Me Simon kanssa jäätiin kahdestaan mökille, kun prinssipuoliso starttasi kotia kohti heti aamupalan jälkeen. Meitä kun ei huvittanut lähteä etelään, samahan se on, missä sadetta pitää, kunhan vaan on katto pään päällä!
Ilma on sen verran vilpoisaa, että parempi olla sisätiloissa. Välillä ropisee sadekuurot ja sitten taas on selkeämpää. Vaan auringon lämpöä tarvittaisiin, me, sekä luonto muu.
Ei meillä varsinaisesti ollut mitään syytä tänne jäämiseen, tuntui vaan, että pari päivää vielä voisimme täällä nökötellä. Tosiasiassa minun pitäisi pestä ikkunat ja siivota hieman vaateaittaakin. Ja kukkamaalla, missä pitkävartisia kukkia on tuuli ja sade kaatanut, rikkaruohoja on sateesta huolimatta - tai juuri siitä syystä - noussut väliköihin. Nypittävää siis olisi, hyttysiäkin kohtuullisesti, mutta lämpöä tarvitaan, että vanha rouva viitsii lähteä kyykkimään perennapenkkeihin.
Vaan voihan rikkaruohokin kaunis olla! Tämä putki - lieneekö rantakoiso? - on putkahtanut kukkamaan laitaan. Puolitoista metriä on vartta kasvattanut ja nytpä kukkii ilokseni.
Anemonen pieniä ja kuivahtaneita sipuleita piilotin keväällä multaan, nyt ovat avanneet kukkansa.
Valkoinen ukonkello kukassa, sinistä kylvin viime syksynä, on pienikokoista, mutta muutama kukkakin näkyvissä.
Ritarinkannus,
ukonhattu ja
jopa iso hirvenjuurikin hipovat taivasta palavasta rakkaudesta puhumattakaan. Taisin lannoittaa kukkamaata keväällä reippaanlaisesti.
Harjaneilikat eivät sateista ole moksiskaan, ylväinä nousee kukkatertut valoa kohti.
Prinssipuolisokaan ei sadetta pelkää, kävi aamupäivällä eilen katsastamassa mustikkamaita ja samalla pienellä suopoterolla, missä lakat jo kypsinä odottelivat. Kotirannassa odotteli Simo jo veneeseen pääsemistä. Eikä haitannut koiraakaan vesisade, veneeseen piti hypätä ja päästä soutelemaan.
Tosin on korvat ja ilme sen näköiset, että sade ei nyt niin kivaa olekaan.
Hemmotteluhetki sisällä ja
sitten päiväunet prinssipuolison kinttukoukussa. Hyvä pojat!
Iltapäivällä sitten saimme vieraiksemme serkun vaimoineen. Ilta menikin kivasti eikä sää haitannut jutustelua ja saunomista. Ihan jäi hyvä mieli vierailusta.
Ja nyt nökötellään Simon kanssa kahdestaan. Simon tyttöystävää Karoa nähtiin tiellä, kovin olisi Karo ollut suostuvainen, mutta eipä meidän pieni poika isommalleen mitään mahda. Ja hyvä näin.
Vaikka kuinka maasta se pienikin ponnistaisi.
Eteläinen tuuli voisi tuoda selkeämpää säätä, mutta taitaapa vain sateita mukanaan kuljettaa. Mutta mehän kestetään kuin "miehet", kohta saunan pesään puita ja niin se tämäkin päivä tästä kului ehtoopuolelle. Niinkuin tää vanha rouvakin...hih.
Ihan pakko on loppuun laittaa tämä perhosakileijan kuva vielä kerran, minä siitä niin itse kun tykkään!
Ilma on sen verran vilpoisaa, että parempi olla sisätiloissa. Välillä ropisee sadekuurot ja sitten taas on selkeämpää. Vaan auringon lämpöä tarvittaisiin, me, sekä luonto muu.
