torstai 5. heinäkuuta 2012

PIKKUSULHANEN

Ihana herätä aurinkoiseen aamuun. Otan koirulin mukaan pihalle varusteenani vain suurensuuri kylpypyyhe. 
Koira juoksee edeltäni laiturille ja odottaa, kunnes minä olen napaani myöten aamuraikkaassa vedessä. Kello ei ole ihan seitsemääkään vielä. Simo kääntyy takaisin maalle. Pysähtyy vielä katsomaan taakseen ja lönköttää sitten keittiön ovelle päin. Huudan koiran perään, ei vaikutusta. Kipaisen pyyhkeen sisään ja koiran perään, tavoitan koirapojan tontin rajalta. Käännytän sen takaisin pihalle ja kierrän verkkoaitaa esteeksi tien suulle.


Simo palaa pihan laitaan, viivyttelee hetken ja lähtee pojan mökille menevää rantapolkua. Ja minä huutelen perään. Ei näy koirulia.
Lähden seuraamaan karkulaista. Huutelen syömään, vihellän. Ei ketään. Nousen pojan mökin pihalle. Ei koiraa missään. Minä avojaloin nousen sepelipintaisen mökkitien isommalle tielle. Eipä vieläkään ketään kummassakaan suunnassa. Jalkapohjiani kivistelee ja palaan mökille koiran hihna kädessäni ja kylpypyyhe paljaan kroppani ympärillä.


Pukeudun ja haen auton avaimen. Pienen kirppuni ikkunat ovat yön jäljiltä huuruiset, pyyhkäisen hihalla enimmät sivulaseista ja hyökkään kuin ampiainen mökkitielle. Käännyn serkkuni maatilalle päin ja uskon karkulaisen olevan vielä rannan tuntumassa. Vaan ei vieläkään ketään. Ajan reippaasti puimalan ohi ja stop! Lehmälanka yli tien. Ja kukas se siellä pyyhältää: Simo ja Karo-neitonen, jolla on  sopivasti juoksuaika! Kiltisti Simo kuitenkin tulee hihnaan ja nostan rapatassun auton etupenkin jalkatilaan. Motkotan ja koiran silmänvalkuaiset vaan välkkyy. Tietää tarkkaan olleensa luvatta liikenteessä. Kiltisti alistuu juoksulankaan pihalla ja minä pääsen oikeasti uimaan. Päivä voi alkaa taas normaalisti.


Keskipäivällä piipahdamme naapurimökillä. Juon siellä päiväkahvit ja heti kahvin jälkeen Simo alkaa istua mangustin tavoin joka tarkoittaa, että nyt on aika lähteä. Ja kas, neito Karo on jälleen pihalla. Vien kuitenkin vastahakoisen sulhaspojan omalle mökille ja komennan Karon takaisin kotiinsa. Kaikki kunnossa.


Soitin serkkulleni Valkealaan ja olin iloinen kun sisarukset sittenkin ovat tulossa serkkutapaamiseen. Iloisena lähdin sisälle ruokaa valmistamaan. Herkullinen jauheliha-kanttarellimuhennos maistui salaatin kanssa todella hyvältä.

Päivänokoset ruuan päälle. Yhtäkkiä kuului rannasta joutsenten ääni. Otin kameran, pyysin koiraa jäämään sisälle ja hiivin rantaan. Joutsenet olivat ihan rannassamme.
Jo lähti pois pakenemaan...  ja rantaviivassa myös sorsaemo kuljetti nauhana keinuvia poikasiaan yöksi matalaan poukamaan. Niistäpä en ehtinyt kuvaa yrittää, joutsenet kun karkasivat kauemmaksi minut nähdessään.
Uljas pariskunta ui kauemmaksi ja kajautti kunnon törähdykset
laiturin kohdalla siirtyessään keskemmälle järveä.
Minun kuvatessani joutsenia pieni sulhaspoika potkaisi keittiön oven auki ja livahti matkoihinsa. Ja taas otin hihnan ja auton ja kiidin kylätietä, mutta Simo oli mennyt mutkaista tietä näkymättömiin. Iloisena koiruli pyyhälsi tyttöystävän luokse, mistä otin sen taas hihnaan ja paluu arkeen oli edessä! 


Lopun päivää Simo on ollut silmälläpidon alaisena. Kovasti nuuhkii sulotuoksuja, mutta hihnan pää on tiukasti juoksulangassa.


