sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

OLIPA PIKKUINEN ORAVANPOIKA....

Viikonlopun askareena on ollut romuralli autotallista ulos ja tavaroiden valikoiminen viikon päästä pidettävää pihakirppistä varten. Voi jösses miten sitä ihmisen nurkkiin kertyykin roinaa. Autotallin vintiltä tiputettiin alas sinne köijättyjä laatikoita. Esim. lasisia purkkeja ja pulloja oli pilvin pimein. Siinäpä niitä sitten auringonpaisteessa peseskelin ja vähän lajittelin jo lasinkeräystäkin silmälläpitäen.


Ja Simo, koirapoika oli revetä liitoksistaan kun lähikuusen rungolla pieni oravanpoika yritti ylös ja alas ja päätyi viimein kuusessa olevaan lintupönttöön turvaan. Hyvä.  Me jatkettiin urakkaamme.
Välillä oli pakko jo tulla sisälle tankkaamaan. Syönnin jälkeen prinssipuoliso jatkoi romujen seulomista ja  minä juoksutin Simon motarin takana kallioilla.
Takaisin tultuamme prinssipuoliso pihalla huuteli, ettei Simoa saa laskea irti. Mitä ihmettä. Prinssipuolisolla oli pikkuruinen oravanpoikanen kämmenellään. Se reppana oli vaan tullut luokse eikä yhtään ihmistä pelännyt.
Niin vauva vielä, että sen olisi pitänyt pysytellä pesässään. Tuskin silmät vielä auki.





Joops. Tiedetään, että luontokappaleiden poikasia ei saisi ottaa syliin, vaan antaa emojen hoitaa. Pieni kurrelainen nostettiin takaisin lintupöntön kannelle ja toivoteltiin hyvää jatkoa ja kuusessa pysyttelemistä, sillä meidän pihallamme liikkuu valkomusta kissa päivittäin. Ja se kissa osaa myös kiivetä autokatoksesta tallin vintille. Me nimittäin luultiin, että kissalla olisi poikaset vintillä kun se sinne aina suunnisti.

Simo oli ihan täpinöissään. Ja me kuvittelimme olevamme täynnä oravan kirppuja, kun olimme pidelleet pientä kirppusäkkiä. Simon iltalenkin aikaan pihalla oli jo kaksi oravanpoikasta. Toinen, virkeämpi, pysytteli puussa, mutta tämä pieni reppana oli jälleen puun juurella maassa. Aavistamme, ettei se selviä elämässä ellei sen emo nopeasti kutsu sitä ja hoivaa sitä takaisin kuuseen. Jos se vielä kissan kynsistä selviäisikin, meidän tiellä ajaa niin paljon autoja ja vauhti on liian kova (nop.rajoitus toki 30 km/h! vaan eipä sitä juuri kukaan noudata), ettei siinä kerkiä pikkuruisia oravanpoikasia noteeraamaan. Mutta toivottavasti edes toinen poikasista selviää. Ja saattaahan poikasia oravalla olla enemmänkin kuin kaksi, eli olisi "särkymisvaraa". Viime talven ajan kolme oravaa kävi lintulaudalla päivittäin, sieltä nämäkin oravanpoikaset saisivat auringonkukan siemeniä sitten ensi talvena.












19 kommenttia:

  1. Oi että on ihana oravanpoikanen. Kunhan ei mikään ottaisi sitä saalikseen.
    toivotaan että saa olle turvassa.

    Niin noita tavaroita olisi kyllä meidänkin vintillä kirppariin. Yäällä vaan ei ole niitä kirppiksiä.

    Mukavaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pieni reppana selviää hengissä vaaroilta.
      Me järjestetää oma pihakirppis että saadaan vähän siivottua ylimääräistä pois. Jospa meidän romu vois olla jollekin toiselle aarre!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin on, ei vielä valmis maailman tuuliin.

      Poista
  3. Voi pientä suloista oravanpoikasta. Liian varhain on lähtenyt tutkimaan suurta maailmaa. Toivottavasti selviää.
    Mukavaa kirpputorin järjestelyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mekin toivomme että selviää muutaman päivän isommaksi. Kirpparikamat alkavat olla jo kasattuina.

      Poista
  4. Voi pientä reppanaa, miten hellyttävät kuvat. Simollakin on niin lempeä ilme katsoessaan pienokaista.
    Toivotaan parasta selviämisen suhteen.
    Kaunista kesäviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian pienenä lähti pesästä livohkaan. Tosin kynnet jo niin vahvat että pitävät puun rungossa.
      Simo oli tarkkana, olisi varmasti napannut jos olisimme maahan laskeneet, mutta kielsimme koskemasta.
      Samoin sinne aurinkoista. Meillä ennusteista huolimatta aurinko paistaa.

      Poista
  5. Pieni hellyttävä oravalapsi, olisipa sillä onnea!!!
    Mutta eihän sille mitään voi, jos kohtalo on tähtiin jo kirjoitettu.

    Onnea ja menestystä kirppiksellenne, kannattaa joskus siivota nurkat;))

    Leppoisaa viikon alkua, Anja-Regina.<333

    VastaaPoista
  6. Kiitos Aili kommentistasi. Minä täällä töpeksin tuon bannerikuvan ja tekstien kanssa. Ihan solmussa jälleen....hih.

    VastaaPoista
  7. Voihan hitsi kun Iso-Simo säikäytti mut, kun aukaisin sun sivun, ei mahtunut edes kokonaisena kuvaan! Mahottoman upea kuva...;)2

    Oli se oravan poikanen pikkuinen ja ihan vauvan näkönen, hellyttävä ja söpö. Mahtui reppana kämmenen kouraan, en edes uskolla ajatellä miten pieni paitaressu pärjää, ilman äitiinsä...nyyh!
    Tästäkin huolimatta ainakin sai tovin olla turvallisessa kämmenen kolossa.....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietäisitpä Maikku miten veivasin ees ja taas näitä juttuja ennenkuin jonkinsortin kuva ja teksti oli bannerissa. Meinasi hermo pettää. Mut viimein onnistuin, pohja jäi vaan harmaaksi enkä pystynyt sitä korjaamaan. Mutta harmaatahan tää on elämäkin joten haittaakse!
      Tänään ei ole näkynyt oravanpoikasia vaikka Simo haukuskeli lintupöntön suuntaan. Toivottavasti se pieni on päässyt takaisin emonsa hoiviin.

      Poista
  8. Pieni hellyyttä oravanpoika:))

    VastaaPoista
  9. Suloinen oravan poika. Toivottavsti selviää kuitenkin hengissä.

    Sinulla on uusi hieno kuva Simosta bannerissa. meilläkin on taas pieni koiruli muutaman päivän, Fidji.

    VastaaPoista
  10. Hyvänen aika, miten pikkuinen ja avuttoman näköinen orava, ihana :) Mitenkähän sen käy, toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  11. Tänä keväänä on ollut paljon orvanpoikasia. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  12. Oi, oravalapsukainen :) Ihan avuttomia nuo ovat tuossa vaiheessa ja mitään pelkäämättömiä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin tämän pienen kohdalla..

    VastaaPoista