Ei meillä varsinaisesti ollut mitään syytä tänne jäämiseen, tuntui vaan, että pari päivää vielä voisimme täällä nökötellä. Tosiasiassa minun pitäisi pestä ikkunat ja siivota hieman vaateaittaakin. Ja kukkamaalla, missä pitkävartisia kukkia on tuuli ja sade kaatanut, rikkaruohoja on sateesta huolimatta - tai juuri siitä syystä - noussut väliköihin. Nypittävää siis olisi, hyttysiäkin kohtuullisesti, mutta lämpöä tarvitaan, että vanha rouva viitsii lähteä kyykkimään perennapenkkeihin.
Prinssipuolisokaan ei sadetta pelkää, kävi aamupäivällä eilen katsastamassa mustikkamaita ja samalla pienellä suopoterolla, missä lakat jo kypsinä odottelivat. Kotirannassa odotteli Simo jo veneeseen pääsemistä. Eikä haitannut koiraakaan vesisade, veneeseen piti hypätä ja päästä soutelemaan.
Iltapäivällä sitten saimme vieraiksemme serkun vaimoineen. Ilta menikin kivasti eikä sää haitannut jutustelua ja saunomista. Ihan jäi hyvä mieli vierailusta.
Ja nyt nökötellään Simon kanssa kahdestaan. Simon tyttöystävää Karoa nähtiin tiellä, kovin olisi Karo ollut suostuvainen, mutta eipä meidän pieni poika isommalleen mitään mahda. Ja hyvä näin.
Vaikka kuinka maasta se pienikin ponnistaisi.
Eteläinen tuuli voisi tuoda selkeämpää säätä, mutta taitaapa vain sateita mukanaan kuljettaa. Mutta mehän kestetään kuin "miehet", kohta saunan pesään puita ja niin se tämäkin päivä tästä kului ehtoopuolelle. Niinkuin tää vanha rouvakin...hih.
Ihan pakko on loppuun laittaa tämä perhosakileijan kuva vielä kerran, minä siitä niin itse kun tykkään!
Kyllä tuo perhosakileija on ihana kasvi, ei ihme, että tykkäät.<3333 tuo kirjava ukonhattu on minulle uusi tuttavuus, talolla on vain niitä tumman sinivioletteja ukonhattuja.
VastaaPoistatoivotaan että ne ilmat paranee, ja aurinko paistaa.<33
kivaa kesän jatkoa, anjuska.<3333
Akileija on minulla vasta toista kesää ja ihanasti kukassa. Kirjava ukonhattu on vain jostakin ilmestynyt, on kuulema valkoistakin ukonhattua, minä en kuitenkaan ole sellaiseen osunut.
PoistaNyt näyttää ilta-aurinko paistavan takarannalle, mutta ukkospilviä on nousemassa. Ei se mitään, kyllä täällä tarkenee.
Kiitos Aili kommentistasi ja hyvää viikkoa sinulle.
Minä tulin sisälle vilvoittelemaan... pihalla hellettä, hassua että tämä nyt näin päin on, vaan vielä ne sateet tännekin kiertyy halusipa tai ei. Toivotaan että sielläkin pian aurinko taas lämmittää. Ei ole simokaan sokerista, vaikka vähän korvat veneessä lerpottaa :) Ihanan näköisiä kukkia ja varsinkin tuo perhosakileija.
VastaaPoistaNauti toki lämmöstä ihan hyvällä omallatunnolla, vaikka meillä onkin vilakkaa. Sateiden on tosiaan ennustettu leviävän myös sinne ylemmäksi karttaa.
PoistaOn hauskaa katsoa kukkamaata, aina siellä on jotkut täydessä kukassa. Ja perhosakileijasta kovasti tykkään.
Kauniita kukkia ja varsinkin harjaneilikat, niitä oli aina äidillä. Tänään olemme täällä saaneet nauttia sateettomasta iltapäivästä ja se on paljon se.
