Kerroinkin aikaisemmin pienistä oravanpojista. Toiselle kävi huonommin, mutta reippaampi elelee pihapiirissä edelleen. Eilen Simo oli mennä ikkunasta läpi huomattuaan pienen kurrelaisen ihan ulko-oven luona männyssä. Edelleen riemu repesi, kun oravanpoika viipotti pihamaalla ja nousi luumupuun suojaan. Simo silmä tarkkana vahti ja luumupuun oksan heilumisesta näki, missä pieni oravainen liikkui. Luulin poikasen syövän luumun raakileita, saattoi toki niitäkin maistaa, mutta söikö sittenkin lehtien alapinnalta kirvoja?!?
Kun menimme ulos, tuijotti orava Simoa lähietäisyydeltä uskomattoman rauhallisesti. Kamera ei tietenkään ollut mukanani ja sitä hakiessani pörröhäntä katosi pihan laidan metsikköön. Kiva, että on selvinnyt elämässään eteenpäin.
Meidän pihalla hiiviskelee vieras kissa, piittaamatta neljästä koirasta. Iltaisin kissa tulee makuuhuoneen ikkkunan alle mouruamaan ja saa Simon ihan täpinöihin. Tänään kissa koisaili puutarhassa kirsikkapuun varjossa. Simo antoi kyytiä kisulille, mutta piankos se on taas hiipimässä omenapuiden alla. En tiedä, kenen kissa on, mutta pelkään sen nappaavan lintujen poikasia, kirjosiepot ovat juuri saanet lapsensa lentoon ja tiaiset samoin. Eikä turvassa ole myöskään oravanpoikanen.
Pihanurmella loikkii pikkuruisia sammakoita, ihan jo oikean sammakon näköisiä vaikka vain sormenpään kokoisia. Osa nuijapäistä vielä näkyy loikovan sammakkolammen pohjalla. Onneksi ovat saaneet raikasta vettä lampeensa sateista.
Simo hätkähti tänään lenkkipolulla, kun yllättäen tapasi rastaan pojan, joka räpiköi lentoon kuonon edestä. Emorastas piti koiralle kovan saarnan lapsensa hätyyttelemisestä, vaikkei Simo sitten ollut moksiskaan poikasen pyrähdeltyä puiden suojaan.
Kesä taitaa olla kääntymässä jo kohti syksyä. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellien lakit. Ja ensimmäiset ihan kypsät mustikat poimin kallion päältä mustikkapehkosta. Aurinkoa kyllä tarvittaisiin, muuten mustikkasato näyttää oikein hyvältä. Raakileita on pilvin pimein kaikissa varvuissa.
Pihalle istutin kukkasia vanhaan kottariin. Kun ei pohjassa ole reikiä vaan hiekkaa mullan alla, multa on niin märkää, että kukat jo miltei uivat. Varovasti kallistelin ja juoksutin vettä kottikärryistä.
Varhaiskaali on parhaimmillaan ja meillä tykätään kaaliruuista. Todella helpon kaalipadan sävelsin tänään: kattilan pohjalle hitunen rasvaa, siihen jauheliha ruskistumaan. Valkosipulia viipaleina (kiinalaisia yksikyntisiä!) ja sitten varhaiskaalisuikaleet. Pieni loraus vettä, annoin hautua hiljalleen, maustoin suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi lisäsin kuutioidun kesäkurpitsan, ison tomaatin lohkoina ja
runsaasti ruohosipulisilppua. Vielä hetki kannen alla ja nam. Kylkiäiseksi kuumensin pari krakovanmakkaraa. Kyllä maistui.
Minä en ole mikään ruuanlaittaja mutta mielelläni kokeilen omia sovellutuksia. Onneksi ei prinssipuoliso ole kranttu ruuastaan ja kaikki on tullut syödyksi ilman mutinoita. Tosin hän ostaa meille ruokaan tarvittavat aineet jo niin itsenäisesti, että harvoin tarvitaan edes muistilistaa kauppareissulle. Hyvä näin, sitä saa mitä tilaa...hih.
Kuvat on taas ihan aiheen vierestä, vaan haitanneeko. Kun ei nyt parempiakaan. Tästä postauksesta muutenkin tuli sellainen sökellys, että kuvaa tätä hetkeä. Jos maailmassa vain ois kahvat, sen kääntäisin pois radaltaan....niinkö lauletaan? Mulla vaan ei tänään lauluja synny. Sanoo tämä ikinynny... ja ainoa reipas on Simo! Mutta kyllä maalla on mukavaa.
Kun menimme ulos, tuijotti orava Simoa lähietäisyydeltä uskomattoman rauhallisesti. Kamera ei tietenkään ollut mukanani ja sitä hakiessani pörröhäntä katosi pihan laidan metsikköön. Kiva, että on selvinnyt elämässään eteenpäin.
