SUVESSA SUURIN ON JUHANNUSJUHLA...

Kesä. Aurinkoiset hellepäivät ja sitten taas kaiken kasteleva sade.

Sunnuntaina sataa aina... muistelen jossakin laulussa sanotun. Ja eilinen sen kyllä todeksi näytti. Koko päivän satoi, iltamyöhään asti.

Olin juuri saanut kirjalaatikot kirppispöydälle kun ensimmäiset pisarat kopsahtelivat kirjojen selkämyksiin. Onneksi oli varasysteemi käden ulottuvilla; pressut päälle. Ja myyntiteltan sivuseinät suljin myös. Mutta kukapa nyt sateessa kirpparille lähtisi.

Aivan muutaman uskalias talsi yli lätäköisen alapihan.

Iltapäivällä yltyi tuuli. Se tanssitti pihapuita: kumarsi koivulle, joka taipui tangoon. Luumupuiden lambada oli niin rajua, että pelkäsin jokaikisen raakileen lentävän tuulen mukaan. Samoin kirsikoiden.

Töyhtöangervot tuuli vei tiputanssiin. Pihlajien kukkakaalin kokoisista kukkatertuista tuuli irrotti  terälehdet tuimassa polkassa.

Mutta pihakuuset kumartelivat toisilleen kuin kansantanhuissa.

Simon  ulkona piipahtamiset kävivät pikapikaa. Mutta iltapäivän lenkki tehtiin jo sateesta huolimatta. Märkä oli, kuin uitettu palattuamme. No, onhan mökilläkin vettä, ei vaan kastu jos pysyttelee laiturikivellä.

Juhannusviikko. Juhannusruusu uhmasi eilistä sadetta ja varovasti availi nuppujaan. Tänään kukkia oli jo avautunut enemmänkin.

Villiintynyt juhannusruusu kukkii yksinkertaisin kukin. Kaunis on sekin. Vaikka yksinkertainen (niinkuin minäkin). 

Sanottiinhan ennen eräästä neulemallista, että se on yksinkertainen mutta samalla hauska. Ehkä joskus minäkin?

Suviruusujen nuput lupailevat herkän punaisia kukkia ihan pian. Onhan suvi ja mittumaari täällä nyt.

Karhunvatukka taisi tykätä sateesta, pörriäisiä oli aamulla pölytystyössä. Ja jos pölytys onnistuu, syksymmällä kerätään satoa.

Tässä vielä toinen karhunvatukkapensaistamme kukkaloistossaan.

Hopeahärkit levittäytyvät pihan rinteeseen männyn juurelle.

Nurmitädyke katsoo sinisillä silmillään aamuauringon lämmössä.

Kaatopaikalle ajettiin rautaromukuorma ja jätekuorma. Autotallit tyhjenivät rompetorissa suhteellisen hyvin. Kokemusta rikkaampina mietimme musiikkitavaroiden kirppistä seuraavaksi. Ja ystäväni Liisa, joka oli parina päivänä myymässä omia tavaroitaan muuton alta lupasi tulla taas mukaan. Simo vähän naureskelee näille kirppistouhuille. Vaan haitanneeko!

Kirppiksellä on kirppishinnat. Samaan aikaan täällä oli antiikki- ja keräilymessut, joista Lasinkerääjän blogissa kuvia. Yritin myydä tuplakappaleita Riihimäen punaisista maljakoistani. Antiikkimarkkinoilla vastaavat oli hinnoiteltu kolminkertaisiksi. Ja joku piti minun hintojani ehjille maljakoille korkeina. Pitänee laitaa huutonettiin tyrkylle ja lähtöhinnaksi kirppishintani...hih.

Nyt tämä lopettaa taas sanojen suoltamisen. Olen tainnut saada raitisilmasta myrkytyksen ja väsytyksen. Katsotaan, auttaako päiväkahvi. Bis dann, sanoo saksalainen. Jos en ehdi ennen juhannusta postausta sytkyttämään, toivottelen jo varalta nyt mitä kauneinta mittumaaria ja palavia kokkotulia. Hyttysiä riittää.

"Juhlat kun Jussin päivän on, silloin taas tarkenee..."