Lauantai kääntyy iltaan. Ulkona on jo hämärää, äsken satoi kuin saavista kaataen ja ukkonen jylisi. Paitsi vettä satoi myös herneen kokoisia valkeita rakeita, jotka iloisesti pomppivat kuistin kaiteilta alas nurmikolle. Haloo, heinäkuu puolessa välissä, ainaista vesisadetta ja raekuuroja. Ja kuin tykin jylinää on ukkosen pauke vieläkin, vaikka sade jo välillä taukosi. On maailman kirjat todellakin sekaisin. Missä on ne lapsuuden heinäkuiset helteet? Muistoissa. Niinpä niin. Ja taas sataa.
Muutenkin on mieli myllerryksessä. Lukaisin aamulla lehdestä erään minua hieman vanhemman työtoverin kuolinilmoituksen. Kun meillä oli helmikuussa työtovereiden kanssa tapaaminen, tämä mies oli elämänsä kunnossa niin, että moni sitä ihmetteli. Näytti elinvoimaiselta, hiihti ja reippaili päivittäin koiransa kanssa ja hoiti kuntoaan muutenkin. Mutta kun elämän joustikista loppuu jousto, on kuolema edessä. Kuolema ei ole väliasema vaan päätepysäkki, sanoi joku viisas. Näinhän meillä jokaisella on päivien lukumäärä ennalta määrätty. Jokainen lähtee vuorollaan.
Meille on tulossa hampurilaiset serkut pariksi viikoksi elokuun puolessa välissä. Koko kevään laistoin ikkunanpesut ja muut isommat siivoilut. Nyt pesin koko metsänpuoleisen ikkunarivin, toivottavasti eivät linnut vahingossa lennä päin ikkunoita. Halkopinon pesä oli tyhjentynyt, vain yksi kuoriutumaton muna oli jäljellä. Luulen, että linnut olivat kerttusia. Ainakin väritys sopisi niihin.
Ja tienpuolen viljapellolla rääkyvät pähkinähakit. Joskus olen pihanurmellakin hakin nähnyt. Ja naakat, nuo pirulliset narisevat linnut, joita ei lapsuusmaisemissani lainkaan ollut. Tulee niistä aina mieleen elokuva Linnut.
Prinssipuoliso kävi yhden ystävän kanssa mustikoita poimimassa. Onneksi ei tarvinnut niitä pussittaa pakastimeen, marjat sai ystävä.
Mansikoita liki ämpärillisen perkasin ja pakastin, kirsikat kypsyvät tuotapikaa, taidan laittaa ne pakkaseen siemenkivineen, Saahan sitten talvella syljeskellä kirsikankiviä marjasalaatista. Hyi minua!
Simo on hauska. Ostin pojalle keväällä kirppikseltä koirapedin. Luulin jo, että turhaan. Tänään kannoin sängyn olohuoneen puolelle, petasin siihen Simon oman peiton ja kas! Sinne käpertyi koiruli ihan ilman suurempia maanitteluja. Pariin otteeseen on käynyt pesässään torkkumassa. Jokohan oppisi yötäkin olemaan omassaan, että minäkin saisin koipeni suoraksi peiton alle...saapas nähdä.
Ja palvelu pelaa myös uudelle punkalle:
Sateen ropina ja veden solina ovat - tai olisivat - musiikkia korville, mutta liika on liikaa. Ulkona sataa ja sataa. Kohtuus olisi nyt parasta viljelyksille ja marjasadolle. Vaan ihminen päättää ja Luoja säätää. Siihen on tyytyminen. Eikä päivitteleminen auta, vähän voi kenties helpottaa kun saa marista ainaisesta sateesta.
Vähän aikaa sitten kirjoitin, että syksy on pian täällä. Kun juuri on saatu juhannuskokko sammumaan, alkaa vimmattu marjojen poiminta ja säilöminen. Onneksi on pakastimet. Muistan, miten viisihenkisen perheen talvenvarat hillottiin ja mehustettiin. Mehupullorivit kellarin hyllyllä olivat emännän ylpeys ja talven turva.