Meidän pihalla hiiviskelee vieras kissa, piittaamatta neljästä koirasta. Iltaisin kissa tulee makuuhuoneen ikkkunan alle mouruamaan ja saa Simon ihan täpinöihin. Tänään kissa koisaili puutarhassa kirsikkapuun varjossa. Simo antoi kyytiä kisulille, mutta piankos se on taas hiipimässä omenapuiden alla. En tiedä, kenen kissa on, mutta pelkään sen nappaavan lintujen poikasia, kirjosiepot ovat juuri saanet lapsensa lentoon ja tiaiset samoin. Eikä turvassa ole myöskään oravanpoikanen.
Pihanurmella loikkii pikkuruisia sammakoita, ihan jo oikean sammakon näköisiä vaikka vain sormenpään kokoisia. Osa nuijapäistä vielä näkyy loikovan sammakkolammen pohjalla. Onneksi ovat saaneet raikasta vettä lampeensa sateista.
Simo hätkähti tänään lenkkipolulla, kun yllättäen tapasi rastaan pojan, joka räpiköi lentoon kuonon edestä. Emorastas piti koiralle kovan saarnan lapsensa hätyyttelemisestä, vaikkei Simo sitten ollut moksiskaan poikasen pyrähdeltyä puiden suojaan.
Kesä taitaa olla kääntymässä jo kohti syksyä. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellien lakit. Ja ensimmäiset ihan kypsät mustikat poimin kallion päältä mustikkapehkosta. Aurinkoa kyllä tarvittaisiin, muuten mustikkasato näyttää oikein hyvältä. Raakileita on pilvin pimein kaikissa varvuissa.
Pihalle istutin kukkasia vanhaan kottariin. Kun ei pohjassa ole reikiä vaan hiekkaa mullan alla, multa on niin märkää, että kukat jo miltei uivat. Varovasti kallistelin ja juoksutin vettä kottikärryistä.
Varhaiskaali on parhaimmillaan ja meillä tykätään kaaliruuista. Todella helpon kaalipadan sävelsin tänään: kattilan pohjalle hitunen rasvaa, siihen jauheliha ruskistumaan. Valkosipulia viipaleina (kiinalaisia yksikyntisiä!) ja sitten varhaiskaalisuikaleet. Pieni loraus vettä, annoin hautua hiljalleen, maustoin suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi lisäsin kuutioidun kesäkurpitsan, ison tomaatin lohkoina ja
runsaasti ruohosipulisilppua. Vielä hetki kannen alla ja nam. Kylkiäiseksi kuumensin pari krakovanmakkaraa. Kyllä maistui.
Minä en ole mikään ruuanlaittaja mutta mielelläni kokeilen omia sovellutuksia. Onneksi ei prinssipuoliso ole kranttu ruuastaan ja kaikki on tullut syödyksi ilman mutinoita. Tosin hän ostaa meille ruokaan tarvittavat aineet jo niin itsenäisesti, että harvoin tarvitaan edes muistilistaa kauppareissulle. Hyvä näin, sitä saa mitä tilaa...hih.
Ihania kesäisiä kuvia. Meidän oravanpoikaset hävisivät ensimmäisen yön aikan, en ymmärrä mihin menivät, vai hakiko emo turvaan. Peittelin vielä yöksi pyyhkellä, ettei heille tulisi kylmä :) Suloisia otuksia ovat, vaikka hiukan pahojansakin tekevät.
VastaaPoistaOlisvatko oravanpoikaset jo pystyneet lähtemään puiden oksistoon, aika pieninä ne kiipeilevät jo tiehensä. Minusta oravat on mukavia pihapiirissä kesät ja talvet, tosin tuhoavat pikkulintujen pesiä, mutta ruuakseen.
PoistaMun piti lähteä katsomaan, joko lehdossamme on kantarelleja, mutta päivä on taas ollut...
VastaaPoistaSiis luumupuussa on raakileita ja karviaisessa etc.
Meillä likellä yksi pitää kissaansa irti ja siksi, siksi minä toivon, että talvipesältään oravien syöttöpöydälleni oppinut orava pysyy nyt puissa ja vaikka meidän välikatolla, mutta ei mene maahan. Se antaa mun kuvata ihan liki ja juo vettä Olgan isosta kupista parvekkeelta. Tänään olivat Olga ja Kurre nokikkain, mutta Olga vaistoaa, että pörröhäntä on osa mamin suura perhettä, luontoa. Siilit ovat Olgan iltojen riemastus, jotka eivät yhtään perusta Hänen Majesteettinsa komentelusta;-)
Kirjosiepot ovat puutarhurin parhaita ystäviä ja siksi olen iloinen, että taas on pesintä onnistunut.
Ah, miten rakastankaan luontoa!
Lumoavaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle & co!
♥
Pieniä ovat vielä kantarellien lakit, mutta ihan selvästi jo nousemassa. Pian kypsymässä ovat jo puutarhamarjat, luumut ja kirsikat isoilla raakileilla. Eli syksyyn...hui!
PoistaMinusta kissat pitäisi pitää kiinni kun eivät pysy omalla pihalla, tämäkin on niin peloton että kiertää nurkissa vaikka talossa on 4 koiraa! Miten saisin siilit pihallemme?
Kyllä luonto on tärkeä ja antaa meille paljon voimia arkeen ja sunnuntaihin. Toki toivoisi luonnon säilyvän myös tuleville sukupolville ihmetyksen ja ihailun aiheena.
Samoin sinnne Muuratsalon saarelle leppoisaa viikonloppua ja auringonpaistetta.
Kuvat ovat ihan sopivia eläimelliseenkin menoon. Kauniita! Ja kottikärryidean taidan kopsata ♥ Taitaa niitä kissoja olla pienten linnunpoikasten ja muiden eläinlapsien riesana joka puolella. Meilläkin naapurin kissat ovat välillä tulevat pihaan, mutta onneksi Minttu, joka aidatulla tontila saa olla vapaana, pitää komentoa kissoille.
VastaaPoistaTaitaa tulla tännekin hyvä mustikkasato!
Kopsaile vaan idea, jostakin minäkin sen nappasin. Hienoa Mintulle että voi vapaana olla aidatulla pihalla. Simo reppana on juoksulangassa silloin kun olemme pihatöissä, muuten se kyhnää kintun vieressä mitä nyt kolmesti päivässä vaatii pitkän lenkin..
PoistaHallayöt eivät enää taida purra mustikanraakileita, joten toiveita sadosta on.
Onpas tosiaan vilskettä siellä ulkona :) Toivottavasti kissa jättää oravanpoikasen rauhaan. Nättejä kukkasia noissa kuvissa ja ruokaohje vaikuttaa herkulliselta, ehkäpä kokeilen jonain päivänä.
VastaaPoistaMeillä kun on metsä aivan pihapiiristä alkaen, rusakot ja kissat sekä oravat ja kaikki pienet mönkijäiset uskaltavat pihalle. Saataisiinpa vielä siiliperhe tallustelemaan ja etanoita syömään (niitä on tulossa tien yli aina sateen jälkeen...yäk!)
PoistaMe tykätään kaaliruuista ja pata on herkkua lämmitettynäkin. Kokeile!
Kyllä tässä itekutakin 'nynnytyttää', kun tänäänkin vain +8 C mittarissa. Mutta heitin matot pellolle, että edes jotakin hyödyllistä. Viikonlopuksi tuntuu lupailevan kesäisempiä kelejä. Venekin on vielä rannassa talviteloillaan mutta nyt se kyllä käännetään, tulkoon vaikka rakeita, ja painutaan mato-ongelle ja virvelöimään.
VastaaPoistaTuo kottari-istutus on jännä.
Ruuanlaitosta vielä, että kun osaiskin soveltaa ja 'lorautella' mutta minulta onnistuvat vain ne tavallisimmat ruokalajit tuolla systeemillä. Kesällä onneksi voi nautiskella helposta ruuanlaitosta - perunat, grillissä lihaa tai makkaraa ja salaatti. Serkku taas höpötti jostain Halloween-juustosta miten ihanaa se on, mulle ei hajuakaan koko 'weenistä'.
Mut kyl se tästä, kun mä heittäyvyn avuttomaksi niin mies tulee ja sanoo "annahan kun minä".
Avuton olen aina, kun pitää kalaa, fasaania tai muita metsälintuja laittaa ja paremman hirvipaistinkin hän tekee.
Oletpa sinä ahkeroinut, tosin sama matto-operaatio pitäisi tässäkin huushollissa saada aikaan. Mato-ongella istuminen on todellista hermojen lepuuttamista.
PoistaOisko se Halloweenijuusto sitä Halloumia? Miniä sitä käyttää, minä vaan vuolen tavallista Edamia ja sitä Oltermannia (piti oikein käydä tarkistamassa kun katosi nimi, hih). Minä kyllä kokkaan ja sävellän sapuskoja kunhan vain joku ainekset kotiin kantaa. Ja poron olen paloitellut ja jauhanut, kalat yleensä aina joudun perkaamaan ja yleensä tekemään sen varsinaisen kypsentämisen.
Osaisinpa olla avuton aina oikeassa kohdassa, mutta kun menee tumpuloinniksi niin tartun toimeen, höhlä minä!
Kissa, niin ihana otus kuin onkin, on kyllä peto pikkulinnuilöle ja pikkuisille oraville. Ei uskoisi kiltin, lempeän kotikissan osaavankaan olla niin ovela saalistaja. Mutta kukkakuvasi suloisen ihania!.
