JÄLKEEN JUHANNUKSEN

Niinhän se mittumaari meni, jäi muistoiksi vain. Hyvissä ajoin alkoi nuoret valua mökille meidän vanhojen seuraksi. Simolla oli seuraa ja rapsuttajia. Ja meillä hyttysiä. En ikinä muista tällaista itikkakesää. Niitä tunki joka reiästä sisään ja iholle. Mutta kestettiin.
Juhannusaattona koko meidän konkkaronkka, yhteensä 11 ja Simo, kokoonnuttiin yhteiselle  päiväaterialle, jonka miniä oli kattanut ja johon poikamme grillasi maittavat pihvit, kanat ja grillitassut. Ruoka maittoi kaikille, sangria maistui hyvälle ja aurinko lämmitti.

Illalla prinssipuoliso otti haitarinsa ja souteli keskelle järven selkää soittelemaan Suvivalssista Metsäkukkiin. Taisipa muutama kesäinen humppakin kuulua rantaan asti. Oli tosin saarten luona jo niin kaukana kotirannasta veneineen, että vain pieni vaalea piste tuli kuvaan, hih.

Myöhemmin kokoonnuttiin juhannuskokolle, mihin aikaisemmin oli kasattu kaikki pihan reunasta kaadettujen puiden oksat ja risut.

Hienosti syttyi juhannustulet. Makkaranpaistamista varten serkkuni
kokosi pienen nuotion ja Wilhelmit, kabanossit ja muut makkarat paisteltiin tikkujen nenissä.

Perheen "vanhan" tyylinäyte makkaranpaistoon! Pojat toivat mönkkärillä tuolit meille iäkkäämmille mökiltä. Yhden vihreän muovituolin elämänkaari päättyi risahduksen jälkeen juhannuskokossa. Kokon polttamisen perinne on jo vuosikausia ollut samanlainen ja koko paikalla ollut suku keräytynyt juhannusaaton ilta-aurinkoon ihastelemaan järven rantaan juhannustulia.
Ja "neiti Kesäheinä" nautti ilta-auringon säteistä:

Myös lehmiä kiinnosti juhannustulet, uteliaina höristelivät korviaan aitauksessa ja tulivat ihan liki tutustumaan juhannuksen viettäjiin.

Kokkotulien alkaessa hiipua nuoret suuntasivat takaisin niemeen ja me vanhemmat vielä hetkisen viivyttiin yhdessä. Yötön yö oli kaunis, mutta seuraava päivä taas omine askareineen oli tulossa joten nukkumatti kutsui. Mökin aitan vilpoisessa sängyssä uni oli rauhaisaa ja syvää. Muutaman itikan ininä häiritsi kunnes ne lätkäistiin tuonilmaisiin.

Juhannuspäivänä sytyttelin rannalla "lettukeittiön" ja paistoin valtavan kasan ohukaisia, jotka sitten oman tekemäni luumuhillon ja vaniljakastikkeen kanssa tekivät kauppansa parempiin suihin.

Letunpaistosta on tullut myös traditio, jota lapset odottavat juhannuspäivänä. Onneksi oli aurinkoista. Järven vesi on  vielä suhteellisen vilpakkaa, joten ihan suoraan ja siltään ei uinti maistunut. Toki aamulla heti herättyä  painauduin järven syliin.

Simolle nämä aamuiset uinnit ovat mieluisia, poika painuu suoraan laiturille ja vahtii siellä mamman uimiset. Itse ei suurin surminkaan käpäläänsä veteen kasta!

Väki alkoin vähentyä, nuoret nousivat vankkureihinsa ja liittyivät juhannuksen paluuliikenteeseen. Me jäimme vielä, sunnuntaina satoi koko päivän, maanantainakin kuuroja. Tiistaillekin oli luvattu sateista, mutta jätimme aurinkoisen rannan. Ja kotona myös oli kesäistä. Ja huomattavasti vähemmän hyttysiä. 

Aamukasteisella pihalla  levitin äsken  pyykit kuivumaan ja katsastin kukkivia kasvejani. Lupiinit keräsin polttopaikalle ennenkuin siementävät takapihan metsikön reunan. Juhannus- ja suviruusut on täydessä kukoistuksessaan, valamonruusun nuput vielä kiinni.

Ja jättipoimulehden reunuksissa kimaltelevat kastepisarat kuin pitsinauhana:

Kaunista! Ja lämmintä. Kyllä pyykit kuivuu ja aurinko hellii.

Minä tästä aion lähteä katsastamaan läppäriä itselleni. On niin tullut jo netti- ja blogiriippuvuus meikämummeliin. No ei sentään, mutta monet mielenkiintoiset blogit on jäänyt pikaisen lukemisen asteelle ja kommentoimatta - sorry - kun ei ole omaa konetta kainalossa.

Ja vitsit! Minun puhelimeni jäi mökille, joten informaatiokatve on siltäkin osin muutaman päivän. Luulin juppinallen olevan kassini pohjalla, eipä ollut. Ajattelin jättäneeni sen mökin kuistille, mutta onneksi se oli mökissä sisällä. Ystävällinen naapurini kävi tarkistamassa, ettei nokialaiseni likoa sateessa ulkoterassilla. Sieltäpä sitten löytyy, kun mökille palajan. Olen minä aika hössö.

Vaan ikä tekee tepposet. Siispä haitanneeko. Vielä sentään muistan, kuka olen ja missä asun. Se on lohdullista, se.

Aurinkoa, kesäisiä päiviä. Niistä nautitaan.