torstai 18. marraskuuta 2010

LUNTA TULVILLAAN...

Tänä aamuna maa ilo valkoisena yöllä sataneesta puhtaasta lumesta. Maisema oli kaunis, lumikinokseen jäi aamupostin hakemisesta kahdet jäljet, prinssipuolison ja Simon. Simo hypähteli innoissaan lumessa, liekö muistanut valkoisen pehmeyden viime talvesta.

Ikkunasta katsottuna piha näytti tällaiselta:

Ja takapihalta lähtee aamuinen polku. Prinssipuolison ja Simon jalanjäljet metsätielle.

Eilen iski taas leipomisen into. Olin sulattanut pakastimesta omenahilloa (mehumaijasosetta) ja se piti saada käyttöön. Päätin kokeilla piirakan pyöräyttämistä ilman sokeria makeutusaineella
Jauhemainen makeutusaine (Cologran) ohjeen mukaan vastaa 1 lusikka sokeria/1 lusikka makeutusjauhetta.
Laitoin sitä piirakanpohjaan vajaan desin verran. Vehnäjauhoja  desin verran ja kookoshiutaleita 2,5 desiä. Muut aineet normaalisti. Kun siinä samalla laitoin perheelle ruokaa, paistoin piirakkaa hieman liian kauan. Mutta perheen makutuomarin mukaan piirakka maistui ihan hyvälle.

Samantien pyöräytin toisenkin piirakan omenahillosta. Kun kookoshiutaleeni menivät kaikki edelliseen, tähän myös makeutusjauheella tehtyyn taikinaan lisäsin korppujauhoja vehnäjauhojen lisäksi. Vahingossa humautin niitä 2 desin verran miettimättä, että nehän sitovat hurjasti nestettä turvotessaan. Taikina oli tosi timmiä ja lorautin siihen lähes kaksi desiä jogurttia lisää. Ja piirakka uuniin ja Simon kanssa pikaiselle metsälenkille.

Tätä en paistanut ihan niin kauan aikaa, vaikka huitaisimmekin lenkin lähimetsässä paistamisen aikana.
Tästä piirakasta perheen makutuomari ja makeanmussuttaja totesi, että muuten ok mutta hillo ei ole tarpeeksi makeata. Joo, myönnän, hilloon lisäsin sokeria ehkä vähän liian nirkosesti. Mutta ei hätää. Kyllä nää syötyä tulee ja varsinkin jäätelön kanssa maistuvat ihan omenapiirakalle. Mutta tulipa kokeiltua, että sokerin voi hätätilassa korvata makeutusaineella sekä piirakassa että sen päällisessä. Kuinka terveellistä sitten on makeutusaineen käyttäminen? Tuskin sen haitallisempaa kuin sokerinkaan. Kun nokka nousee niin pyrstö tarttuu sanoi variskin tervatulla katolla! Kannattaaa kokeilla sormituntumalla ainemääriä, kuka sen on sanonut että kaikki pitää tismalleen tasadesilitroin mitata!

Ihanaa, kun on lunta. Pelkään kuitenkin, että iltapäiväksi luvattu vesisade sulattaa kaiken valkoisuuden harmaaksi loskaksi. Mutta eipä surra etukäteen. Mussutetaan omenapiirakkaa.

7 kommenttia:

  1. Kaunista nyt onkin jo täällä meilläkin päin.
    Sinusta on kehittynyt varsinainen jauhopeukalo, kaikkien muiden peukaloiden lisäksi (viherpeukalo, sukkapeukalo, ym....peukalo).
    Kohta on riennettävä lumitöihin. Ihailen kuitenkin ensin ehjää hankea, taatan töihinlähtöjäljet ovat jo peittyneet hankeen.

    VastaaPoista
  2. Kauniit lumikuvat,ja melkein tuli tuoksu nenaani noista piirakoistaçRakastan omenapiirakkaa.

    VastaaPoista
  3. Unelma; Toivottavasti edes vähän tästä lumesta jää sillä nyt on ihan suojakeli ulkona. Tiedä nyt niistä peukaloista, kunhan peukaloin omaksi iloksi. Meillä lumitöitä tehtiin vasta iltapimeällä, Simo hypähteli lumessa tosi innoissaan.

    Sateenkaari; Minun leipomukseni ovat aina jonkin sortin kokeiluja. Nyt tuli jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä pullakirja, joten se on ehkä merkki siitä, että ohjeitakin tulisi lukea!

    VastaaPoista
  4. Nättejä lumikuvia. Meillä on jo lutan ollut sen verran aikaa, että siihen on jo tottunut, nyt on pakkastakin ollut tasaseen tahtiin, illalla läheni jo -10 astetta, nyt on vähän lauhtunut. Tuohan on luovaa leipomista, ja hyvin näyttävä onnistuneen, varmasti maistuukin!

    VastaaPoista
  5. Anja, eihän tullut vesisadetta?

    Nyt on jo perjantai ja ainakin meillä on kirpakka pakkanen ja järkyttävän lumenkaunista.

    Minä en leivo kuin joulupipareita ja tiikerikakkuja...,mutta niitä teenkin aina tuplana samana tien;-)

    VastaaPoista
  6. Anja; Meille satoi ihan säätiedotuksen mukaisesti valkea lumivaippa. Tosin eilen oli ihan suoja keli jo illalla, mutta nyt pakastui ja lunta jäänee myös jäljelle.
    No mun leipomiseni ovat sellaisia huitaisuja, mutta syödyksi ovat tulleet.

    Leena Lumi; Onneksi ei enää vettä sada, vaan lumivaippa metsässäkin on reilut 10 senttiä.
    Simosta on tosi kiva hypellä lumessa ja "heitellä" palloontuvaa lunta ilmaan.

    Minä leivon jouluksi tortut ja piparit varmaan Vuokatissa. Tiikerikakku on myös minun lempparini, joskus laitan siihen "tiikerin" tilalle kookoshiutaleita. Sama täällä, kun alkuun pääsee niin antaa mennä vaan useampia kakkuja ja piirakoita samantien. Mustikoita on niin rutosti - vaikka jaettu ämpäritolkulla jo pois - että pakko väsätä myös piirakoita.

    VastaaPoista