Eilen tipahti postilaatikkoon Apu-lehden ns. terveysnumero. Senhän selasin ihan siltä istumalta. Olen kyllä peruuttanut jo kaikki lehtitilaukset paikallislehteä lukuunottamatta, sillä olen tullut siihen tulemaan, että en tarvitse Apua, en Hymyä, en ulkopuolista Seuraakaan, Simo riittää. Ja Alibikin minulla on yleensä omasta takaa tarvittaessa.
Yleensäkin on niin, että kun lukee lääkärikirjaa tai terveyslehtiä, kokee itselleen kaikkinaiset vaivat. Tällä kertaa ei käynyt niin, vaan lehti oli täynnänsä informaatiota meille tavallisille pulliaisille. Erityisesti kiinnitin huomiota 2-tyypin diabeetikon Antti Heikkilän ohjeilla karpanneen naishenkilön tarinaan. Uskomatonta, mutta näitä esimerkkejä alkaa jo olla ja sinnikkäimmät karppaamisohjeiden noudattajat ovat palanneet terveiden kirjoihin. Ihan huuhaata tämä siis ei voi olla. Ja tunsinhan itsekin voivani paremmin viljattomalla. Mutta eipä pelkkä viljaton meikäläiselle näy riittävän. Mistäpä itse saisin sen tahdonvoiman, että pystyisin nappaamaan suun suppuun herkkujen ilmestyessä nokan alle. Siinä vasta pulma.
Lehti sisälsi edellä mainitun lisäksi paljon tarpeellista tietoa. Oma hyvinvointi on jokaiselle tärkeää. On järkyttävää todeta omakohtainen saldo: kun teini-iän kertoo liki neljällä, teiniaikaisen painonsa kahdella ja puolella, saadaan tulokseksi nykyikä ja nykyinen elopaino. Järkyttävää. Olo kuin Lisizin Lötjöllä. Onko siis ihme, että polvia kolottaa.
Mökkiviikonloppu ei ainakaan painoa alentanut, vaikka olin puuhastelevinani siellä kaiken aikaa minkä sateelta saatoin. Masentaa nousta kotona vaaálle. Vanha sananlasku "söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä pillikintut" nousi taas mieleen.
Vaikka samahan se on, miltä tämän ikäinen pullero ulospäin näyttää. Kysymys on pelkästään siitä, että tunne omasta hyvinvoinnista on kovin kyseenalainen. Jatkuva väsymys, korkea verenpaine (lääkityksestä huolimatta) ja alavireinen olotila ovat pitkässä juoksussa kestämätön tilanne. Kun puuttuu vaan se itsekuri ja ponnistus. Tietoa on vaikka muille jakaa terveellisestä ravinnosta ja kuntolenkeistä ja jumpasta ja uimisesta ja vesijuoksusta ja sauvakävelystä ja mitä niitä nyt onkaan. Korvien välissä se vika on.
Nopas. Tulihan aamuvalitus. On se niin väärin, että prinssipuoliso mössää pullat ja leivät ja piparit ja kermaviilit. Eikä tunnu missään.
Simo on niin läpiruikku, että syö kahden pikkukoiran annokset - aina on olevinaan jotakin vailla - ja poika on niin solakka koiruli, vaikka eläinlääkäri varoitti mahdollisesta lihomisesta toisen kiveksen poiston jälkeen. Ei mitään. Aina maittaa.
Sana viikon päästä pidettävästä pihakirpparista on kiirinyt. Mummon ompelulipasto ja koivutuolit kaapattiin näköjään jo etukäteen. Ja meni siinä vanha jalkalamppukin parempaan käyttöön romukasasta. Samase. Ovathan sitten pois nurkista.
Pilvistä. Hyttysiä. Siis koko postaus taitaa olla Anja valitusvirsi.
Mutta tällaista tänään.
Kuusenkerkkiä keräsin eilen muovikassillisen. Nyt ovat lionneet yli yön ja alanpa niistä keitellä siirappia talven varalle. Edes jotakin positiivista. Raparperin varret mahtavia, ne näköjään jäävät sikseen. Kaikkeen ei nyt millään tahtoa riitä.
Postauksen otsikko on pielessä. Ja kuvat sielunmaisemasta tähän ruikutustekstiin. Mistähän se todellinen apu Anjalle oikein tirahtaisi? Haaveilut pitänee jättää sikseen ja ryhtyä hommiin.
Voi ei.
Simon aamupäivystys laiturikiveyksellä.
