Meidän pihapiirissä, metsän reunassa kun asustelemme, lentelee runsaasti lintuja, pieniä ja vähän isompiakin.
Rauhallista rinnakkain elämistä lintujen ja oravien sekä koirien että ihmisten kesken. Aamulla kuuntelin peippoa pihakoivun latvassa. Puolikuuta siis kesään.
Prinssipuoliso ja Simo olivat "metsäilemässä" motarin takana kallioilla. Minä selasin päivän postia. Yht´äkkiä alkoi kuulua hurjaa rääkymistä pihalta. Närhit lentelivät kirsikkapuun ympärillä ja maassa räpisteli iso lintu ikään kuin olisi tarttunut verkkoon. Mutta eihän siellä ole muuta kuin metallista aitaverkkoa jänisten varalle! En saanut selvää, mikä oli hätänä ja rääkyminen vaan jatkui. Sukelsin kumisaappaisiini ja menin pihalle lähemmäksi. Maasta nousi haukka kynsissään omakokoisensa närhi. Muut närhit mekastivat edelleen ympärillä. Haukka jaksoi kantaa saalistaan pihan laitaan männyn oksalle, mistä sen kuitenkin toisten närhien häiritsemänä pudotti. Siellä se maassa makasi reporankana surkeassa kunnossa oleva lintu. Myttynä.
Koivet oikosenaan. Lähdin hakemaan kameran.
Sillä välin närhi oli noussut jaloilleen. Ei liikahtanut paikaltaan, vapisi vain. Kuka tahansa vapisisi, jos niin paljon päähän hakattaisiin.
Eipä liikahtanut paikaltaan poloinen, vapisi vaan kuin horkassa. Muut närhit jättivät kaverinsa. Niinhän se muuten on ihmistenkin kanssa...pää veressä jää uhri yksin vapisemaan.
Mummoni ennen vanhaan lauloi: varikset ja närhit ja paskalinnut ne on minun lintujaani.... enkä sitten muista että miten jatkui. Tarpoessani polveen asti ulottuvassa lumessa närhiä kuvaamaan tuli tää mummon laulu mieleen. Toinen laulu; pii-pi pii-pi pii, ei kanna siipi, siipi, sii pyöri myös mielessä. Eihän tästä enää närhiä tule ja toisaalta niitä on syksyllä taas tuplasti enemmän kuitenkin. Niin muuten haukkojakin, pesivät tuossa ihan lähikuusikossa. Ja ropelihäntiä eli harakoitakin on Simon harmiksi puoli tusinaa vähintään pihapiirissä.
Onneksi prinssipuoliso ja Simo olivat jo tulossa. Huikkasin, että tämä närhi on toimitettava närhien taivaaseen, sillä se ei enää selviä lentoon, siivet ja pää on niin hakattu. Prinssipuoliso lupasi hoitaa asian.
Palasin kirsikkapuun alle kameran kanssa. Aitaverkossa oli tukuttain höyheniä. Ehkä siinä sai oman osansa myös haukka. Mutta närhin nokka ei ole petolinnun terävä nokka, joten närhi oli altavastaajana.
Ja kun laulut mielessä pyörii, olkoon viimeisenä tää: ja miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain, kuin pihapiirin närhestäkin untuvia vain.
Sielläpä tuuli niitä höyheniä riepoo. Närhiä ei enää haukka riepottele. Haukka etsii uutta saalista. Sehän on elämän laki.
Rauhallista rinnakkain elämistä lintujen ja oravien sekä koirien että ihmisten kesken. Aamulla kuuntelin peippoa pihakoivun latvassa. Puolikuuta siis kesään.
Prinssipuoliso ja Simo olivat "metsäilemässä" motarin takana kallioilla. Minä selasin päivän postia. Yht´äkkiä alkoi kuulua hurjaa rääkymistä pihalta. Närhit lentelivät kirsikkapuun ympärillä ja maassa räpisteli iso lintu ikään kuin olisi tarttunut verkkoon. Mutta eihän siellä ole muuta kuin metallista aitaverkkoa jänisten varalle! En saanut selvää, mikä oli hätänä ja rääkyminen vaan jatkui. Sukelsin kumisaappaisiini ja menin pihalle lähemmäksi. Maasta nousi haukka kynsissään omakokoisensa närhi. Muut närhit mekastivat edelleen ympärillä. Haukka jaksoi kantaa saalistaan pihan laitaan männyn oksalle, mistä sen kuitenkin toisten närhien häiritsemänä pudotti. Siellä se maassa makasi reporankana surkeassa kunnossa oleva lintu. Myttynä.
