torstai 19. heinäkuuta 2012

SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ

Tämä keräsi koiransa ja kamppeensa pikkuiseen Nissaniin eilen iltapäivällä ja lähti sadetta pakoon niemen nokasta. Kuopion suunnalla oli taivas mustana ja niemessäkin satoi vähän väliä.


Ulkona ei pystynyt juuri mitään puuhailemaan, joten keräsin tuvasta matot, lakaisin ja pyyhkäisin lattiat. Ikkunat pesin jo aamupäivällä joten siistiin kuntoon mökkerö jäi odottelemaan seuraavaa kertaa.
Mökin pihanurmikon valkoapilaa olin säästellyt muka siementämään, ajattelin sen niittää, mutta huomasinkin vanhan työnnettävän ruohonleikkurin olevan aitan seinustalla ja sillä putsasin pihanurmikon. Oli varmaan naurettavan näköistä, pihanurmikkoalue on vain muutaman metrin kanttiinsa. Simo oli leikkurista ihmeissään, haukkui ja hyökkäili, onhan nurtsi ollut Simon temmellyskenttänä.


Ajomatka meni mukavasti, Lahden ja Mäntsälän tienoilla tuli vettä tuulilasiin pariin otteeseen, mutta kotona oli jo aurinkoista. Vaan kylläpä täälläkin oli vettä tullut, takapihalla maa oli litimärkää kun ei enää vettä sisäänsä vetänyt.


Vaan eipä ollut säät prinssipuolisoa lannistaneet. Mustikkaa oli kauhonut talven varalle, jopa purkittanutkin pakkaseen. Vaan kun ehdin avuksi, pääsi hitusen helpommalla. Mielensä vaan metsään tekevi, sinne jo heti aamusella hävisi kallioiden taakse.


Mustikkaa on metsässä. Simon kanssa tehtiin vakio lenkki ja taitoin varvun polun varrelta.
Ja prinssipuolison ämpärissä näytti tällaiselta:

Jotakin eriskummallistakin mustikkaämpäristä löytyi:
Tämä "sinisilmä" oli kestänyt koossa poimurin rouhaisut ja oli kuin pienessä kulhossa. Näin se on ollut kasvamassa, jotenkin on tämä malja kasvanut mustikan kanssa yhdessä symbioosissa.
Tässä malja ilman mustikkaa:
Kaunis, eikö? Luulisi sen olevan ihan oikeasti astia!


Simo oli tarkkana poikana vahtimassa takaterassilla mustikoiden putsaamista. Kyllä on koiruli onnellinen kun ollaan kotona taas ja koko perhe koossa. Vähän haikaili mökillä prinssipuolison perään.
Ja kun tultiin kotiin, oli jälleennäkeminen todella riemukas, siinä meinasi toiselta ihan nenä irrota, kun koiruli ryntäsi päin pussailemaan.
Nyt seuraa joka askeleella perässä sisään ja ulos.
Autossa Simo käyttäytyy hienosti, nukkuu etuistuimella oman peittonsa päällä, hypähtää välillä takapenkille tai piippuhyllylle, mutta palaa aina takaisin  viereeni etuistuimelle. Saan ihan rauhassa ajella. Mutta kun tullaan puolimatkan krouviin eli Hartolan Jari-Pekkaan, mikään ei koiraa pidättele, uutiset on päästävä lukemaan ja pissalle. Sitten tulee kiltisti autoon ja odottaa, kun piipahdamme kahvilla.
Vasta kun oman kaupungin ja joen tutut tuoksut tulvahtavat, alkaa koira elää ja nousee katsomaan, ollaanko kartalla.


Ja kotona nyt vartioidaan. Pupu juoksi aamulla tietä pitkin kaupunkiin päin ja sekös antoi riemun räjähtää. Pitäähän sitä vahtia, ettei täällä kaikenmaailman otukset riehu meidän pihapiirissä.