Lehti sisälsi edellä mainitun lisäksi paljon tarpeellista tietoa. Oma hyvinvointi on jokaiselle tärkeää. On järkyttävää todeta omakohtainen saldo: kun teini-iän kertoo liki neljällä, teiniaikaisen painonsa kahdella ja puolella, saadaan tulokseksi nykyikä ja nykyinen elopaino. Järkyttävää. Olo kuin Lisizin Lötjöllä. Onko siis ihme, että polvia kolottaa.
Mökkiviikonloppu ei ainakaan painoa alentanut, vaikka olin puuhastelevinani siellä kaiken aikaa minkä sateelta saatoin. Masentaa nousta kotona vaaálle. Vanha sananlasku "söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä pillikintut" nousi taas mieleen.
Vaikka samahan se on, miltä tämän ikäinen pullero ulospäin näyttää. Kysymys on pelkästään siitä, että tunne omasta hyvinvoinnista on kovin kyseenalainen. Jatkuva väsymys, korkea verenpaine (lääkityksestä huolimatta) ja alavireinen olotila ovat pitkässä juoksussa kestämätön tilanne. Kun puuttuu vaan se itsekuri ja ponnistus. Tietoa on vaikka muille jakaa terveellisestä ravinnosta ja kuntolenkeistä ja jumpasta ja uimisesta ja vesijuoksusta ja sauvakävelystä ja mitä niitä nyt onkaan. Korvien välissä se vika on.
Mökin ranta aamu-usvaisena
Simo on niin läpiruikku, että syö kahden pikkukoiran annokset - aina on olevinaan jotakin vailla - ja poika on niin solakka koiruli, vaikka eläinlääkäri varoitti mahdollisesta lihomisesta toisen kiveksen poiston jälkeen. Ei mitään. Aina maittaa.
Mökkirannan pilvikirsikka!
Pilvistä. Hyttysiä. Siis koko postaus taitaa olla Anja valitusvirsi.
Mutta tällaista tänään.
Kuusenkerkkiä keräsin eilen muovikassillisen. Nyt ovat lionneet yli yön ja alanpa niistä keitellä siirappia talven varalle. Edes jotakin positiivista. Raparperin varret mahtavia, ne näköjään jäävät sikseen. Kaikkeen ei nyt millään tahtoa riitä.
Päivieni ilonpilkku!
Voi ei.
Siis kyllä tuo paino ja muut verenpaineet tuntuivat kirjoituksessasi aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Millä hiivatilla tätä painoa saisi laskemaan? Sain masennuslääkkeiden myötä (mikään ei innostanut, paitsi herkkujen syöminen) 20 kiloa lisää ja vasta muutama on hävinnyt.
VastaaPoistaPolvet ei kestä minullakaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus toinen tähystys-leikata, kun siellä on oikein pistävä kipu.
Siispä kesän lämpimänpää odotellessa, täällä toinen valittaja! ;D
Niin, lääkitykset yleensä tuovat lisäkiloja, mutta kun minulla vain yksi pilleri aamuisin verenpainetta alentamaan. Ja jos totta puhun, paineet on kyllä pilvissä pilleristä huolimatta. Ja kun en liiemmin - omasta mielestäni - herkkuja napostele. Mutta niin vain humahti muutama kilo parissa viikossa. Eihän tämä ole mistään kotoisin. Olo on kuin puutiaisella juuri ennen lehmästä irtoamista.
PoistaKalaöljykapselit ovat minulla auttaneet polvikipuihin, kun vain muistaisin hattarapää niitä ottaa aamuisin. Ja sitten on sitä hevoslinimenttiä (Robbarista Pferdebalsam), joka helpottaa. Mutta mehän kestetään "kuin miehet".
Mutta kuvat on kauniita ja Simo on komea, menkööt muuten niikuin menee. Tottahan se on, ettei ylipaino ole kenenkään etu, mutta sitä vain tahtoo olla. Aika monellakin sitä on vaikka toisille jakaa ja toiset ei pyöristy syövät mitä vain.
VastaaPoistaKuitenkin, hyvää siirapinkeittoa, sitäpä en ole koskaan yrittänyt tehdä.
Oikeassa olet mummeli, Simo on päivien ilopilkku ja kohtahan tästä taas päästään mökin maisemiin.