Nyt pääsen tosi paljon helpommalla. Enkä uskalla edes kertoa,montako pakastinta hurisee kahden hengen + koirulin perheessä. No monta on. Ja vauhdilla täyttyvät, kun viinimarjat kypsyvät. Omenoita on mukavasti tulossa, luumuja vähemmän, eikä viinirypäleet taida ehtiä valmiiksi näillä sadeilmoilla. Karhunvatukoita on varret notkollaan kypsymässä. Vitamiineissa kyllä pysytään.
Simon kanssa käytiin puutarhassa tarkistuksella, minä kirsikoita ja mansikoita, Simo jotakin ihan omia juttujaan. Mutta kun mamma kutsuu, silloin on parasta juosta!
Türistä tuomanani vadelmamansikka tekee uutta nuppua, mutta ensimmäinen marja-aihio kuivui - tai kastui - rusinaksi. Saa nähdä, onnistuuko tämä toinen.
Juuri ennen sadetta sain kerättyä puhtaat pyykit ulkonaruilta. Samalla näpsin muutaman kuvan kukkasista, onneksi, sillä tämän päivän kaatosade ja rakeet veivät loiston kukkasista. Mutta ehkäpä huomenna jo aurinko paistaa. Tässä jo varmaan aikaisemminkin postaamiani kukkasia, mutta eipä haitanne. Silmäniloksi niitä tarjoan:
Siinä ruusujen pläjäys. Ja sitten vähän liljoja ja muita:
Valitusvirttä tässä vaan veisasin. Nyt lopetan lätinät ja annan sateen valua pihanurmelle. Toiveissa huominen pouta.
Muutenkin on mieli myllerryksessä. Lukaisin aamulla lehdestä erään minua hieman vanhemman työtoverin kuolinilmoituksen. Kun meillä oli helmikuussa työtovereiden kanssa tapaaminen, tämä mies oli elämänsä kunnossa niin, että moni sitä ihmetteli. Näytti elinvoimaiselta, hiihti ja reippaili päivittäin koiransa kanssa ja hoiti kuntoaan muutenkin. Mutta kun elämän joustikista loppuu jousto, on kuolema edessä. Kuolema ei ole väliasema vaan päätepysäkki, sanoi joku viisas. Näinhän meillä jokaisella on päivien lukumäärä ennalta määrätty. Jokainen lähtee vuorollaan.
Meille on tulossa hampurilaiset serkut pariksi viikoksi elokuun puolessa välissä. Koko kevään laistoin ikkunanpesut ja muut isommat siivoilut. Nyt pesin koko metsänpuoleisen ikkunarivin, toivottavasti eivät linnut vahingossa lennä päin ikkunoita. Halkopinon pesä oli tyhjentynyt, vain yksi kuoriutumaton muna oli jäljellä. Luulen, että linnut olivat kerttusia. Ainakin väritys sopisi niihin.
Ja tienpuolen viljapellolla rääkyvät pähkinähakit. Joskus olen pihanurmellakin hakin nähnyt. Ja naakat, nuo pirulliset narisevat linnut, joita ei lapsuusmaisemissani lainkaan ollut. Tulee niistä aina mieleen elokuva Linnut.
Prinssipuoliso kävi yhden ystävän kanssa mustikoita poimimassa. Onneksi ei tarvinnut niitä pussittaa pakastimeen, marjat sai ystävä.
Mansikoita liki ämpärillisen perkasin ja pakastin, kirsikat kypsyvät tuotapikaa, taidan laittaa ne pakkaseen siemenkivineen, Saahan sitten talvella syljeskellä kirsikankiviä marjasalaatista. Hyi minua!
Simo on hauska. Ostin pojalle keväällä kirppikseltä koirapedin. Luulin jo, että turhaan. Tänään kannoin sängyn olohuoneen puolelle, petasin siihen Simon oman peiton ja kas! Sinne käpertyi koiruli ihan ilman suurempia maanitteluja. Pariin otteeseen on käynyt pesässään torkkumassa. Jokohan oppisi yötäkin olemaan omassaan, että minäkin saisin koipeni suoraksi peiton alle...saapas nähdä.
