Olimme suunnitelleet kotiin päin lähtemistä heti viikon alusta, mutta sitten osui silmiimme paikallislehdestä ilmoitus huutokaupasta tiistai-iltana. Olemme muutamana kesänä siellä käyneet ja meistä J:n huutokaupat kirkonkylän työväentalolla on aina "kansanjuhlaa". Huudettavana on eteläisestä Suomesta raijattuja kuolinpesiä kaikkine tykötarpeineen, toppasohvista kiikkustuoliin ja lautasiin ja maljakoihin.
Vähän sateinen sää saattaa karsia huutajia, arvelimme. Mutta ei. Kuin nuijalla lyöty oli työväentalon sali täynnä jälleen. Mennessämme jo päätimme, että rojua ja rompetta on meidän tarpeiksemme jo entuudestaan, mutta...siis jos nyt ihan jotakin erikoista jne...
Ja eikös vaan. Seinäkellojen, taulujen ja täkänöiden sekä riepumattojen ohi kun oli päästy, piti minunkin ääneni korottaa ja huutaa kailottaa muiden kanssa kilpaa. En siis päässyt yli enkä ympäri, eli ilman pitkiä Festivo-kynttilänjalkoja en siis toimeen tullutkaan.
Olin kyllä äkännyt tilpehööripöydällä vanhan lasisen maljakon, juuri samanlaisen, minkä joskus olin kotoani saanut ja joka melskeissä oli särkynyt ja/ tai hävinnyt. Siispä sitä huutamaan kilpaa kuopiolaisen antiikkikauppiaan kanssa. Meklari niputti samaan huutoon savisen sankamaljakon, oisko kupittaalainen. Ja oli siinä juomasarvikin. Voitin huudon ja tyytyväisenä käärin maljakon kassiini.
Prinssipuoliso halusi Arabian punaraitaisia pullalautasia, mutta nekin niputettiin sinireunaisten kanssa ja hinta nousi mielestämme liikaa.
Mutta punainen lasimalja oli ihan must. Ja siihenpä sitten taas lyötiin kylkiäisiksi maljakkoa ja kynttilänjalkaa.
Voi että näistä kuvistani tulee omituisia, siirtää hitaasti ja vetää raitaa kuvan alareunaan.
Mutta kokeillaan vielä yhdellä kippokuvalla:
Olis taas kirppiksellekin tavaraa tarjolla, hih.
Viikonlopun aikana satoi niemessä rankasti ja kaatoi pitkävartiset kukat kukkamaalta. Joitakin ehdin tukea, toiset jäivät sitten pitkälleen pötköttelemään ja odottamaan aurinkoa nostamaan ne pystympään.
Tämän kaunokaisen ehdin tukea ennen suurinta myrskytuulta.
Tänään sitten ajeltiin kotiin päin. Mansikkamaalla kypsyneitä isoja köllyköitä, pakastinkin osan. Ja Simon lenkkireissulla kypsiä mustikoita puolitoista litraa. Kyllä nyt kelpaa. Paitsi että harmittaa nuo sururaidat kuvien alareunoissa. Pitää yrittää ronkkia asetuksia eri kohdalle, jospa sitten tulisi kuvatkin kokonaisempina.
Yritin testata kuvansiirtoa vielä maahumalapehkolla, mikä on valloittanut viimekesän kukkapatani kun en siihen tänä keväänä mitään kylvänyt. Ei tule mitään. Säästän seuraavaan, jos sitten pelittäisi paremmin ja nopsemmin.
Taitaa olla aika lopetella ennenkuin menee hermo. Vaan haittaisko!
Hyvää yötä sanoi mummokin, kun silmä puhkesi. Huono vitsi. Silti.
Ei anna esikatsella, saas nähdä julkaiseeko tätä edes. Hm.
Pitäskö ottaa nimekseen Kipponen tai Kupponen?
Vähän sateinen sää saattaa karsia huutajia, arvelimme. Mutta ei. Kuin nuijalla lyöty oli työväentalon sali täynnä jälleen. Mennessämme jo päätimme, että rojua ja rompetta on meidän tarpeiksemme jo entuudestaan, mutta...siis jos nyt ihan jotakin erikoista jne...
Ja eikös vaan. Seinäkellojen, taulujen ja täkänöiden sekä riepumattojen ohi kun oli päästy, piti minunkin ääneni korottaa ja huutaa kailottaa muiden kanssa kilpaa. En siis päässyt yli enkä ympäri, eli ilman pitkiä Festivo-kynttilänjalkoja en siis toimeen tullutkaan.
