Huhhuijaa. On pitänyt mummelilla vähän hoppua viime päivät. Alkuviikosta keräilin hiljakseen kirppistavaraa koreihin ja tuumin, että mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa. Keskiviikkona laulatettiin jokirannassa yhteislauluja - tosin minä vedin siellä vain pari laulua, sillä onneksi Ritva oli päässyt mukaan esilaulajaksi.
Kolmisenkymmentä urhoollista istuksi kivirappusilla ja lauloi sydämensä kyllyydestä.
Yksinkertainen maalaistrio: mies, tuoli ja haitari huolehti säestyksestä. Minä roudasin lauluvihkoja ja nautin tosi lämpimästä ilta-auringosta jokirannassa.
Ja missäs Simo jos ei "rattailla". Onneksi Roosa tuli apuun ja huolehti koirulista. Siinähän se keskiviikkoilta meni lauleskellessa.
Ja lisää toivottiin. Heinäkuun alkupäivinä sitten taas joikhataan yhdessä.
Heti tänä aamuna sitten kärrättiin kirppistavarat pihalle. Vähän harmitti kun lempparilemmenviemät jäi väliin sekä illalla että aamulla. Mutta pitää netistä katsoa jaksot. Onneksi ne on siellä tallessa.
Siinä on Anjalla nyyttiä, vakkaa... odottamassa ostajia. Nopas, torstaipäivä, ihmiset työssä. Mutta kyllä kiertelijöitä oli liikkeellä.
Sitä minä vähän ihmettelin, että minulla oli mielestäni ihan kelpo tavaraa tarjolla, mutta kassani karttui vain kolmasosalla prinssipuolison kassasta. Miten ihmeessä se, mikä minusta on ihan romua, voikin olla toiselle aarre!
Tässä kamakasa on jo harventunut höyläpenkillä, parilla keinutuolilla, pulpetilla, kirnulla jne. Mutta vielä on rompetta, ajateltiinhan pitää putiikki auki sunnuntain iltaan saakka.
Helpottavaa on, että autotalliin voi joskus mahtua myös auto!
Rautaromut lähtee maanantaina, jolloin myös tulee siirtolava lopun roippeen poisheittämistä varten. Että huhhuijaa.
Sylviiran runokirjaa olen ehtinyt vasta makustella ja Aili-mummon haasteen kurkata. Nyt on niin väsy olo auringossa istumisesta, että huis huomiseen.
Tää on nyt viimeistä temppua! Tyttöystävä taitaa mennä tiellä ja Simo on valmiusasemissa. Kun minua nauratti ja otin kuvaa, Simo ihmetteli, että mitäs kummallista tässä mukamas on!
Kyllähän ne muutkin pojat ikkunassa roikkuvat, eikös? Varsinkin jos on typsyjä lähistöllä kulkemassa!
Kolmisenkymmentä urhoollista istuksi kivirappusilla ja lauloi sydämensä kyllyydestä.
Yksinkertainen maalaistrio: mies, tuoli ja haitari huolehti säestyksestä. Minä roudasin lauluvihkoja ja nautin tosi lämpimästä ilta-auringosta jokirannassa.
Ja missäs Simo jos ei "rattailla". Onneksi Roosa tuli apuun ja huolehti koirulista. Siinähän se keskiviikkoilta meni lauleskellessa.
Ja lisää toivottiin. Heinäkuun alkupäivinä sitten taas joikhataan yhdessä.
Heti tänä aamuna sitten kärrättiin kirppistavarat pihalle. Vähän harmitti kun lempparilemmenviemät jäi väliin sekä illalla että aamulla. Mutta pitää netistä katsoa jaksot. Onneksi ne on siellä tallessa.
Siinä on Anjalla nyyttiä, vakkaa... odottamassa ostajia. Nopas, torstaipäivä, ihmiset työssä. Mutta kyllä kiertelijöitä oli liikkeellä.
Sitä minä vähän ihmettelin, että minulla oli mielestäni ihan kelpo tavaraa tarjolla, mutta kassani karttui vain kolmasosalla prinssipuolison kassasta. Miten ihmeessä se, mikä minusta on ihan romua, voikin olla toiselle aarre!
Helpottavaa on, että autotalliin voi joskus mahtua myös auto!
Rautaromut lähtee maanantaina, jolloin myös tulee siirtolava lopun roippeen poisheittämistä varten. Että huhhuijaa.
Sylviiran runokirjaa olen ehtinyt vasta makustella ja Aili-mummon haasteen kurkata. Nyt on niin väsy olo auringossa istumisesta, että huis huomiseen.
Tää on nyt viimeistä temppua! Tyttöystävä taitaa mennä tiellä ja Simo on valmiusasemissa. Kun minua nauratti ja otin kuvaa, Simo ihmetteli, että mitäs kummallista tässä mukamas on!
Kyllähän ne muutkin pojat ikkunassa roikkuvat, eikös? Varsinkin jos on typsyjä lähistöllä kulkemassa!
