sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

LEPOPÄIVÄN LÖPINÖITÄ

Aivan heti raotettuani silmiäni kuului ikkunasta kopsahdus. Mustarastas siellä oli eksynyt kiitoradaltaan ja lensi suoraan ikkunaan. Kello oli vasta kuusi. Haukotteleva Simo pyrki ulos.
Öisen sateen jälkeen aurinkoista ja ilma täynnä kukkimistaan lopettelevien juhannus- ja suviruusujen tuoksua. Ihana vetää keuhkojen täydeltä raikasta aamuilmaa ja sitten takaisin sisälle nauttimaan rauhassa aamukahvia.


Simo päivystää vakiopaikallaan olohuoneen sohvan selustalla. Yht´äkkiä räjähtää ilmoille raivoisa haukku. Kukahan näin aikaisin meidän pihalla?


Luumupuun oksat heiluivat, luulin että mustarastas pökerryksissään puikkelehtii oksistossa. Kunnes ruskea turkki ja pörröhäntä vilahtavat luumunraakileiden seassa. Kipaisen hakemaan kameran.


Ja tietysti kameran akku on tyhjä. Takaisin sisälle ja akku latautumaan. Hetken päästä uskoin siinä olevan jo ytyä muutamaan kuvaan. Onneksi pieni kurrelainen viihtyi luumupuussa. Katsoin, miten se etukäpäliensä välissä piti luumupuun lehteä ja nuoli lehdeltä kirvat ja kosteutta.


Tämän keltaisia luumuja tuottavan puun latvusto on niin tuuhea, että vaikea oli saada oravaa kameran linssiin, varsinkin kun kahteen kertaan piti käydä akkuun latausta lisäämässä. Mutta ihana oravanpoikanen odotteli, että sain muutaman kuvan.


Prinssipuoliso lähti haasteisiinsa. Hänellä oli laulu- ja säestyskeikkaa ja meillä Simon kanssa pyhäaamun rauha.
Kunnes taas koiran hermo repesi. Luulin, että haukkuu edelleen pienelle kurrelle, mutta kas. Pihatiellämme istui kaikessa rauhassa taas se kissa!
Kuvasin kissaa ikkunan läpi koiran reuhatessa vieressä. Kissa kuuli Simon reuhkaamisen ja lähti tulemaan meitä kohti. Ja tuli ihan ikkunan alle katsomaan, mitä se Simo oikein mellastaa.
Ennenkuin sain koiran hihnaan ja ulos, oli kissa tipotiessään. Ja hyvä niin, sillä yläpihan puupinossa on pikkuruisen harmaan linnun pesä, johon pian kuoriutuu poikaset. Pesä on alttiina kissan kiivetä herkuttelemaan.
Toistaiseksi emolintu vielä hautoo pieniä karamellirakeiden kokoisia muniaan. Viisi pientä munaa. Säilyisipä lintuemon pesue lentoon asti.


Iltapäivällä prinssipuolison kotiuduttua lähdimme lenkille. Olin kertonut, että kypsiä mustikoita on kallion poukamassa. Eipä tuo uskonut minua. 
Mustikkasadosta on tulossa erinomaisen hyvä. Ensimmäiset piirakkamarjat poimittiin tänään, heinäkuun eka päivänä!
Reilut puoli litraa. Vielä tarvitaan pari viikkoa, ennenkuin poimuria voi käyttää mustikkametsässä.


Paluumatkalla kuvasin vanamoita
ja käenkukkia
joita kasvaa eteläisen Suomen kosteikkojen reunamilla. Olen aina sekoittanut ailakit ja mäkitervakot ja tästä käenkukasta en ole tiennyt nimeä aikaisemmin.


Kotipihassa Valamon ruusussa on jo lupaus:
Ja vuosien takainen äitienpäiväruusu on villiintynyt täysin:
Kaunis se on silti. Ja kauniita ovat luonnonkukatkin, horsma,
ja lehtosinilatvan ainokainen valkoinen kukinto,

vaikkakin siinä on kaskaan sylkipallo lisänä!


Simolle mustikanpoiminta oli niin rankka retki, että latki lammikosta tullessa vettä. Eikä haitannut siitepölylautat lammen pinnalla.

Enpäs tiedä, mahdanko olla fariseus vai publikaani, tekstiä tulee vaan ihan läkähdyttämiseen asti. Mutta kun on olevinaan niin paljon muistiin merkitsemistä. Ja kiva kirjoitella. Hm.


Liekö muuten tämä kukka neidonkieli? Muistuttaa rohtoyrttiä jotenkin, lehdet kuitenkin erilaiset mielestäni. On ilmestynyt jostakin pihan laitaan.

Huomenna tämä lähtee retkelle läntiselle Uudellemaalle  prinssipuolison veljen arboretumiin tarkastelemaan, mitä uutta sinne on istutettu ja mistä voisi ottaa pienen palasen kasvamaan meidän pihapiiriin. Kamera on ehdottomasti oltava mukana, siellä on aina niin paljon mielenkiintoista kuvattavaa.