Olin kyllä äkännyt tilpehööripöydällä vanhan lasisen maljakon, juuri samanlaisen, minkä joskus olin kotoani saanut ja joka melskeissä oli särkynyt ja/ tai hävinnyt. Siispä sitä huutamaan kilpaa kuopiolaisen antiikkikauppiaan kanssa. Meklari niputti samaan huutoon savisen sankamaljakon, oisko kupittaalainen. Ja oli siinä juomasarvikin. Voitin huudon ja tyytyväisenä käärin maljakon kassiini.
Prinssipuoliso halusi Arabian punaraitaisia pullalautasia, mutta nekin niputettiin sinireunaisten kanssa ja hinta nousi mielestämme liikaa.
Mutta punainen lasimalja oli ihan must. Ja siihenpä sitten taas lyötiin kylkiäisiksi maljakkoa ja kynttilänjalkaa.
Mutta kokeillaan vielä yhdellä kippokuvalla:
Viikonlopun aikana satoi niemessä rankasti ja kaatoi pitkävartiset kukat kukkamaalta. Joitakin ehdin tukea, toiset jäivät sitten pitkälleen pötköttelemään ja odottamaan aurinkoa nostamaan ne pystympään.
Tämän kaunokaisen ehdin tukea ennen suurinta myrskytuulta.
Tänään sitten ajeltiin kotiin päin. Mansikkamaalla kypsyneitä isoja köllyköitä, pakastinkin osan. Ja Simon lenkkireissulla kypsiä mustikoita puolitoista litraa. Kyllä nyt kelpaa. Paitsi että harmittaa nuo sururaidat kuvien alareunoissa. Pitää yrittää ronkkia asetuksia eri kohdalle, jospa sitten tulisi kuvatkin kokonaisempina.
Yritin testata kuvansiirtoa vielä maahumalapehkolla, mikä on valloittanut viimekesän kukkapatani kun en siihen tänä keväänä mitään kylvänyt. Ei tule mitään. Säästän seuraavaan, jos sitten pelittäisi paremmin ja nopsemmin.
Taitaa olla aika lopetella ennenkuin menee hermo. Vaan haittaisko!
Hyvää yötä sanoi mummokin, kun silmä puhkesi. Huono vitsi. Silti.
Ei anna esikatsella, saas nähdä julkaiseeko tätä edes. Hm.
Pitäskö ottaa nimekseen Kipponen tai Kupponen?
Huutokaupat on mukavia juttuja, multa ne on keletty aikoja sitten...;/
VastaaPoistaOnneksi löysit sieltä tarpeelista, hih!
Mulla on mennyt aika kivasti, alan jo tottumaan etten ostele uutta enkä vanhaa, mietin vain miten sais tavaraa vähennettyä. Kassilisen vein kirjoja kiertoo, edes senkin verran, eihän se missään näy, mutta tiiän ainakin kun niitä kannoin...ja nurkasta on yks nysäkkä pois....;)
Ihme huolia mäkin tässä mietin, eiköhän se taas alkais luistaa komeroiten ja laatikoitten inventaario....jos vain aloittais napakkana naisena. Kohta alkaa urheilut Lontoosta ja sen aikana ei sovi muita asioita tehä. Jotain kyllä,koruvehkeet levällään jos vaihtaisin ne kortien teko tarvikkeisiin.....;D
Tarpeellisuudesta en tiedä, tuota maljakkoa kyttäsin ja siitä maltaita maksoin. On 40-luvun riihimäkeläistä tai kauklahtelaista, jompaa kumpaa.
PoistaTavarataivas laajenee kotona ja mökkeröllä, kirppistä vaan uudelleen kehiin.
Kirjoja sai huutokaupasta kaksi banaanilaatikkoa vitosella. Joku onnellinen niitäkin laatikkotolkulla autoonsa kantoi, hih,
Lontoosta ei lie meillä kovinkaan paljon odotettavissa?
Mikäs siinä komeita kippoja. Mikä kukka tuo valkoinen on?
VastaaPoistaKippoja kertyi taas vahingossa useampia. Tuo kaunotar on yhden sortin akileija, viime kesänä kukki vain yhden kukan ja nyt on ihan viuhkana. Odottelen siemenkotien kypsymistä.
PoistaHieno, upea kaunotar onkin, jonkun sortin lilja? Eivätkä nuo kipotkaan hullumpia olleet. Kupittaan astioita olen ukkokaverilta saanut kun hänellä niitä on, maljakossa oli pieni särö ja bambiasetelmassa yksi ruoko poikki, mutta kokonaisuus on vielä hieno. Itse petyin kerran vastaavanlaiseen kp-huutokauppaan, vaikka siellä piti olla arabian kannuja etc pilvin pimein juuri tämän saman jutun vuoksi.
VastaaPoistaKaunotar on "perhosaikileija", tavallista vähän sirommat lehdet ja pyrstökukka.