16 kommenttia:

  1. onpa hieno mustikkavuosi kuten viime vunnakin!!

    simo on joka asiassa hengessä ja muutenkin mukana, hoitaa oman osuutensa hienosti.<333

    mainiot kuvat, anja-regina, ja kiitos postauksesta.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on täynnänsä mustikkaa, sinne nyt jokainen kiiruhtaa... ja minä tänäänkin pussitin pakkaseen viisitoista litraa. Alkais jo riittää tämän perheen tarpeiksi.
      Simo askeltaa perässä sisään ja ulos. Tänään laskin pojan laukkaamaan kissan perään, kun se kisu majailee meidän nurkissa ihan vakituiseen. Simo otti metrin laukkoja, onneksi ei mennyt tielle vaikka jo niin luulin. Autoteltasta löytyi koira kissan jälkiä nuuskimasta!
      Kiitos kommentista Aili, olet aina niin positiivinen<333

      Poista
  2. On varmasti kiva taas tulla kotia.
    Voi kun teillä on jo mustikkaa. Me ei vieä olla niitä kerätty, mutta masikoita kyllä.
    Simo se on todella hieno kaveri.
    Niin hyvät kuvat olet taas olttanut.
    Oikein mukavaa loppuviikkoa sinne teille! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Borta bra men hemma bäst! Vaikka onhan mökkerökin oma koti tavallaan. Talven mustikat alkaa olla plakkarissa, mansikoitakin saatiin liki ämpärillinen ja vielä kypsyy.
      Simosta on yllättävän paljon seuraa ja kyllä koira on viisas, ymmärtää enemmän kuin arvaammekaan.
      Tänäänkin illalla meillä tuli vettä ropisten. Sunnuntaiksi on luvassa jo poutaa. Samoin sinne teille ihanaa viikonloppua.

      Poista
  3. Ompa hieno mustikka sato ja Simo mukana touhuissa,kotia on aina mukava tulla,hyvää loppuviikkoa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on metsässä mustikkaa. Ja Simo on aina mukana! Samoin sinulle hyvät viikonloput, toivottavasti sade jo riittäisi.

      Poista
  4. Onpas vain, ihan kuin pieni posliinikippo, luonnon ihmeitä. Mustikat näyttää niin hyviltä, niistä tulee monta piirakkaa. Ihana mökkikuva tuo ylimmäinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallisesti mustikka oli kipossaan kasvanut! Piirakkaa pitääkin alkaa leipomaan. Kiitos, aina itsestä tuntuu, että kuvat ovat vain jotenkin sinnepäin...

      Poista
  5. On kyllä ihana mökki teillä!
    Minäkin haluaisin miehen, joka kerää noin paljon mustikoita. Meillä mies on sienien kerääjä. Tuntee sienikirjallisen (no meilkein) sieniä ja tänä kesänäkin on jo syöty tuoreista kanttarelleista muhennosta muutama kerta. Pakkasessa on vielä viime vuotisiakin, ja kuivattuna suppilovahveroita ja torvisieniä vaikka kuinka. Onneksi kuivatut säilyvät hyvin monta vuotta.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en minä kyllä silloin yli puolivuosisataa sitten arvannut, että mustikanpoimijan mieheksi sain. Kantarelleja on ihan pihan laidassa, niitä on syöty ja jaettu ystävillekin. Suppiksia olen kuivannut, kantarellit vaan pakastanut.
      Mukavaa viikonvaihdetta sinulle, Rantakasvi.

      Poista
  6. Hyvät kuvat ja selostukset olet taasen laittanut.Sinulla on hyvä mies ja ahkera,kun noin paljon mustikoita on käynyt kerämössä.
    Tänään on aurikoinen päivä,huomena toivottavasti ei sada,menemme
    tarkastelemaan jos löytyisi mustikoita.Hyvää viikonloppua Anja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mielellään poimii mustikat ja puolukat tuo prinssipuoliso. Aurinko meilläkin nyt paistaa, onneksi. Hyvää mustikkaonnea sinulle Irma.

      Poista
  7. Vau, mikä mustikkakulho, kuin myös muut kuvat.
    Säätiedotus Sisä-Savosta: vihdoinkin aurinko hymyilee ♥
    Hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olisin toisaalta halunnut vielä olla mökillä muutaman päivän, mutta joku patisti kotiin mustikoita laittamaan säilöön. Toisaalta, elokuun eka viikko varmasti on vielä mökkerölomaa. Toivottelen aurinkoa viikonloppuusi, mansikat taitavat sitä tarvita vielä...

      Poista
  8. Voi, miten kauniilla paikalla mökkinne sijaitsee!

    Mustikka on minun mielestäni marjojen kunkku, sitä voisi popsia vaikka päivittäin...
    toivottelen hyviä marjastussäitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkerö on pienen sisäjärven rannalla, kirkasta vettä ja kuikkia ja joutsenia. Siellä on hyvä lepuuttaa hermoa ja katsella aina muuttuvaa.

      Mustikkaa meillä syödään joka päivä, tahtoo muut marjat jäädä pakastimeen. Aurinko paistaa, joku lähti ystävineen jo mustikkametsään. Kiitos Kati toivotuksista.

      Poista