Ja nyt paistamaan mustikkapiirakkaa. Pakastimesta otan marjat piirakkaan, nuo tuoreet sitten kera viilin...


Bis dann!











26 kommenttia:

  1. Ihanota kuvia, vanamo mun suosikki. Ja siis mustikoita, täällä ei niistä tietuakkaan. Meijänki pihapiirissä puuhastellee källi orava, vie millon kynttilää sun muuta mennessään, suuria risukranssejakin yrittää raahata mukanaan :)

    VastaaPoista
  2. Vanamo on todellinen kaunotar ja tuoksuu, niinkuin Nocturnessa kerrotaan.
    Meilläpäin on mustikkaa tulossa ihan mukavasti. Vielä tarvitsevat pari viikkoa ennen varsinaista poimimista.

    Orava on pieni peto, jota on mukava pihapiirissä seurata. Mökin vintillä asustaa kesät-talvet oravaperhe ja kesän alussa poikaset aina tippuvat vintiltä kuistille eivätkä pysty sileätä hirsiseinää kiipeämään takaisin, vaan niitä on aina autettava.
    Ja talvella oravat on lintulaudan vakiovieraita.

    VastaaPoista
  3. Mahtaakohan minullakin olla tuollainen valamon ruusupensas.
    Pensas on täynnä teräviä piikkejä....paljon enemmän, kuin muissa ruusuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Valamon ruusussakin on piikkejä, mutta ihan hurjan piikikäs on kurtturuusu, kerrattu kukka kun taas valamolaisen kukka on yksinkertainen. Postaapa kuva ruusustasi!

      Poista
  4. Mukava eläin aamu sinulla! Ilman Simoa olisi voinut jäädä huomaamatta. Hyvä Simo!
    Vai että jo mustikoita, juuri kun Himmun kanssa käytiin lenkillä kääntelin mustikan varpuja ja sellaisia vähän nuppilneulan päätä isompia raakileita löysin, että takuulla kestää vielä ennenkuin minkäänlaisia piirakka marjoja täällä löytää. Mutta hyvää kannattaa odottaa.

    Kauniita kukkia olet kuvannut ja tuo yksi jäi kaivelemaan mieltäni, kun nimikin kieppui kielen päällä mutta ei suostunut ulos tulemaan.
    Mukavaa tätä alkavaa viikkoa tämän kauniin päivä illasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo kyllä pitää huolen pihan kulkijoista! Ja vähän tahtoo puuttua tiellä liikkuviinkin...
      Mustikoita on tulossa tänä suvena melkoisesti, kunhan kaikki kypsyvät.

      Kerro, kun muistat kukan nimen. Minulla ei siitä ole harmaata aavistustakaan.
      Myös sinulle ja HImmulle mukavaa heinäkuuta.

      Poista
  5. Hienoja kuvia.
    Minulta on tuo alkukesä livahtanut käsistä kuin huomaamatta. Pihalla olen tonkinut ja uimassa käynyt aamulla, mutta kaikki muu on jäänyt. Ihan järkytyin kun huomasin, että mustikka-aika jo pukkaa päälle. Huomenna on taatan kanssa käytävä tarkistamassa meidän metsän tilanne. Ties vaikka meilläkin jo mustikat kypsyvät ja tietopaikassa kanttarellit nostavat lakkiaan mullan alta.
    Mukavaa reissua lännemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika Rahikaisen, en ole saanut mitään aikaan sisällä enkä ulkona. Mut kaipa pidänkin nyt eläkepäiviä!
      Metsä on täynnänsä mustikkaa kunhan löytää kypsyneiden aurinkoisen etelärinteen. Ihan jo mustikan makuisia olivat nuo poimimamme.
      Kantarellit on pakko poimia ennenkuin joku ohikulkevainen piipahtaa meidän pihalle isoistakin koirista huolimatta.

      Poista
  6. Kaunista olet kuvannut, söpönen orava ja mikä, kyllä kissakin on komea. Jättäisi vain ne linnunpojat rauhaan. Hyvä kub Simo pitää komentoa sille.
    Mustikoita pitääkin katsella huomenna kun suuntaan vuorokaudeksi sinne etelämpään juhalla. Nyt vain pitää Pieksämäeltä junaan nousta tuon suuren rataremontin takia.
    Kauniita heinäkuun päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä luinkin siitä rataremontista. Junalla on kiva matkustaa, monet kulkevat kaikki lomamatkansa junakyydillä. Meillä ei ole asemaa - siis rataakaan - kummassakaan päässä lomareittiä.
      Samoin sinulle mukavaa etelän reissua.

