MUUTANKO PIELAVEDELLE?

Ihan aikuisten oikeasti! Pitäskö muuttaa sinne Pöljän kylään. Niin töpöksi olen tullut - tai saattaapa olla että olen aina ollutkin! Mutta sittenpä olisin ihan oikeasti pöljäläinen. H Moilanen Pöljältä.

Joo, kerroin läppärin ostot jo edellisissä. Ja hännälliset hiiret ja mokkulat. Eikös sitten eilen pitänyt alkaa hipaisuharjoitusten jälkeen liittää häntähiirtä läppäriin. Kävi kuin entiselle tytölle, eli "pitäs mahtua kun kerran on vihitty"... Mutta ei ne vierekkäisiin ups-reikiin vaan mahtuneet kun mokkula on niin leveä...hm.


Aamulla ennen prinssipuolison Turkuun lähtemistä kerroin hänelle, että mulla on ongelma nyt tuon  "häntäheikin" kanssa, miksi minä tollo en ottanut langatonta hiirulaista. Mies loihe lausumaan, että käypäs Expertissä ja vaihda jos vaihtavat. Ja minä huoleton polkaisin pikku-nissanillani läppäriliikkeeseen. Olin jo tyhmästi repinyt hiiren kotelonkin innoissani kun en malttanut lukea, mistä iisisti aukeaa.


Tyttö tiskin takana kuunteli sujuvasti huoliani. Vähän varmasti hymyili jo sisäänpäin. Hiveli hyllyssä olevan läpsykän pintaa ja loihe lausumaan: "jokaisessa läpsykässä on nykyisin ups-reikiä kolme ja parhaissa neljä". Pyysi, että kurkistaisin läppärin oikeaankin reunaan. Ja kurkistin. Ja nolotti. Ja nauratti. Otin häntähiirulaiseni ja poistuin takaviistoon. Ihan oikeasti, pitäs ensin kääntää ostamansa kone ylösalaisin ja pari kertaa vielä ympäri ja vasta sitten mennä kyselemään ups-reikiä myyjäliikkeestä.


Takavuosina vielä kun Ladat oli autoja meidän keskisuomalaiset tuttavamme hakivat - kauppiaita kun itsekin olivat - uuden "latikkansa" Hangon satamasta. Me asuttiin  Porvoossa ja tuttavat ajoivat sitten meidän kautta, mm. näyttääkseen upouutta autoaan. Kotimatkaa varten laitoin heille sitten - ilta kun oli jo myöhäinen - kahvia termospulloon ja voileipiä, että jaksavat ajella yötä myöten Uuraisille. Oli jo myöhäinen syksy, ensimmäiset pysyvät lumet. Ja keskeisemmässä jo sen verran, että aura-autoja oli tarvittu. Pitkässä alamäessä juuri ennen Toivakkaa laskettelivat hieman reippaanlaisesti ja niin alkoi liuku ja pyllähti "latikka" ojaan ylösalaisin. Onneksi oli lunta sen verran, ettei suurempia kolhuja autoon tullut, termospullolle kävi huonommin ja kahvit levisivät syliin. Perheen emäntä autosta kömmittyään  ei uskaltanut miehelleen sanoa, mitä mielessään liikkui. Minulle hän kertoi kielensä päällä pyörineen, että "nythän sä näit sen altakin päin kun niin tarkasti sitä jo satamassa syynäsit"...
Tää tositarina tuli mieleeni tänään kun palasin Expertiltä. Olis minunkin pitänyt pylläyttää läppäri ylösalaisin ja ympäri. Ois voinu jäädä kauppareissu tekemättä. Ja omatkin naurut vähemmälle.


Mitä tästä saamme: meikäläistä ei voi lähettää ostoksille ja jos, niin ruokakauppaankin tarkka lista mukaan.  Puolustuksekseni on tosin sanottava, että tässä vanhassa tietsikassa ei ole kuin yksi ups-reikä, mihin tökkään kamerankortin lukijan tai ulkoisen kovalevyn. Hiiri kun on tuolla takalistossa...
Tai kun tarkemmin katson, on tässäkin näköjään kaksi aukkoa alakkain. Pitäskö jo uusia silmälasitkin. Ja seuraavan kerran pitäs takoa leipälapiolla päälakeen ja lapion varrella takamuksiin että lähtis ostohinku...


Yritin tehdä lyhkäsen postauksen, kuvatkin minimissään. Hih.
Saatte vapaasti hymähdellä tämän mummelin hölmöilylle.Niin tekee Simokin!

Taponlehteä vaihteeksi!

Ps. Ostin samalla reissulla Honkkarista neljä tarjoustainta: valkopeippiä, häränkieltä (?), keltaista ansikkaa (?) ja varjoyrtin. Yhden ruukun lapussa luki "valkoista särkynyttäsydäntä" ja minun sydämeni hypähti, eilen sitä jo puutarhalta turhaan kyselin. Mutta ei näkynyt ruukussa ketään. Vähän kaivelin multaa ja sydän oli särkynyt ja mädäntynyt eikä siinä ollut enää henkeä. Metsästys siis jatkukoon.