PoistaTotta, jos katselee vaikka telkusta jotakin kilpailuohjelmaa tms. missä niin sanottuja tavallisia ihmisiä, niin ylipaino on kyllä niin tavallista suomalaisilla naisilla. Ja miehillä, heillä se kertyy kuvuksi vatsan yläosaan.
Meillä tuoksuu nyt kuusenkerkkäsiirapille, sokeri vaan vähän loppui kesken mutta noutaja on sitä hakemassa lisää.
Yhdyn toteamukseesi noista ukuleista.Ei heitä kilot kiusaa vaikka mitä syövät. Tahdonvoima minultakin puuttuu ja kruppi valittaa.
VastaaPoistaKerroinko Petteri pojan toteamuksen uimahallin suihkussa.
"Mummu, voisitko tehdä tuolle superpepullesi jotain, se ei kohta mahdu enää suihkukaappiin"! Siinä painavaa sanaa mummelille. Ei poika pahalla, toses vain sivumennen kun jynssäs itseään.
Tarttis tehrä jotain ette super muutu hyperiksi, siiten ei enää mahdu, nyt vielä kuitenkin.
On teillä ilo-olo siellä mökkimiljöössä!
Voi kun pysyisikin peppu superina eikä uhkais hyperit! Minä olen ihan vakavasti miettinyt karhulangalla ylä- ja alaleuan yhdistämistä niin, että vois vaan pillillä juoda piimää...
PoistaPrinssipuolison mielestä minulla on monta haavetta ja unelmaa mutta se toteutus...hih. Minusta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta se tekemisen toinen puolikas tahtoo jäädä unholaan. Ja sitten vaan harmitellaan ja ruikutetaan.
Jep. Mökillä on rauha maassa ja linnut laulaa. Tosin täälläkin, mutta on se rannalla erilaista kuitenkin.
Samat on ongelmat, pitänee opetella sitä karppaamista, vaikka DB-hoitaja sanoikin että EI. Mutta jos paino putoaa, hän on hyvillään siitä;))
VastaaPoistaKyllä ne kuluneet polvet ja muut nivelet oireilevat, kun on nivelrikko. Tietysti kevyemmän painopn alla rasittuvat vähemmän, joten pieni apu sekin;))
Joten samassa veneessä ollaan, Anjuska!
Oikein hyvää kesäviikkoa sinulle, valituksista viis.<333
Olin kerran Antti Heikkilän luennolla ja vakuutuin hänen sanoistaan. Tämä lehdessä tarinansa kertonut nainen on nyt itse tervehdyttyään alkanut kertoa muille hyvinvoinnista ja kai perusti oikein konsulttifirman. Ja itse esimerkkinä. Sai painoa 20 kiloa nopsaan alas ja kaikki on ok. Lääkärille ei uskaltanut karppauksesta kertoa, mutta lääkäri piti tervehtymistä ja painonpudotusta ihmeenä.
PoistaMinulla on sukurasite noista heikoista polvista, mitä ylipaino vielä lisää rassaa. Eli ehdottomasti on saatava painoa alas. Konstilla millä hyvänsä.
Kiva kun kommentoit ruikutukseeni. Samassapa veneessä, niin.
Terkut Tohmajärvelle.
Anja, voisit nyt ymmärtää itseäsi ja todeta, että sinulla on menossa joku 'vaihe'. Sanotaan, että parhaat ystävät sekä lihovat, että laihtuvat yhdessä. Nyt on niin että kun Bessu turposi, sama kävi minulle. Minä vihaan kaikkea dieettejä, sillä se tuntuu pahalta, kun oma kuopus oli niin vilja-allerginen etten saanut 16 vuoteen leipää antaa. Meillä oli tosi kyseessä, koska kasvava lapsi. Siinä oli paljon hyötyä, että olin aina ollut kiinnnostunut vitamiineista ja hivenaineista etc.
VastaaPoistaMinulla on nyt vaihe. Taidan tietää syynkin...Tämä ottaa aikansa, mutta sitten se menee ohi. Eikun sen on mentävä. Kun minä hoikistun, alkavat myös Bessun kilot pudota. Kun alkaa uusi vaihe, toivon, että herkut lakkaavat maistumasta, sillä olen niin perso hyvälle.
R. on läpiruikku. Sekin on epistä. Hän syö tuplaten, mitä minä ja on kuin elämänlanka. Vain minä ja Olga...
Siirsin tänään sinivuokkoja yhteen tiettyyn paikkaan puutarhassa. Sitä ennen istutin sinne lemmikkejä ja lehto-orvokkeja...Täytyisi kuvata särkynyttä sydäntä.