Sateen ropina ja veden solina ovat - tai olisivat - musiikkia korville, mutta liika on liikaa. Ulkona sataa ja sataa. Kohtuus olisi nyt parasta viljelyksille ja marjasadolle. Vaan ihminen päättää ja Luoja säätää. Siihen on tyytyminen. Eikä päivitteleminen auta, vähän voi kenties helpottaa kun saa marista ainaisesta sateesta.
Vähän aikaa sitten kirjoitin, että syksy on pian täällä. Kun juuri on saatu juhannuskokko sammumaan, alkaa vimmattu marjojen poiminta ja säilöminen. Onneksi on pakastimet. Muistan, miten viisihenkisen perheen talvenvarat hillottiin ja mehustettiin. Mehupullorivit kellarin hyllyllä olivat emännän ylpeys ja talven turva.
Nyt pääsen tosi paljon helpommalla. Enkä uskalla edes kertoa,montako pakastinta hurisee kahden hengen + koirulin perheessä. No monta on. Ja vauhdilla täyttyvät, kun viinimarjat kypsyvät. Omenoita on mukavasti tulossa, luumuja vähemmän, eikä viinirypäleet taida ehtiä valmiiksi näillä sadeilmoilla. Karhunvatukoita on varret notkollaan kypsymässä. Vitamiineissa kyllä pysytään.
Türistä tuomanani vadelmamansikka tekee uutta nuppua, mutta ensimmäinen marja-aihio kuivui - tai kastui - rusinaksi. Saa nähdä, onnistuuko tämä toinen.
Juuri ennen sadetta sain kerättyä puhtaat pyykit ulkonaruilta. Samalla näpsin muutaman kuvan kukkasista, onneksi, sillä tämän päivän kaatosade ja rakeet veivät loiston kukkasista. Mutta ehkäpä huomenna jo aurinko paistaa. Tässä jo varmaan aikaisemminkin postaamiani kukkasia, mutta eipä haitanne. Silmäniloksi niitä tarjoan:
Ja lopuksi suu makeaksi, satakoon vaikka vanhoja eukkoja hameet korvissa, niin syödään mansikoita. Nyt on niiden paras aika!
Valitusvirttä tässä vaan veisasin. Nyt lopetan lätinät ja annan sateen valua pihanurmelle. Toiveissa huominen pouta.
Heipa! Kyllä tämä on niin sadekesää täälläkin, ettei voi kuin ihmetellä - ja tyytyä! Hyviä kesäpäiviä kuitenkin t. Pilviharso
VastaaPoistaHei Pilviharso! Kiva kun kommentoit. Tänään sunnuntaina on vaihteeksi pilvetön taivas, mutta niinhän se oli eilenkin, kunnes saatiin raesaderyöppy. Ehkä kesä vielä lämmittääkin, onhan vasta heinäkuu.
PoistaVoi hurja mikä sää siellä! Mutta Simolla on kyllä hieno peti ja hyvä palvelu, on hän ihana ♥
VastaaPoistaTuota säilömistä minäkin muistelin, aika savotta se oli nykyiseen verrattuna. helpolla päästään (kunhan vain pakastimet vetää ja kestää, hih)
Toivottavasti ukkoset ovat jo takana siellä!
Vähitellen täällä nostetaan päätä eilisen sateen jälkeen. Prinssipuoliso piipersi metsän siimekseen, takapihan nurmikko on kyllä vielä märkää kun savipohja ei vettä vedä. Mutta aurinko paistaa. Ikkunanpesu jatkuu nyt aurinkoiselta puolelta vaikka onkin sunnuntai. Eläkeläisen päivät kun on yhtä ja samaa, olkoon arki tai pyhä. Ja loppuviikosta odottaa matka kuorolaisten kera etelään.