VastaaPoistaSimolla on hyvät oltavat, rapsutuksia minultakin. Sinulle toivottelen mukavaa mökkiaikaa ja toivottavasti myös sateettomia päiviä.
Harjaneilikat ovat selvinneet hyvin talvesta ja levinneet. Monta eri värisävyä on syntynyt kuin itsestään.
PoistaSimo nauttii rantaelämästä, vaikka kyllä kotonakin palvelu pelaa. Kiitos Marjatta, eiköhän aurinko vielä risukasaankin paista!
Ihania kukkia!!
VastaaPoistaTullalailla Niilokin tykkää nukkua...ihan kiinni....:)
Nyt kukkii kesä. Niin, kaipa se on läheisyys, mikä pientä koiruliakin lämmittää. Aina pitää olla niin liki kuin ikinä.
PoistaKauniita ovat kukat, erityinen aivan tuo perhosakileija.Mistäköhän sellaisen saisi? Tiedätkö onko sitä puutarhamyymälöissä vai mistä kannattaisi kysellä, vaikka ensi kesää varten. Vai onko se Viron tuomisia;D
VastaaPoistaAurinkoa ja lämpöä odotellessa!
Jos vain onnistun keräämään akileijan siemeniä, lähetän niitä sinulle. Voi tätä olla puutarhoillakin, minä olen tämän taimen jostakin napannut.
PoistaToivotaan vielä kesän ja auringon palaavan.
Ihania kukkasia uusi tuttavuus tuo perhosakilea,toivotaan että saadaan viellä aurinkoa ja lämpöä:))
VastaaPoistaJep, aurinko on toivomuslistalla!
PoistaKesäiset tunnelmat niemennokassa, vaikka sää on ollut mitä sattuu. Tänään sentään oli aurinkoakin näkyvissä.
VastaaPoistaVoih! Eipä isäntä ehdi lakkasuolle, kun piällysmiehenä on siellä velipoikansa marjatilalla!
Mukavia kesätunnelmia simulle ja ihanalle Simolle!
Kyllä täällä kesän tuntua on, mutta jatkuva sade kyllä vie mielen matalaksi, kun haluaisi ulkona tehdä enemmän.
PoistaLakkoja tuli talven tarpeeksi, kukinta oli onnistunut ja satoa syntyi.
Kiitos Minttuli toivotuksista. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu!
Paljon olet jo saanut kukkia kasvamaan sinne niemellesi. Nuo Simon ja prinssipuolison kuvat ovat niin kotoisia ja hellyttäviä.
VastaaPoistaSimolle rapsutukset.
Jess, olen vähän ylpeäkin itsestäni kun sain niemen kukkimaan. Ja olen kitkenyt rikkaruohot, joten pitkäjänteisyyttäkin löytyy vaikka harvinaista se minulle onkin.
PoistaSimo kiittää rapsutuksista ja hiipii kanssani saunan löylyihin.
Perhosakileija on tosi kaunis.Ukonhattu sinulla jo kukki,sinivalkoinen on kaunis, minulla on vasta nupulla.Kauniit ovat kukkasi.On niin suloinen Simo nukkuessa isännän vieressä
VastaaPoistaHyviä hetkiä sinulle sinne kauniiseen niemen rantan
Minä olen varmaan kahdesti aiemminkin postannut kuvan akileijasta, olen niin ihastunut siihen. Ukonhattu on aurinkoisessa kohdassa ja pituutta sillä toista metriä pitkästi. Sinisessäkin jo kukat auki.
PoistaSimo osaa olla oikea lullupoika.
Kiitos toivotuksista, Irma.
Minä en muuten tunne kukkia nimillä siis, erotan kyllä sen, vaikka kivistä tai koivusta....;) Ei muuten tunnu siskokaa pahemmin kukkien nimiä tietävän, osti kukan ja kysyin minlaisen? Vastaus, jokinlainen punainen ja ruukussa...saman vastauksen saa minultakin! Vaikka olemme isossa kauniissa puutarhassa kasvaneita, näinkin voi käydä. Tottakait ne peruskukat erottaa toisistaa nimellä.