Voi hyvin♥
Voi Leenaseni, vaihe on päällä varmasti, kun parissa viikossa ihminen turpoaa tärviölle. Tai ehkä siitä on kolme viikkoa kun viimeksi nousin vaaán päälle. Mut silti.
PoistaTotta on, että monet ystävistäni ovat pulleroita. Toiset eivät edes halua pudottaa painoaan. Ainakaan tosissaan. En kai sitten minäkään. Pähkinät ovat olleet minun herkkujani. Ja juusto. Nyt senkin laitan pannaan.
Sinä jaksat touhuta puutarhassa! Minä kylvin viime syksynä valkoista varjoliljaa tänne ja mökille. Nyt on pari-kolme lehdykäistä noussut. Ehkä ensi kesänä jo nähdään, tuliko niistä valkoisia, siemenet hankin turkulaiselta puutarhalta.
Lemmikit kukkivat kotona ja mökillä. Punaisen lemmikin luulin kadonneen, mutta mökin pihalla sitä oli valkoisten ja sinisten välissä. Lehto-orvokit on suloisia. Särkynyttä sydäntäkin on valkoisena, minulla mökillä vain punainen.
Kiitos Leena, voin kyllä hyvin, vaikka tämä olotila ketuttaakin.
Pitäisikö tuo Apu etsiä käsiini, varmaan uusia vinkkejä siitä sais.
VastaaPoistaIhanat kuvat sieltä sielunmaisemistasi ja Simosta.
Ja olisipa se hienoa jos sitten saisin lupaamasi pilvikirsikan kukkimaan noin upeasti.
Terveisiä täältä, eilen jyristi ukkonen ihan yllättäen ja joisain paikoin teki tuhojakin.
Luepas tämä terveysApu. Siinä on montakin vinkkiä eri ongelmiin.
PoistaKyllä se sielunmaisema jaksaa tuottaa mielihyvää ja sinne on aina kaipaus päällä. Välillä on kuitenkin tultava hoitamaan arkiset asiat täällä kotonakin.
Pilvikirsikan taimia on pitkin ja poikin mökin pihan reunoilla, joten sieltä sitä kyllä saat useammankin. Tämä kuvassa oleva on nyt rehevöitynyt ja viitisen metriä korkea, täynnä kukkia ja surisevia pörriäisiä.
Täällä ei ole ukkostanut, aurinkoista on ollut mutta viileää vieläkin.
Tsemppiä nyt , Anja. Minä sain apua Antti Heikkilän neuvoista, vaikka koskaan en ole miestä edes nähnyt. Luin pari hänen kirjaansa ja seuraan blogikirjoituksiaan. Rehellisen tuntuinen lääkäri.
VastaaPoistaEi minullakaan enää paino ole pudonnut, mutta elämä on muuttunut viljattomalla ravinnolla. Yritän kuitenkin vähän valita suuhunpantaviani. Joskus herkuttelen sitten kunnolla leivoksella Ruotsinmatkalla. Ei tarvitse edes karpata tiukasti, kunhan valitsee vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja. Ystäväni, älä syyllistä itseäsi elopainostasi, se ei johda mihinkään. Olen itse sen huomannut eli kokenut. Nautitaan kesästä ja maltillisesti siirrytään VHH ravintoon, sieltä löytyy herkkuja pilvin pimein. Lautaselle vihreää, vihreää ja vihreää. Ei kuitenkaan pelkkää vihreää, vaan viittä eri väriä ruokaa, silloin saadaan vitamiineja ja hivenaineita tarpeeksi.
Miten olisi nokkos-polentapyörykät? Tänään laitoin viljattomaan blogiini ohjeen. :-)
Kiitos kannustavasta kommentistasi. Sinulla riittää sinniä mutta arvaa, että minä vaan tumpeloin. Ja elopaino, joka jo hiukan alenemisen merkkejä osoitti, on kivunnut yhtäkkiä taas huippulukemiin. Pitäs vissiin alkaa syödä sahajauhoa meikäläisen, voishan se marjoilla maustettuna mennä alas.Hih.
PoistaSitä jotenkin putoaa taas pyrstölleen. En kyllä mikään keijukainen haluaisikaan olla, mutta tunkelona elämä mättää.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, sanoo vanha sananlasku. Niinpä se näyttää olevan. Minä, as oivana päätöksentekijänäkin toiminut, en pysty itseäni koskevia päätöksiä kunnolla tekemään enkä ainakaan pitämään.