PoistaKipot laitan kirppikselle myyntiin, paitsi tuon lasimaljakon, kupittaalaisen seinämaljakon ja punaisen lasimaljan...
Minulle kävi samassa huutokaupassa pari vuotta sitten, että ostin kalliilla ns. vaakunakuvioisen sokerikon ja kermakon. Kermakon kahva oli saanut kolhun ja liimattu. Eipä purkanut kauppaa meklari, alta kulmainsa vaan murahti, että tavara oli ollut tarkistettavissa ennen huutokaupan alkamista. Hm.
Pysähdyin katselemaan tuota ylintä maljakkoa kun minulla on kaksi isompi ja pienenpi samalla tyylillä maalattuja mutta hieman erilaisella kuviolla.Mietin että taitaa olla samaa sarjaa.Ovat vanhoja mökillä olleita jo kun se on siis mökki ostettu..ja myytykkin jo ja pelastin ne sieltä.Mistähän niiden alkuperä on.
VastaaPoistaKivaa loppu viikkoa.
Katsoin juuri suomalaisista lasimaljakoista kertovasta kirjasta maljakon alkuperää. Näitä ikkunalasisia maljakoita tehtiin 30-40 luvulta alkaen Riihimäen ja Kauklahden tehtailla. Kuvioita maalaamalla peitettiin lasin mahd. virheitä, myös särölasiin maalattiin kuviot maljakon pintaan.
PoistaÄidilläni oli samanlainen maljakko ja kun nyt ihan ehjän löysin, pakko se oli huutaa itselle vaikka kylkiäisiä tuli mukaan.
Älä ihmeessä hävitä hienoja lasimaljakkojasi, ne ovat arvokkaita.
Samoin sinulle mukavaa loppuviikkoa, täällä sataa taas...
mutta eiköhän viikonlopuksi tule aurinkoista, onhan mansikkakarnevaalien aika.
Huutokaupat on hauskoja, kuin huomaamattaan tulee ostettua sellaista, mitä ilman vaan ei voi elää.Ja sitten saakin ihmetellä, mitähän tälläkin teen. Näin käy minulle, mutta nyt en olekkaan vuosiin käynyt huutokaupassa.
VastaaPoistaOikein mukavaa viikonloppua.
Kyllä huutokaupassa on tunnelmaa. Tosin sitä yrittää olla provosoitumatta ja pitää suuta supussa. Joskun kuitenkin kiritän huvikseni huutoja jos meinaa liian halvalla hyvä tavara mennä. Nyt ajattelin kirittää mummorollaattorin hintaa, mutta jäi sitten ja halvalla meni, uudenveroinen alle kolmenkympin. No, tyytyväinen mammeli työnsi kulkupelinsä onnellisena ulos salista.
PoistaJoskus kuitenkin ihmetyttää, miten pienessä kirkonkylässä joka toinen viikko uppoaa iso pakettiautollinen tavaraa uusiin koteihin. Luulis jo että jokaisella olis leivänpaahtimia, mikrouuneja ja seinäpeilejä kelloista nyt puhumattakaan ihan kodin täydeltä. Mutta niinpähän sitä itsekin teen aina tarpeita huutaa jotakin muka tarvittavaa.
Huutokaupoissa on hauska käydä, siinä on mukava tunnelma mukana.
VastaaPoistaKatsellessa niitä tavaroita, on mennyttä elämää Hauskoja maljkoita ja kippoja olit löytänyt
Mummolan muistojahan siellä mieleen nousee tavaratarjontaa katsellessa. Ja se tunnelma todellakin on jännä, joistakin tavaroista huudetaan kilpaa ja kun huudon voittaja käy maksamassa ja kantaa aarrettaan, voitonriemuinen hymy ja tyytyväisyys loistaa kasvoilla.
PoistaHauskaa huutokaupassa on käydä,en ole kyllä mitään ostanut välillä tuntuu että hinnat nousee pilviin:))
VastaaPoistaKyllä tunnelma on aina hauska ja ihmiset ostaa paljon sellaista mitä tuskin tarvitsevat. Mutta se huutamisen ilo! Ja joskus todella ollaan valmiita maksamaan maltaita jostakin ihan tavanomaisesta tavarasta.
Poistapaljon onnea, anja, teit jälleen löytöjä.<3333
VastaaPoistaleppoisaa heinäkuun jatkoa sinulle.<33333
Kits Aili! Festivoista maksoin ehkä liikaa, mutta tuosta vanhasta maljakosta kohtuullisesti. Ja kun tykötarpeina tuli kippoa ja kuppia niin hinta jää kohtuulliseksi kuitenkin.