VastaaPoistaSamoin on autojen suhteen, väri ja koko piisaa mulle!
Tykkään kyllä lukea teidän tietäjien kirjoituksia ja joka kerta ihmettelen sitä tiedon määrää......;)
Aurinkoa ja lämpöä tulikin tänää, terveiset......;D
Mistäs ihmeestä sinä Maikku aurinkoa taioit! Kuopiossa päin oli niin mustat pilvet, että tämä pakkasi koiran ja eväät pikku-Nissaniinsa ja polkaisi eteläisempään kotiinsa. Ja kas, täällä on kyllä aurinkoista ja prinssipuoliso ravaa mustikassa. Minä niitä sitten pakkaseen tungen.
PoistaKatsoppas ystäväiseni, on paljon asioita, joita sinä tiedät ja joista minulla ei ole harmainta haisuakaan. Minua on kukat kiinnostaneet kun olen niitä istutellut ja odotellut niiden kukkimista. Luonnonkukkasten tuntemista auttaa, kun jouduttiin keräämään kasveja oppikouluaikaan kaiket kesät. Niitä sitten prässäiltiin kuiviksi ja piti tietää kasvupaikat, latinalaiset nimet ja heimot. Mitään hyötyä ei muuta jäänyt kuin kukkien nimet ihan suomenkielellä. Miten paljon turhaa sitä ahdetaankaan päähän kouluaikana, hih.
Toivottavasti aurinkoinen sää jatkuu siellä harjukaupungin seutuvilla. Sadetta on jo saatu riittämiin joka paikassa. Muuta hyötyä ole kuin että kasvien varret on kohonneet pilviin asti.
İhana postaus taas sinulta. Ja kauniita ovat kukkasi. Tama kesa on todella siella Suomessa kovasti sateinen. Ja aikalailla koko maassa.
VastaaPoistaOn tuolla Simolla hyvat koiranpaivat.
Kiitos Saateenkaari. Vettä on tullut niin paljon ettei maa tahdo pihalla enää sitä vetää sisuksiinsa.
PoistaSimolla on lutuset päivät, ja kyllä se poika onkin lutunen.
Paratiisi teillä sielläkin, sateista huolimatta. Monenmoista huoltopuuhaa riittää varmaan kesäkodissakin. Mutta, nehän sellaista mieluisaakin ropottelua. Nuo rikkakasvit rehottaa, satoi tai paistoi, se sitä kasvun ihmettä! Hyvät teille!
VastaaPoistaTotta, aina jotakin korjaamista ja huoltamista on mökillä. Mutta ehkä se suurin homma on kuitenkin aina keväällä se muuttokuorma, samoin syksyllä. Kun ei kaikkea voi pakkasen kouriin jättää.
PoistaKasvua on tänä kesänä ihailtukin, ja minä kun lannoitin keväällä reilulla kädellä kukkamaata, kyllä ritarinkannukset ja palavat rakkaudet jo yli pääni hipovat taivasta.
Mutta ei valiteta. Samoin sinulle, SinikkaHelena, kesäiset hyvät.
Voi mikä samettianemoonia...Minulta jäivät tänä kesänä laittamatta ,niinku moni muuki kukka :)
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin, kun nousivat enkä muistanut mitä olinkaan maahan tökkinyt. Kaksi anemoonioista oli puhjennut kukkaan, toisten taimet pienempiä. Säilynevätkö maassa yli talven?
PoistaSuloista kukkaloistoa! Perhosakileijaa en ole ennen nähnytkään, todella kaunis kukka! :)
VastaaPoistaTänä suvena on oikea kukkameri ollut nähtävissä. En ole ihan saletti tuon akileijan nimestä, joku sitä perhosakileijaksi nimitti ja onhan se perhosen kevyt.
Poista