VastaaPoistaMinä olen niin tottunut koiraan, että kissan hiiviskely pihapiirissä tuntuu ytimissä...
PoistaKiva jos tykkäsit kukkasistani!
Tykkään noista ruostekärryistä ja astiasta.Kiva keksintö.Mukavaa jutustelu..tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaPelastin kirpparilta näitä päniköitä kukkapurkeiksi kun orvokintaimia oli ostettu enemmän kuin tarpeeksi. Kiva kun kommentoit ja tykkäsit kirjoituksistani, tule toki jatkossakin lueskelemaan lätinöitäni.
PoistaIhana kottikärryt kukineen:))
VastaaPoistaKottikärryt eläkevirkaansa hoitelemassa...hyvin viihtyvät kukat "kyydissä", tosin ei kottareissa ole enää edes pyörää..
PoistaMukava kottikärryruukku! Jospa minunkin kotterini ensi kesänä kerkii kukkaistutukseen.
VastaaPoistaIhana kun Simolla riittää aktiviteettia, elämäsä niin mielenkiintoista.
Kaikkea hyvää kesäänne!
Nämä ruosteiset kottarit on pyörineet nurkissa ja otin ne hyötykäyttöön! Simon päivä on aina pelastettu jos korppipari sattuu lentämään pihan yli tai orava puikkelehtimaan pihakuusessa. Ja kissa on riemastus...
PoistaMukavia kesäpäiviä Kälviälle!
Älä vielä syksyä mainitse. :-)
VastaaPoistaKivasti taas tarinoit päiviesi kulusta.
Kissoja täälläkin hiippailee, vaikka täällä ei saisi kisuleita vapaana pitää. Sääli linnunpoikasia.
Meidän sampit ovat vielä altaassa, olisiko kylmät säät hidastaneet nuijapäiden kasvua?
Kiva kottari-idea.
Vääjäämättömästi lähenee...
PoistaKyllä meilläkin on nuijapäitä -isoja jo tosin - lammikossa mutta ihan oikeita pikkusammakoita puikkii nurmikollakin, niin pienet ei voi olla viime kesän sammakonpoikasia.
Kottarit on ihan ok, pitää vaan välillä juoksuttaa sadevettä pois ettei kukat ala uida sammakkoa!
Mä hain tän läpsykän ja on niin outoa tykyttää kirjaimia kun hups välillä koko sivu luistaa tiehensä...hih.
KOTTIKÄRRYRUUKKU on hauska idea, onhan nähty sellaisiakin kukkaruukkuja kuin ajoreki. Mahtaneeko kestää monta vuotta...
VastaaPoistaMeidän kasvit ovat kokonaan miehen varassa, kun mummolla on käsi poikki, polvi puhki. Opettelen kirjoittamaan kokonaan vasemmalla kädellä, on hidasta eikä hymiöitä voi tehdä.
Kiva kirjoitus!
Oikein hauskaa ja hyvää kesää & viikonloppua, ANJA-REGINA.<333
joo, ja veneitä on kuormitettu kesäkukkasilla... Kottarit nyt ainakin kestävät kunnes puhkiruostuvat, aina kesä kesän jälkeen voi uudet orvokit istutella.
PoistaVoi että, miten nyt olet joutunut vasenkätiseksi? Toki haparointia tää tekstitys minullakin nyt on kun ihkauudella läppärillä opettelen. Ja pöljä kun olen, halusin hännällisen hiiren, sehän ei tietenkään mahdu nettitikun kanssa yhtäaikaa siihen toiseen UPS-reikään. Eikä myyjäkään sitä tiennyt. Onneksi hiiri häntineen ei maltaita maksanut, pitänee hakea joku halpa "rotta" ilman häntää. Nää hipaisut on liian ohuita minun nakkisormilleni.
Samoin sinulle kesäpäiviä ja viikonloppua! <DDD...
Kesä on kukkeimmillaan. Ihania kesäkuvia! Terveisiä myös Simolle!
VastaaPoistaNautitaan kesän vehreydestä ja kukkasista! Simo lähettää hau-terkut sinulle, Riitta Sinikka!
PoistaKiitos reseptistä taidankin kokeilla se on helppo tekoinen ei mene
VastaaPoistakauan aikaa valmistukseen,ja varmaan hyvää.Ihana keksintö Laittaa
kottikärryyn kukka asetelma kaunis
Kokeile toki, tää pata on nopsa valmistaa ja siihen voi lisätä vihanneksia mielensä mukaan, myös porkkanat sopivat mainiosti, nyt vaan minulla ei niitä ollut pataan laittaa.
PoistaTuolla nyt kottikärryt kukkivat takapihalla...