PoistaOnhan taas mitä kirppiksellä tarjota,
Samoin sinulle mukavia kesäisiä päiviä. <DDD
Siellä työväentalolla taitaa olla tunnelmaa ja täysi tupa kerta kerran jälkeen. Isäntä löysi kerran komeita sinisia lasilintuja, joista osan lahjoitin eteenpäin.
VastaaPoistaKauniita esineitä taas mukaasi tarttui ja lasimaljakosta tuli mieleen eräs samantyylinen kotonani ollut. Herkkiä kukkia siihen oli maalattu. Missähän se on, siskolla varmaankin..
Kuvat ovat kauniita, en mitään erikoista raitaa näissä näe!
Jahas, huomenna se sitten alkaa, mansikkahulinat jälleen kerran.
Terveiset sinulle!
Kyllä siellä entinen tunnelma oli. Niitä lasilintuja sillä meklarilla oli joskus pilvin pimein, minäkin pari ostin.
PoistaIhanat siniset sohva ja tuolit sekä leijonantassupöytä oli tarjolla, vaan kenenkä huusholliin sellainen nykyisin enää mahtuu, kartano pitäisi olla. Pientä tilpehööriä oli taas pöytälevyt notkuen. Vähän huonossa hapessa meklari J, kepin kanssa kulki eikä vaahdonnut enää ihan yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Jännä jos kuvat näkyvät ehjinä sinulle, minun on raitaa alareunat. Täytyy kokeilla seuraavaan postaukseen, josko paremmin siirtyisi.
Mansikkakarnevaalihumuun mekin aamulla täältä eteläisestä ponnahdamme. Toivottavasti viikonloppu on aurinkoinen kun koko viikon on sadetta saatu. No, menipä puutarhan vesiheiniä kitkiessä vähän sateisempikin sää, hyvin irtosi rikkaruohot.
Terkut takaisin, hyvää hulinaa mansikkapitäjään.
On kyllä erittäin kaunis tuo maljakko!
VastaaPoistaItse koitan olla enää menemättä huutokauppoihin, kun tuota roinaa on jo joka paikassa. Mutta tietysti joskus on aivan pakko;DDD
Minun oli ihan pakko huutaa tuo maljakko, kun äidilläni oli samanlainen ja varmasti rikoin sen heti saatuani. Ja onhan se 40-luvulta niinkuin minäkin, hih.
PoistaRoinaa kertyy nurkat täyteen, välillä on pakko tyhjentää ja viedä kirppikselle.
Leppoisaa viikonloppua, Rantakasvi.
Lueskelin taas useamman postauksen putkeen.. Viikkosi on ollut taas elämää ja toimea täynnä. Lukuhetki oli jälleen mitä nautinnollisin! :)
VastaaPoistaMukavia hetkiä viiikonjatkoon! :)
Kiva nähdä sinut Kati kommentoimassa, arvioit aina niin positiivisesti näitä postauksiani. Viikko on ollut säpinää, nyt kotona ja huomenna takaisin niemeen. En tiedä mitä olen sössinyt läppäriini, on aika hidas ja kuvissani raitoja. Näkyvät tällä isommallakin koneella. Vaan haitanneeko! Leppoisaa loppuviikkoa sinulle Kati.
PoistaKyllä kannatti, ihana maljakko! En ole uskaltanut huutokauppaan mennä, etten vain vahingossa tule huutaneeksi mitään... ehkä pitäisi käydä tutustumassa miten siellä toimitaan :) Kirppareille yritettiin reissussa parillekin, mutta olivat kiinni, toinen lienee mennyt lopullisesti, oli niin visusti lukittu. Meillä ei vielä mansikat punoita, Suonenjokisia on popsittu siitäkin edestä :)
VastaaPoistaJoitakin lapsuusmuistoja tästä maljakosta hain, olen iloinen, että sain sen lopulta.
PoistaKirppareiden kiertäminen on hauskaa, kun muistaa pitää järjen mukana. Olen tosin hurahtanut moniaita kertoja jos mihin turhuuteen, hih. Mutta vahingon voi aina yrittää kierrättää.
Tästä pitäisi ponnahtaa niemeen ja mansikkakarnevaalien tunnelmaan. Tosin Hankasalmella olis Kihvelit soikoon -tapahtuma myös. Jospa ehtis molempiin.
Makoisia mansikoita on jo poimittu omasta maastakin.
Todella kaunis maljakko! Mukavaa perjantaita!
VastaaPoistaKiitos Riitta Sinikka, yritän pitää maljakon ehjänä. Samoin sinulle mukavaa viikonloppua.
PoistaOletpa sinä ehtinyt moneksi, vielä huutokauppaankin. Kivoja löytöjä kuitenkin. Eikö sitä niin sanota, että tilaa vielä yhdelle. Kyllä ne kipposet paikkansa hakevat.
VastaaPoista