PoistaOnpa teillä ollut hurja ilma,kyllä tuo jo kiukuttaa,kun pilaa kaikki kasvit. Simolla on hieno oma peti.Ruusut tosi kauniita
VastaaPoistaAurinkoista on nyt aamusella, ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. Kiitos Irma, minun ruusuni ovat paljolti äitienpäivän ruusuja jotka olen vienyt kukkapenkkiin ja siellä ne joka kesä sinnittelevät muutaman kukkasen.
PoistaMuistan vuoden -74, toiseksi nuorin poikamme opetteli puhumaan, ensi sanansa olivat "taat tataa". Silloin ohratkin seipäillä itvät ja uutta orasta pukkasivat, perunat mätäni penkkiin ja kaikkialla liejua. Niin vain selvittiin elikoitten ja ihmistenkin kanssa seuraavaan kesään. Eipä me Luojan ilmoille mitään voida, mutta moniaasti miettii että kyllä ne maailman kirjat on monelta kantilta sekaisin.
VastaaPoistaKyllä ovat kukkasesi kauniita, ne ainakin mieltä ilahduttaa.
Niin, eihän tämä ainutkertaista ole, että perunapeltojen vaot vettä pursuu. Ainainen sade vaikuttaa viljelyksiin eikä kunnon satoa saada. Menee työ vähän hukkaan, hinnat nousee, ihan aiheellisesti ja ennustetusti..
PoistaMutta säät ja ilmat säätää yläkerta eikä meillä ole siihen nokan koputtamista. Hyvin silti kokonaisuutena asiat meillä.
Ja ilonaiheitakin löytyy. Niinkuin tämän aamun pilvetön ja aurinkoinen taivas.
Ihmeellinen ja kylmä on tämä kesä, mutta edelliset olivatkin kovasti lämpimiä. 1976 heinäkuun alkupuolen muistan että oli tosi kylmä ja kolea. Josko se elokuussa tulisi sitten oikea kesä tai syyskuussa huikean lämmin intiaanikesä:)
VastaaPoistaSimo oppii varmaan petilleen pikkuhiljaa, vaikka onhan se ihan toista siellä mamman jaloissa pötköttää. Aivan ihania kukkia Sinulla kyllä olikin ja Teillähän on oikea puutarha, joten tekemistä varmasti piisaa.. niin, ne marjat, onneksi en myynyt vielä tuota maijaa, josko sitä vielä pitäisi keitellä..
Meilläkin muistetaan tuo -76 kesä, silloin saumattiin silloisen talomme tiiliseiniä ja oli niin kylmää heinäkuussa, että ilman villapaitaa ei mitenkään tarennut ulkona.
PoistaEhkäpä elokuu sitten lämmöllä meitä hellii.
Simo pötkötteli illalla omassa pedissään, yön kylläkin tavanomaisesti minun kinttukoukussani.
Puutarha on enemmän prinssipuolison harrastus, minä poimin satoa ja kitken rikkaruohoja. Mökillä taas kukkamaa on täysin minun hoidossani.
Mehumaija on kätevä, minä mehustelen mustat viinimarjat osaksi, toisen osan pakastan hieman survottuna ja sokeroituna talven varalle. Ja taatusti maistuu.
Meille on tänään ennustettu rajua ukkosmyrskyä, päivä sen sitten näyttää mitä tulee. Sitten sitä istutaan Himmu sylissä, kun tuo pelkää ukkosta ihan hirmusti. Heti, kun kyrinä alkaa kiirehtii syliin. Onneksi on noin pieni että jaksetaan sylitysten olla.
VastaaPoistaKyllä on ruususi klauniita! Omieni puolesta vähän pelottaa jos oikein raju sade tulee, meneekö pilalle kaikki loputkin kukat mitä sateilta onsäästynyt.
Mutta kuitenkin, hyvää sunnuntaita!
Toivottavasti ei kuitenkaan sellainen raju kuuro osu kohdallenne kuin meillä eilen. Simo ei juuri pelkää ukkosta mutta haukkuu jyrinää.