Hyttysiä tunkee sisälle asti. Mietin, onko linnut tai oravat vieneet vuorivillaa hirsien liitoksista niin, että on syntynyt hyttysen mentävä tai paremminkin tultava kolo. Sähkölätkä on rätissyt ja aina vaan joku yrittää istahtaa olkapäälle tai paljaalle käsivarrelle.


Simo on päivän haasteista myös väsynyt. Iltalenkki ja saunaan.
Se lämpiää jo ja ilta-aurinko kultaa läntisen rannan. Siinä se on. Kesä. Ja tässä taas joku mättää kun tekstin tausta jää valkoiseksi, hm.



















23 kommenttia:

  1. Meidän ystävillä on labradorseniori, joka ei kovin hyvin enää jaksa kävellä, mutta ootas kun on naapurin neidolla juoksuaika, jopa alkaa Ares-herra juoksemaan kuin Paavo Nurmi konsanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simolla ihan hukkareissu, Karon pitäisi käydä polvilleen tai Simolle ottaa jakkara. Ja toisaalta, Simolta on toinen kelluke leikattu, mutta vietti on näköjään yhdenkin varassa. Ja tassu iskee tiuhaan tien pintaan kun on suuntana Karo-neito.
      Ja ei kai se ole edes iästä kiinni!

      Poista
  2. Voi miten tyly kohatalo Simolla, kun ei anneta mennä tyttöihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kohtalo se on kotonakin, tiellä kulkee pieni Jackrussel-tyttö ja Simo on mennä ikkunasta läpi. Mutta tyttöystävän emäntä on tiukkana eikä anna Simon edes nuuskaista tyttöä. On, on pojalla kova kohtalo.

      Poista
  3. Tuntuu teillä olevan päiville ohjelmaa, ei varmasti tule aika pitkäksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule kahta samanlaista päivää ja joskus on pistettävä ihan juoksuksi...hih.

      Poista
  4. Mä kyllä säälin Simoo! Eikö se olis jo parhaassa iässä, kun narttujen hajunkin ossaa erottaa, vai onkoshää ihan ehtaa poikaa vielläkin??
    Jotenkin työ mammat vähän liialla kurilla poikianne piätte...peräkammarin poikia noista vain tullee joille kaikki sitten vähän ilkkuu. Tai johonkin vierasmaalaiseen eksyy vanhanpojan ijissä.....;)
    Onnistuukohan ne sillä yhellä kulkusella, muutakuin tempunsa tekemään....jos ei han vahinkoo siitä tuliskaa!?
    Pitäisköhän antaa vain rellestää....;D?

    Voi-voi minäkin varsinainen peräkammarin vanhapiika ja tämmösiä asioita ratkon, toivoin että yöuniani tästä menetä......;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, kyllä minä toisaalta Simolle sallisin (Sallinpoika kun on),mutta tuo Karo on kolme kertaa Simon kokoinen eikä poika todella yllä jos ei neito ole suostuvainen.
      Toinen syy, miksi pidän Simon narussa, on nuo työkoneet, traktorit ja meijeriautot enkä halua toista kertaa kokea koirani menettämistä auton alle.

      Kyllä vietti on voimakas yhdelläkin killuttimella, ja voihan se olla, että neito tulee taas meidän pihalle tyrkylle aivan. Jos tositoimiin käyvät, en taatusti estele. Voishan niistä tulla melkoisen söpöjä, etukäpälät Simon tappijalat ja takakäpälät Karon puolisusikoiraa. Katsotaan, miten romanssi kehittyy...

      Poista
  5. Voi Simo parkaa:)
    Oletko omalta mökiltäsi nuo Kanttarelli poiminut? Aika komena näköisiä jo heinäkuun alussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mökillä ei vielä ole nousseet kantarellit, nämä poimin ensimmäisenä heinäkuuta kotoa pihan reunalta koivikosta. Ja lisääkin siellä kasvaa.
      Täällä mökillä sitten heinäkuun puolesta välistä lähtien on joka kesä poimittu ämpärittäin näitä keltaisia herkkuja. Saa nähdä, nouseeko tänäkin kesänä.

      Poista
  6. Surku Simoa!
    "Ajattelepa Anja ite"(Ruonansuun sanonta)
    Miltä olisi aikanaan tuntunut kun liekaan sinutkin laitettu jälistäessäsi prinssipuolisoa, taisi olla toisinpäin? Hih, hih!
    Suvi se on toivoon ja lempeen aikaa luonnossa..
    Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, näin Simokin varmasti ajattelee. Ja vietti vie. Tänäkin aamuna olis suunta
      ollut tyttölään...mutkun mamma veti hihnasta takaisin mökille.