      Poista
  7. Ihanat kuvat oravasta :) Simo on kyllä erinomainen vahtikoira kun sisältä asti huomaa pihan liikkujat. Onneksi kissa ei ole havainnut linnunpesää ja pieniä munia siellä. Hienon värinen tuo sininen kukka... ja jo kypsiä mustikoita, meillä aivan pieniä raakileita vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oravanpoikanen on syntynyt tässä pihapiirissä ja sen vuoksi se ei juuri pelkää. Ja Simo on reviiristään todella tarkka.
      Täytyy suunnata Simonkin lenkki puupinon toiselta puolelta, että emolinnun ei tarvitse rynnätä pesästä kesken hautomisen aina kun joku kulkee helmat hipoen ohi.
      En tiedä tuon sinisen kukan nimeä. Ja mustikkasadosta tulee hyvinkin runsas, riittää siitä aasialaisillekin ansioksi, kunhan eivät juurineen varpuja nyhtäisi mukanaan...

      Poista
  8. Ajatella! Nyt jo mustikoita! Kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja-Leena kommentistasi ja lämpimästi tervetuloa lukemaan anja-reginan aittaa.

      Poista
  9. Olen ihmeissäni minäkin noista mustikoista. Täällä ovat vielä ihan raakoja. Kylläpäs orava hoitaa hyvin luumupuuta!
    Mukavia kuvia sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeasti poimimme nää mustikat heinäkuun ensimmäisenä päivänä! Ja ne maistuu ihan mustikoille. Paljon on raakileita varvuissa ja sadosta tulee runsas.
      Pikkuorava on ihana otus luumuupuissa. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle Rantakasvi.

      Poista
  10. KAIKKI on siellä aikaisemmin kuin meillä, rentunruusut ja mustikatkin!!

    SIMO pitää jöötä talossanne ja pihassanne, on se tärkeää, ettei oravat ja muut pörriäiset tule silmlle hyppimään!!

    Oikein upeaa heinäkuun alkua, Anjuska.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se ihme onkin, vaikka teillä aurinko aikaisemmin nousee! No, Golf-virran lämpöaallot ja läntiset virtaukset saavat rentunruusut ja muut kukkaan. Saispa meidätkin, hih.

      Simo on ymmärtänyt tehtävänsä kodin vartioimisessa hienosti. Joskus intoilee ehkä liikaakin. Mutta on se kiltti koira, tänäänkin käyttäytyi mallikelpoisesti Kiskon reissulla.
      Heinäkuun lämpimät toivotukset sinulle.

      Poista
  11. Wau mikä tietomäärä. Sivistyin kertaheitolla tässä aamukahvilla. Kiva tietää, että mustikoita luvassa. Niistä tykkään ja ovat niin kovin terveellisiäkin. Noita "rakkautta on" juttuja oli 70-luvun lopulla. Hyvää keskikesää.

    VastaaPoista
  12. Hei Mayo, kiva kun tulit kommentoimaan. Nämä minun juttuni ovat omasta mielestäni tosi arkipäiväisiä. Pihapiirin pieniä juttuja.
    Mustikat on todellakin terveellisiä, niitä pitäisi jokaisen poimia ja syödä.
    Rakkautta on -rasian ostin joskus Berliinin reissultani kun oli niin söpönen.
    Samoin sinulle heleätä heinäkuuta.

    VastaaPoista
  13. Kohteliaimmin ilmoitan, että jo pelkästä mustikoitten kuvasta herahti vesi suuhun, maukin tunnistin meheväksi ja suukin tuli mustaksi! Näin voi käydä kaupunkilaiselle joka sen mustikan mehevyyden on kokenut.....;) Suupieliä nuoleskelen ja maiskuttelen, mutta mikään nuoleskelija, saatikka mielistelijä en ole....;)) Mutta kun tunteitani en vaan pysty salaamaan, oli pakko se kertoa kaikille
    milla lailla mustikka minuuun vaikuttaa....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että nousi taas hymy huuleen, kiitos Maikku! Ja terkun mökkeröltä, Simon kanssa eilen tänne ajelin. Relax...

      Poista
  14. Kylläpä onkin ihmeellistä, että mustikka on kypsää jo heinäkuun alussa. Uudellamaalla ovat vasta alkuraakileilla ja sadosta näyttää tulevan huonompi kuin viime vuonna.

    Oravanpoikanen on todella lutuinen noissa kuvissa 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäiseltä Uudeltamaalta nämä keräsin, aurinkoinen kallion poukama oli täynnä mustikkaa. Raakileitakin on niin paljon, että varmasti mustikkaa riittää tänä vuonna jokaiseen koriin.

      Poista
  15. Jo on hauska söpönen tuo orava sehän tekee hyvää työtä kun puhdistaa
    puun kirvoista. Hyvää että sadaan hyvä mustikka kesä.Ihaniä tietoja
    olet tuonut meille hauska niitä on lukea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se orava joka päivä pihassa pyörii, kirvoista se saa proteiinia. Terkut mökkeröltä, on rauhaisaa.

      Poista