Sehän tässä mättää oikein kunnolla. Se periksi tyhmyydelle ja laiskuudelle antaminen.
Käynpä katsomassa viljattomaasi. Kiitos sympatiasta, ystäväni.
Kylla sita valilla pitaa "ruikuttaakkin".
VastaaPoistaMina en itse usko mihinkaan ihmedieetteihin. En ihan kokonaan karppaukseenkaan. sen verran uskon, etta valkoinen leipa, valkoinen riisi ja makarooni ovat tuotteita, joita ei ruokavaliossa tarvita. Uskon siihen vanhempaan ohjeeseen, etta kaikkea kohtuudella, ja makeaa vain vahan. İts eolen hyvinkin perso makealla. Nyt on taas minullakin menossa kausi, etta olen yrittanyt vahentaa . Kun siina paasee alkuun, niin se makeannalkakin vahenee. En kylla kokonaan lopeta herkkuhetkienkaan pitoa.
Tää on kyllä tosi ruikuttamista, vaikka syy on omien korvien välissä. Jotakin täytyy vielä jättää, valkoiset jauhot ja jauhot yleensä, riisit ja makaroonit olen jättänyt aikoja sitten. Kaipa se kohtuus ei kohdallani toteudu. Herkutkin on minimissä, jos jogurttia tai viiliä marjoilla nyt herkkuna voi pitää. Ja silti pyrstö vaan leviää. Että semmoinen tätyli tällä kertaa...niinkuin Aina, hih.
PoistaEn yleensä katso television "lihava-ohjelmia", mutta juuri tänään katsoin. Teemalla esitettiin.
VastaaPoistaKun lihavalle näytetään ihan konkreettisesti, mitä sairauksia koituu suuresta lihavuudesta, niin kyllä silloin herätyskello soi.
Ja kovaa!
Meillä suomalaisilla ei kuitenkaan ole niin pahoja lihavuusongelmia kuin esimerkiksi amerikkalaisilla.
Taidanpa minäkin hakea Apua luettavaksi.
Kiitos tekstistäsi. :))
Samaa ohjelmaa minäkin sattumalta katsoin. Oikeassa olet, amerikkalaisilla on lihavuudesta todellinen ongelma. Pari vuotta sitten seurasin Disneylandissa ohi kulkevia ihmisiä ja todella hämmästyin. Ajattelin siinä istuessani, että miten leveät vessanovetkin pitää kodeissa olla. Ja keski-ikäiset ja nuoret yhtä pullukoita.
PoistaMutta hae Avun terveysliite luettavaksesi. Minusta siinä oli paljon asiaa.
Kiva kun kommentoit, kiitos!
Hieno valonpilkku todellakin tämä Simo! Apua tarvitsemme itse kukin, toinen lihavuuteen ja toinen johonkin muuhun. Karppaus on mielestäni ihan ok, mutta kohtuus kaikessa.
VastaaPoistaSimo on lutunen poika.
PoistaNiinpä. Suo siellä, vetelä täällä sanotaan sananlaskussakin.
Joskus vaan nousee pintaa nämä ruikutukset asioista, joihin ei ole muuta parannuskeinoa kuin niskalenkki. Toisaalta, olishan sekin ihan kamalaa, jos näyttäisi kuivan kesän oravalta ruuan puutteessa. Pitänee tosissaan aloittaa karppaus, että olo kohentuisi.
Kiva kun poikkesit blogissani, tule toistekin!
Minäkin olen yrittänyt taas aloitella hieman sokerittomampaa/jauhottomampaa elämää ihan yleisterveydellisistä syistä.. Kaitpa tähän tottuisi ajan oloon, mutta tiukalle ottaa!
VastaaPoistaToivotan mukavaa viikonloppua!
Oikeassa olet, tiukalle se ottaa minullakin. Minä kompastun aina juustoihin, pähkinöihin ja milloin mihinkin. Jauhoista olen päässyt, aamulla toki syön yhden ruisleipäsiivun. Mutta se, mitä mätän leivän päälle, onkin jo juttu sinänsä. Ja joka aamu (ja ilta) päätän aloittaa itsekurin. Kysymys on siitä, että vaikka muille kelpaisin tällaisena pullukkana, itselleni en, sillä sisäinen minä huutaa muutosta olotilaan. Saa nähdä, kestääkö rahkeet...
PoistaSamoin sinulle aurinkoista viikonloppua, Kati.