OLIPA PIKKUINEN ORAVANPOIKA....

Viikonlopun askareena on ollut romuralli autotallista ulos ja tavaroiden valikoiminen viikon päästä pidettävää pihakirppistä varten. Voi jösses miten sitä ihmisen nurkkiin kertyykin roinaa. Autotallin vintiltä tiputettiin alas sinne köijättyjä laatikoita. Esim. lasisia purkkeja ja pulloja oli pilvin pimein. Siinäpä niitä sitten auringonpaisteessa peseskelin ja vähän lajittelin jo lasinkeräystäkin silmälläpitäen.


Ja Simo, koirapoika oli revetä liitoksistaan kun lähikuusen rungolla pieni oravanpoika yritti ylös ja alas ja päätyi viimein kuusessa olevaan lintupönttöön turvaan. Hyvä.  Me jatkettiin urakkaamme.
Välillä oli pakko jo tulla sisälle tankkaamaan. Syönnin jälkeen prinssipuoliso jatkoi romujen seulomista ja  minä juoksutin Simon motarin takana kallioilla.
Takaisin tultuamme prinssipuoliso pihalla huuteli, ettei Simoa saa laskea irti. Mitä ihmettä. Prinssipuolisolla oli pikkuruinen oravanpoikanen kämmenellään. Se reppana oli vaan tullut luokse eikä yhtään ihmistä pelännyt.

Niin vauva vielä, että sen olisi pitänyt pysytellä pesässään. Tuskin silmät vielä auki.

Joops. Tiedetään, että luontokappaleiden poikasia ei saisi ottaa syliin, vaan antaa emojen hoitaa. Pieni kurrelainen nostettiin takaisin lintupöntön kannelle ja toivoteltiin hyvää jatkoa ja kuusessa pysyttelemistä, sillä meidän pihallamme liikkuu valkomusta kissa päivittäin. Ja se kissa osaa myös kiivetä autokatoksesta tallin vintille. Me nimittäin luultiin, että kissalla olisi poikaset vintillä kun se sinne aina suunnisti.

Simo oli ihan täpinöissään. Ja me kuvittelimme olevamme täynnä oravan kirppuja, kun olimme pidelleet pientä kirppusäkkiä. Simon iltalenkin aikaan pihalla oli jo kaksi oravanpoikasta. Toinen, virkeämpi, pysytteli puussa, mutta tämä pieni reppana oli jälleen puun juurella maassa. Aavistamme, ettei se selviä elämässä ellei sen emo nopeasti kutsu sitä ja hoivaa sitä takaisin kuuseen. Jos se vielä kissan kynsistä selviäisikin, meidän tiellä ajaa niin paljon autoja ja vauhti on liian kova (nop.rajoitus toki 30 km/h! vaan eipä sitä juuri kukaan noudata), ettei siinä kerkiä pikkuruisia oravanpoikasia noteeraamaan. Mutta toivottavasti edes toinen poikasista selviää. Ja saattaahan poikasia oravalla olla enemmänkin kuin kaksi, eli olisi "särkymisvaraa". Viime talven ajan kolme oravaa kävi lintulaudalla päivittäin, sieltä nämäkin oravanpoikaset saisivat auringonkukan siemeniä sitten ensi talvena.