Koivet oikosenaan. Lähdin hakemaan kameran.
Mummoni ennen vanhaan lauloi: varikset ja närhit ja paskalinnut ne on minun lintujaani.... enkä sitten muista että miten jatkui. Tarpoessani polveen asti ulottuvassa lumessa närhiä kuvaamaan tuli tää mummon laulu mieleen. Toinen laulu; pii-pi pii-pi pii, ei kanna siipi, siipi, sii pyöri myös mielessä. Eihän tästä enää närhiä tule ja toisaalta niitä on syksyllä taas tuplasti enemmän kuitenkin. Niin muuten haukkojakin, pesivät tuossa ihan lähikuusikossa. Ja ropelihäntiä eli harakoitakin on Simon harmiksi puoli tusinaa vähintään pihapiirissä.
Onneksi prinssipuoliso ja Simo olivat jo tulossa. Huikkasin, että tämä närhi on toimitettava närhien taivaaseen, sillä se ei enää selviä lentoon, siivet ja pää on niin hakattu. Prinssipuoliso lupasi hoitaa asian.
Kyllä on jotenkin surullinen juttu ja kuvat. Semmoista se, vahvemmman laki luonnossa. (kuten ihmistenkin elossa) Samanlainen tapaus oli täälläpäin, keskellä tiheää omakotialuetta. Uhrina orava.
VastaaPoistaKylläpä närhi poloinen, oli saanut kyytiä.
VastaaPoistaOnneksi prinssipuoliso päästi poloisen kärsimästä.
Tuo on aina kauheaa. Meillä on muutaman kerran lintu lentänyt ikkunaan ja sitä sitten jännitetty tokeneeko se. Yhden kerran kokosin luontoni ja hoidin kituvan linnun pois päiviltä, mutta se on kyllä aika kauheaa tappaa lintu, mutta jos toinen kituu niin pakko! Useimmiten ne virkoaa hetken toikkaroinnin jälkeen ja sekös tuntuu ihanalta kun ne lentää taivaan tuuliin ja on kunnossa!
VastaaPoistaKevään koittaessa sitä ilostuu lintujen ja oravien seurannasta, mutta todellakin tekee tuttavuutta elämän raadollisuudesta tuolla eläintenkin reviirillä.Oravatkin niin suloisia seurattavia ,mutta tosi roistoja ja rohmottejakin osaavat olla.
VastaaPoistaNiin Anja sinua aamulla ajattelin kylmäaltaalla kun vesijuoksun jälkeen kastausin.Jos viereisessä porealtaassa ei ketään, riittä 5x puikkaus, vaan jos miehiä joutuu uhitellen tuplata.Tänään monta miekkosta joten 2x10 kastoa.Hyvä olo tuli, joten jatkossa ilman urosyleisöäkin vähintään se 2x10 kastoa.
Voi linturessukkaa!
VastaaPoistaTällaista se on elämä välillä.
Minttuli; nää lähimetsän haukat on nokkineet oravia ja pikkulintuja, ihme, että nyt iski itsensä kokoiseen närhiin.
VastaaPoistaIrmastiina; vahvemman laki pätee luonnossakin.
Auli; ikkunaan lentäneet ovat hetken pökerryksissä ja virkoavatkin, mutta tämä oli niin hakattu verille ja lentokyvyttömäksi, ettei sitä voinut jättää kitumaan.
SinikkaHelena; Voi että, eikö ollut hieno fiilis kylmäaltaan jälkeen! Minäkin kävin aamusella prinssipuolison ja Simon kanssa lammikolla. Tikapuut jo sulaneet jään reunasta irti ja vettä jäällä! Mutta hyvää teki.
sylvi; aina ei elämässä selviä hengissä.
Naapurissani haukka sieppasi mustarastaan, mutta lensi siinä rytäkässä päin talon seinää sellaisella voimalla, että molemmilta lähti henki.
VastaaPoistaFamu falsetissa; haukat saalistaa jo ihan pihapiirissä. Niin muuten pöllötkin, mutta onneksi nappaavat hiiriä ja myyriä.
VastaaPoista