PoistaRuusut on äitienpäiväruusuja, ovat selvinneet talvesta lumen alla ja aina uudelleen kukkivat. Mustialan ruusun vei sade täysin ja Valamon ruusukin oli aamulla ihan notkollaan.
Mutta nyt on vielä aurinkoista, onneksi. Hyvät sunnuntait myös sinulle ja Himmulle.
Tätähän se on, rakeita en sentään täällä nähnyt tai kuulut! Muutaman kerran kävin partsilla tarkistamassa kun kovenpi kolina alko kuulua vaan vettä se tyrkkäs! Akkain viikko ainakin täällä onnistu ihan kivasti ja perinteisesti. Paisto se aurinkokin välillä....;)
VastaaPoistaNooo-o....onhan meilla onnkesi muistissa niitä vanhan hyvän ajan kesiä jolloin aina oli aurinkoa ja mansikat makeita!!!!
Pyykkipäivääkin on pitänyt siirtää, koska vartoin sitä kauan kaivattua aurikoa, jotta sais ulos ne kuivumaan. Poikeuksellisesti laiton pyhäpäivän koneen päälle, koska arskaa on tänään! Lakanoitakin kertyi kun porukoita oli viimeviikon yökunnissa. Mun "ulko" on se partsi, eikä sinne voi viedä kun koneelisen kerralla kuvumaan, mutta hyvä sekin....;D
Taispa olla lähes koko maassa eilinen myräkkä, paitsi läntisellä Uudellamaalla oli kuulema ihan hyvä sää. Naistenviikon vois kerran olla kyllä satamattakin!
PoistaMinä ehdin saada pyykit narulta takapihalta juuri kun alkoi taivas tummeta. Mökiltä minäkin loput lakanat kiikutin kotiin pestäväksi.
Hyvähän parvekkeella on pyykkejä kuivattaa, säästyy monta askelta, jos sade yllättää... Kivat sulle Maikku!
Voi täällä on kaunis aurinkoinen päivä,kauniita ovat kukkasi:))
VastaaPoistaMeilläkin tänää aurinkoa. Jatkuisipa edes muutaman päivän...
PoistaSinun postauksiasi on aina mukava lukea! Koiruli on aina touhuissasi mukan;) Kukat on kauniita. Kiitos kauniista sanoistasi blogini kommentissa!
VastaaPoistaTäällä on aivan sininen taivas ja aurinko paistaa;)
Kiitos Rantakasvi! Simo tosiaankin seuraa kuin alio askeleitani, iloahan siitä vaan on.
PoistaAurinkoista meilläkin, iloitaan valosta ja lämmöstä.
Halit sulle, Rantakasvi!
Onhan niitä kesiä nähty monenlaisia, mutta näin kylmää ja märkää on harvoin ollut, ehkä vuonna 1962. Tänään loistaa jälleen aurinko! Olkaamme siis vähästäkin kiitollisia, monilla on asiat vielä huonommin!
VastaaPoistaKiitos ihanista kuvista ja tästä postauksesta.<333
Oikein ihanaa pyhäpäivää, ANJA-REGINA.<33333
Kiitos Aili kommentistasi, se oli taas täynnä positiivisuutta. Ja sitä kyllä tarvitaan. Kiva jos pidit kuvista ja postauksestani. Myös sinulle aurinkoista ja leppoisaa pyhää.
Poistakyllä tämä kesä on todellakin ollut aika ankea kesä. Oikeastaan ei mitään hellepäiviä; tuntuu jo voitolta kun joskus aurinko pilkahtaa. Silti täällä viime viikko oli hyvä, edellinen viikko oli ollut sateinen, mutta minä olin Punkaharjulla, jossa paistoi. Ja siellä taas viime viikon satoi. olen siis loppujen lopuksi ollut onnekas...ja aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan
VastaaPoistaUskotaan vakaasti, että elokuu olisi vielä lämmin ja aurinkoa täynnä. Jotenkin kun jo tuntuu, ettei kesää ollut kuin vähän toukokuussa. No, hyttysistä nyt kesän tiesi, hih.