      Kyllä minuakin yritettiin sanalla liekaan laittaa, olinhan silloin vielä ihan liian nuori. Mutta kaipa se vakka kantensa halusi valita ja tässä ollaan pian 53 vuotta oltu.
      Hih, yritän kyllä Simoa ymmärtää...

      Kuin myös sinulle ja ukulillesi lämpöistä kesää ja leppoisia päiviä.

      Poista
  7. No voihan tuota koiranelämää, rakkautta ilmassa ja rajoitukset voimassa!
    Komeat kannttarellit jo nyt, siitä se sieniaikakin lähestyy.

    Kaunista viikonloppua ja mukavaa serkkutapaamista.
    PS; meillä on Helsingissä juhlaa..Sinnepäin tässä lähdetään jälleen kohtapuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää matkaa eteläisempään ja kiitos kommentistasi.

      Poista
  8. Siinä on nyt Simolla hankalaa aikaa kun tyttö oottaa eikä pääse. Voi pientä, kun ei saa romanssi kukoistaa.

    Viime talvena kun olin reisussa ja meillä oli Himmun hoitajalla kaksi tyttöä ja Himmu, juoksut kaikilla, siinä jo meinas naapurin leikattu poikakin hermostua ja toisen naapuri iso labbis ihan hulluna kun ohi kulkivat. Ne vaistot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta voisin antaa Simon toteuttaa viettiään mutta ei taida Karon perhe oikein haluta pieniä simolaisia.
      Koko ajan on Simon kuono ottamassa tuulesta viestejä...

      Poista
  9. ei ole koirenkaan elämä helppoa, naisia on, mutta niitä ei saa!!
    oletpa tehnyt aamulenkkejä koirasi kanssa, liikunta on kuulemma hyväksi.<3333

    oikein kesäisen reipasta viikonloppua, anja-regina.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina saa mitä tahtoo, parasta se on Simonkin se uskoa.
      Kyllä aamulenkki paljain varpain ja pyyhe ympärillä teke "eetvarttia" ja sitten illalla tiesinkin jo mistä poikaa hakea.
      Viikonlopuksi on prinssipuoliso tulossa mökille, samoin lapsenlapsi kolmen kaverinsa kanssa ja minulla sunnuntaina serkkutapaaminen, että reipasta on kyllä meno tänä viikonloppuna!
      Aurinkoisia päiviä toivotaan ja toivotellaan.

      Poista
    2. Kommenttivastaus hävisi bittiavaruuteen, otetaan uusiksi:
      On se vaan Simonkin parasta oppia, ettei kaikkea saa mitä haluaa. Aamulenkki oli todellista liikuntaa, tosin sitten jo iltapuolella otin suosiolla auton ja kävin hakemassa karkulaisen kotiin.
      Viikonlopusta tulee reipas: prinssipuoliso tulee lauantain ehtoolla, samoin lapsenlapsi kolmen kaverinsa kanssa ja minulla on serkkutapaaminen sunnuntaina. Että vilskettä riittää. Toivottavasti on sää suosiollinen, vaikka ukkosta luvassa.
      Kiitos Aili kommentistasi ja leppoista viikonvaihdetta sinulle.

      Poista
  10. Voi pientä koirulia, kun ei saa toteuttaa luonnollisia mielihalujaan. :-)
    Olisi ollut hupaisaa nähdä sinut juoksemassa pitkin tannerta pyyheliina ainoana asusteena. No, eipä siellä maalla nyt näin kaunnina kesänä muuta tarvitsekaan.
    Kauniita joutsenia olet saanut kuvattua rannassanne.
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kovasti yrittää....
      Olin varmasti näky kun pyyhälsin paljain jaloin vain pyyhe ympärillä koiran perässä. Onneksi ei ketään ollut raitilla.

      Joutsenet mekastivat iltayöstä meidän laiturin vieressä, siivet läiskivät ja tööttäystä tuli puolen tunnin ajan. En jaksanut nousta niitä hätistelemään, joku kiista kai niillä oli ja aamulla oli nuottaruohon juuret lillumassa laiturin vieressä. Oisko ollu syömingit ja kiistaa parhaista juurakoista.
      Samoin sinulle ja taatalle aurinkoa viikonloppuun.

      Poista
  11. Voi Simo parka kun pidetään kuria päällä,eikä saa mennä iloitteleman
    Nyt olisi pitänyt olla kärpäsenä siellä teitä seuraamssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit varmaan nauranut hermakasti kun olisit nähnyt meidät haahuilemassa pitkin metsätietä...hih.

      Poista