Me ollaan aina ihmetelty, että kirppiksellä saa myytyä aina vain sen kaiken, minkä luulee aina jäävän, mutta niitä hyviä juttuja ei osta kukaan.
VastaaPoistaIhan totta! Minä luulin tekeväni kauppaa kaikella kauniilla pikkutilpehöörilläni mutta eikös vaan porukka osta vanhaa romua autotallista. Mutta kai mukana on tee se itse -miehiä ja korjaavat viat mööpeleistä ja muista hilavitkuttimista.
VastaaPoistaAnja-Regina!
VastaaPoistaToivon hartaasti, että saat myytyä nuo tavarasi.<333
Kiitos jos jaksat ottaa haasteen vastaan, ei ole kiirettä.<333
Voi Aili, jospa osankin! Mutta kiva on istuskella aurinkoisessa pihassa ja kaupata ylimääräisiä kamojaan.
PoistaHuomenna on ehkä vilkkaampaa kun viikonloppu.
Tuo runohaaste on kiva, vähän sillä silmällä jo katselin kirjojani....
Olisit edes vähän lähempänä, niin tulisin teidän pihakirpikiselle omien kamojeni kaa, olis niiku OY ja varmaan kauppa kävis kun meitä olis kaksi helppoheikkiä siellä....;) Huoletta voit luvata kun toi välimatka on niin pitkä, tiedät ettei oikein taida onnistua...;D
VastaaPoistaToivon että maksavia ostajia piisas ja tavarat löytäisivät uuden kodin!
Tulisitpa! Tänään mulla oli kaverina yksi runoantologiamme kirjoittajista omine tavaroineen ja huomenna jatkuu...
PoistaVälimatkasta huolimatta lupaisin sinulle ikioman kirppisruudun pihaltamme, mahtuisi kyllä.
Pientä kauppaa tänään tein, eilen oli vilkkaampaa.
Ai, nytkö jo on kauppa auki?
VastaaPoistaOnneksi nyt on kaunis ilma, aurinko paistaa.
Toivottelen hyvää myyntimenestystä aarteillesi.
joo, täällä romperoopet olivat odottamassa ostajia aurinkoisessa säässä. Ja huomenna jatkuu. Ja sunnuntaina.
PoistaSitten olenkin ihan puhki ja jälkisiivoilun tehtyäni valmis juhannuksen viettoon...
Toivotaa että kauppa käy hyvin:))
VastaaPoistaAurinkoa ainakin olemme saaneet kirppispihallamme!
PoistaPihakirppikset ovat mukavia siellä on mukava käydä katselemassa ja tietysti jos löytyy jotain sellaista mitä itse tarvitsee ostaa
VastaaPoistaToivotaan sinulle hyviä myynti päiviä
Kiva kun käy porukkaa ja vielä mukavampi jos ostavat jotakin. On rompetta mukavasti lähtenytkin ihmisten mukaan. Pari päivää vielä ja sitten pannaan kauppa taas kiinni.
PoistaKyllä sitä myytävää tavaraa kertyy omakotiasujalle! Voi kun olisi lähempänä, niin varaisin minäkin yhden ruudun;DDD
VastaaPoistaHarmi tätä välimatkaa. Pihallemme olisit ollut tervetullut ja tilaa kyllä löytynyt. Mutta ihanaa, että edes ajatuksissa...
PoistaIhanaa kun vielä laulu raikaa! Minä astmoineni vain yskänpuuskan saan jos yritä luikutella. Aikanaan useammassakin köörissä lauloin. Aika aikaansa kutakin. Kilpparileikkauskin osaltaan verotti äänen käyttöä laulun merkeissä.
VastaaPoistaMonen moneen asiaan todettava tuo, aika aikaansa...
Onneksi mekin muutettu silleen että kamat inventoitu silloin, ei niin paljon ylenmäärää vielä nurkissa, mitä nyt minulla tuota askarrushamstrausta.
Meillä muutto 20 vuotta sitten oli kaaosta ja jäljet näkyy. Onneksi nyt on saatu paikkoja tyhjemmäksi ja rompetta kiertoon. Ja siinä sivussa vielä laulattaakin, hih. Nyt on kyllä ihan ventti olo, päivä oli niin aurinkoinen ja lämmin, iho kihelmöi ja kroppa vaatii vatupassiin. Mutta postaan vielä tuon runosen.
PoistaMielenkiintoiselta näyttää tuo Anjan pihakirppis.. Toivottavasti kauppa käy hyvin.. vielä tähän iltaan saakka!
VastaaPoistaHups. Kolahti.
VastaaPoistaEn löytänyt kuvaani lukijoittesi joukosta.:(
Kun jätin blogini tauolle, niin poistin tietoni joidenkin blogien lukijoista. Takavasemmalle poistumiseni ei kuitenkaan onnistunut, koska olen täällä taas. :))
Ehkä jotain tekstiä saan minäkin aikaiseksi ajan myötä.
Mukavaa kesän jatkoa!