PoistaOlet onnistunut sadetta väistelemään, Punkaharju on hieno paikka, poikkesitko Retretissä? Meille se on ollut joka kesän kohokohta, tänä kesänä jäänyt vielä. Ehkäpä sitten elokuussa vien serkkupojat sinne pällistelemään.
Siinä oli virttä kerrakseen, mutta mukavaa sellaista, hauskaa luettavaa kuten aina!
VastaaPoistaAivan upea on tuo vaaleanpunainen ruusu. Entäs mikä on nimeltään tuo valkokukkainen. Meidän nuorilla on sellaista juuri ostamansa asunnon pihassa ja sitä katsellessa mietin mikähän se on.
Meillä ei pahoista sateista tiedetä mitään, oikeastaan sitä on tullut silloin tällöin sopiviin kohtiin ja sopivissa määrin. Aurinkokin paistelee mukavasti ja sopivasti, minä kun en niistä 30 asteen helteistä välitä:)
Hih, nyt lopetan veisuun kun sunnuntaikin pian ohi! Tarkoitatko tuota isoa "kynttilämäistä kukkaa? Se on ukonkello, kasvaa hyvässä lykyssä lähes metrin korkuiseksi ja latvaosa on täynnä kellokukkia. Sitä on myös sinisenä, mutta ainakin minulla tuo valkoinen kasvaa paremmin. Ja siementää ja leviää. Mutta iltahämärässä on kuin kynttiläkruunu!
PoistaSinä onnellinen kun tunnet kesän, meillä tää on kuin syksy olisi jo läsnä. Mutta tänään toki on aurinko paistanut ja taivas ollut pilvetön. Harmi vaan, että olen kotona enkä mökillä, missä voisi järveen pulahtaa. En minäkään juuri helteestä välitä, mutta liika sade alkaa jo rasittaa. Kävin kaivamassa perunoita keittääkseni, olivat kyllä niin märkiä, että hyvin multa huuhtomalla irtosi. Kivat sulle sunnuntain illat.
Juttelee sinne Suomeen sitten kenen kanssa tahansa, niin "sade" on ensimmainen puheenaihe. Ja kun viela on ollut tosi kylmaakin. İhmeellinen kesa.
VastaaPoistaKauniit ovat kukkasi sateesta huolimatta.
Toivotaan, etta elokuu olisi parempi.
Odotellaan, josko elokuu kesän palauttaisi. Vaan eipä harmitella pitempään, loppuviikosta pääsen Garda-järvelle muutamaksi päiväksi lämmittelemään ja syyskuussa sitten Istanbuliin, että kyllä tässä jaksaa hyvinkin.
PoistaTerkut sinne lämpöiseen maahan.
Samaa valkokukkaa minäkin tulin utelemaan kuin Irma :) ei ole ennestään tuttu, ja naapurin pihaan oli yksi moinen tupsahtanut ilmoittamatta. Todella kaunis!
VastaaPoistaMinä lämmöllä muistelen mamman mehupullorivistöä, tänäkesänä olisi itsekin tarkoitus mehustaa ekan kerran. Omassa pihassa ei vielä paljoa hyötykasveja löydy, mielenkiinnolla odottelen josko ananaskirsikat ja tomaatti antaisivat satoa :) mammalta sitten haetaankin viinimarjaa ja omenaa, ja mökin metsästä mustikkaa ja toivottavasti isot sadot kanttarelleja!
Aurinkoisia päivä teille!
Valkokukkainen ukonkellon on todella näyttävä ja leviää siemenistä joka syksy. Samoin sininen ukonkellokin, jota on pitkin ja poikin puutarhassamme.
PoistaKyllä minäkin vielä mustaherukoita Maijalla mehustan, mutta suurimman osan sadosta laitan pakastimeen. Mustikoita on todella paljon ja kantarellin kasvaa sateen myötä. Hyvää marjastus- ja senestysmenestystä sinulle, Kukkahattuneiti.