamaan. Arvaa sainko odottaa. Sitten sain jonkun elävän ihmisen kiinni ja se toinen kirja luvattiin perua. Meni vähän aikaa ja niitä kirjoja tuli kuitenkin kaksi. Silloin soitin ja erosin. Tuli kivan kevyt olo. Tuolla ajanmenetyksellä ja puhelinsoitoilla, jo ostan kunnon kirjakaupasta hyvin laatuisankirjan ja saan varmasti mitä haluan. Näin on ihan hyvä - minulle.

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi; Oikeassa olet ystäväiseni, mies on hämmästyttävän työllistävä yksikkö. Ja meillä se sama mies aikatauluttaa niin pirukseen minunkin päivääni menemisillään. Vaikkei se nyt vaadi sapuskaa sillä silmänräpäyksellä tai ennen lähtemistään, koen jotenkin velvollisuudekseni sovittaa ruokatarjoilun miehelle sopivimpaan aikaan. Simo on niin vaatimaton kaveri, että raksuja kuppiin ja kinkkua päälle sekä raikasta vettä kuppiin niin johan sillä pärjätään.

    Tulin kirjakerhosta samaan tulokseen kuin sinäkin, olen ollut siinä liekassa joskus vuosikausia ja hyllyt täyttyi peruuttamatta jääneistä kirjoista. Ostan yksin kappalein juuri ne kirjat mitä haluan. Tänään etsin ystävälleni sairaalaan lukemista ja löysin hyllystäni L.J.Inkerin kirjoittamia. Pitkään piti kelata ennen kuin hokasin tai muistinko, että Lempi Jääskeläinen kirjoitti ensin tällä nimellä. Tainnut dementia hiipotella likemmäksi, hui!

    VastaaPoista