SERKKUSUNNUNTAI

Sunnuntai. Aamujumalanpalvelus Rautalammin kauniissa, jo Nikolain aikana rakennetussa ja muistojen täyttämässä kirkossa.
Yhdeksän  kolmestatoista serkuksesta istui kirkon etuosassa 

yhdessä. Mukana oli myös kolme pientä seuraavan sukupolven serkusta: Noora, Eveliina ja pienin, suloinen Silja. Miten hienosti nämä tyttöset jaksoivat olla kirkonmenojen aikana. Meille "aikuisille" oli juhlallista osallistua messuun ja käydä yhdessä ehtoollisella.

Rautalammin kirkon alttaritaulussa Jeesus puhuu opetuslapsille venheessä. Alttaritaulun alla on teksti: Totisesti Herra on tässä paikassa.

Tässä näkyy osa kirkon kaunista saarnastuolia. Samaan tummanpunaiseen liturgiseen väriin pukeutuneen kirkkoherran saarnasta jäi mieleen erityisesti: jos katsot veden pintaan, näet omat kasvosi, mutta jos katson toista ihmistä, näet sydämen.


Jumalanpalveluksen jälkeen kävimme koko serkusparvi viemässä kukat hautausmaalle isovanhempien ja serkkujen haudoille.
Myös pikkuinen Silja jaksoi kävellä isompien mukana, vaikka hyttyset - niitä on tänä kesänä liiankin paljon - vähän kiusasivatkin.

Sitten askelsimme koko porukka suoraan yhteiselle lounaalle Vanhaan Peuraan. Halusin tarjota aterian aluksi kesäisen ja kuplivan juoman ja yhdessä nostimme maljan - pienimmät mukaanlukien - kesälle, meille serkuille ja yhdessäololle.
Noutopöydästä saimme  valita vatsamme täyteen, herkullista olikin. Ja jälkiruuaksi kahvit kera mansikkakakun.


Keskustelun lomassa kukin meistä kertoi elämästään,  perheestään ja muisteli lapsuudesta yhteisiä tapahtumia. 
Aika kului liiankin nopeasti, mutta sovimme, että vuoden kuluttua serkkutapaaminen uusitaan ja mukaan otetaan myös perheenjäsenet. Järjestelyvastuukin sovittiin valmiiksi.


Ennen lopullista eroamista osa meistä piipahti tervehtimässä sukumme "vanhinta", elokuussa yhdeksänkymppisiään viettävää Eila-tätiä läheisessä palvelutalossa.


Uskon vakaasti, että meille kaikille jäi mieluisa tunne tapaamisesta ja sen tarpeellisuudesta. Niinkuin eräs serkuistamme totesi: tuntui, että olimme omiemme keskellä. Saimme voimaa toisistamme, tiedämme, ketä olemme ja mihin kuulumme.
Kiitos teille serkut, ilo oli viettää sunnuntaita yhdessä. Harmi niiden puolesta, jotka eivät päässeet tapaamiseen mukaan, ja vielä suurempi harmi niiden osalta, jotka eivät sinne halunneet.


Kiitollisuus päällimmäisenä ajelin takaisin niemen nokkaan, missä perhe oli hyvin pärjännyt. Neljän nuoren joukkue valmisti siellä päivällistä, grillimestari kypsensi porsaankyljyksiä ja tytöt hääräsivät  posket punaisina pikkuruisessa keittiössäni. Ja Simosta oli huolehdittu myöskin. 

Sadetta ja ukkosta oli luvattu jo puolilta päivin, mutta varmaankin meidän serkkutapaamisemme vuoksi ukkosmyrsky siirsi tulemistaan iltamyöhäiseen. Tosin sitten salamoikin ja jyrisi oikein olan takaa.