Aamulla lähti mies, joka asuu meillä, siis prinssipuoliso kuoron lauluseminaariin ja lausahti lähtiessään, että lähikaupan pihalla on tänään kirppis. Sonnustauduin uusiin "tuliterä"saappaisiini, laitoin Simon valjaisiin ja sitten mentiin. Matkalla kuunneltiin lintujen konserttia, nähtiin kyyhkyjen lentoliitoja ja Simo veti täysin siemauksin aurinkoista kevätilmaa kaikkine tuoksuineen kuonon täydeltä.
Aika vaatimaton tarjonta kirppiksellä oli. Vain 4-5 pöytää, jotka oli nopsasti läpikatsastettu. Mutta ei niin pientä hyttystä ettei hitunen rasvaa! Ostin kuin ostinkin parilla eurolla siistin lokerikon, pinkin värisen. Maalari ei ole oikein tasaisesti sitä maalannut -alun perin ollut näköjään valkoinen- mutta minähän tee-se-itse-tuunaajana nopeasti sen maalaan mieluisekseni. Jos nyt viitsin. Ja kehtaan.
Samalla ostin nuo kolme samppanjalasia, kun olivat samoja mitä meillä entuudestaankin on.
Siinäpä sitten olikin kirppariostokset. Kaikki kolmella ja puolella eurolla. Ja kotiin kantaminen päälle.
Hiljalleen valuttiin sitten kotiin päin. Simolla ei koskaan ole paluumatkalla kiirettä, poika pysähtelee kuuntelemaan ja haistelemaan. Onneksi tie on jo suhteellisen kuiva.
Pihan reunassa yritettiin tulla lumista kohtaa ylös. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes Simo äkkäsi puissa kisailevat kolme oravaa. Näkyi oravilla olevan hyppykilpailut, liekö niilläkin niin, että poikaoravien on näytettävä taitonsa ja kilpailtava keskenään tyttöoravasta! Kyllä siinä häntäpurjeet huiski ja jotkut hypyistä olivat ihan uhkarohkeita! Ja Simo haukkui intonsa ilosta. Ei nää pihaoravat enää koiraa kaihda, oikein tuli yksi puusta alemmaksi istumaan oksalle ja tuijottamaan räksyttäjää. Kuin kiusallaan.
Eilen ruusulaulutapahtumassa saadut ruusut hehkuvat vieläkin maljakossa. Kauniita ovat.
Ja pelimannisetä lähti taas kurttunsa kera, tänään on ranskalainen tapahtuma, ja siellä soi tietysti Ranskalaiset korot, Pariisin taivaan alla jne. Sellainen "asuntosäästäjä" prinssipuoliso on, harvoin kotona että asunto säästyy...hih. Tänään ei tarvinne laittaa edes ruokaa, sillä sanotaanhan, että "sääressä sudella murkina!" ellei nyt sitten poika ja lapset halua tulla mummille syömään. Pikkuminiä kiertää parhaillaan Pariisin keväässä.
Sinne minäkin joskus...
Tässä hännänhuipuksi eilisestä kuva. Pelimanni valmistautuu...
On se vaan niin söpönen ja sensuelli, tämä Lisabetty orvokinsinisine silmineen. Eikös?
Mukavaa lauantain iltapäivää ja viikonloppua.
Aika vaatimaton tarjonta kirppiksellä oli. Vain 4-5 pöytää, jotka oli nopsasti läpikatsastettu. Mutta ei niin pientä hyttystä ettei hitunen rasvaa! Ostin kuin ostinkin parilla eurolla siistin lokerikon, pinkin värisen. Maalari ei ole oikein tasaisesti sitä maalannut -alun perin ollut näköjään valkoinen- mutta minähän tee-se-itse-tuunaajana nopeasti sen maalaan mieluisekseni. Jos nyt viitsin. Ja kehtaan.
Siinäpä sitten olikin kirppariostokset. Kaikki kolmella ja puolella eurolla. Ja kotiin kantaminen päälle.
Hiljalleen valuttiin sitten kotiin päin. Simolla ei koskaan ole paluumatkalla kiirettä, poika pysähtelee kuuntelemaan ja haistelemaan. Onneksi tie on jo suhteellisen kuiva.
Pihan reunassa yritettiin tulla lumista kohtaa ylös. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes Simo äkkäsi puissa kisailevat kolme oravaa. Näkyi oravilla olevan hyppykilpailut, liekö niilläkin niin, että poikaoravien on näytettävä taitonsa ja kilpailtava keskenään tyttöoravasta! Kyllä siinä häntäpurjeet huiski ja jotkut hypyistä olivat ihan uhkarohkeita! Ja Simo haukkui intonsa ilosta. Ei nää pihaoravat enää koiraa kaihda, oikein tuli yksi puusta alemmaksi istumaan oksalle ja tuijottamaan räksyttäjää. Kuin kiusallaan.
Eilen ruusulaulutapahtumassa saadut ruusut hehkuvat vieläkin maljakossa. Kauniita ovat.
Sinne minäkin joskus...
Tässä hännänhuipuksi eilisestä kuva. Pelimanni valmistautuu...
Ja minä, en ole ruusu, mutta kukka kumminkin...hehhee. Aloitin Mannin kirjaa Hollywoodin kuningattaresta. Siinäpä lauantain luppoajoiksi on haastetta. Mutta sitä ennen imurointia ja siivoilemista. Vaan ulkona on niin aurinkoista ja keväistä. Talvivaatteet tuuletuksessa.
Mukavaa lauantain iltapäivää ja viikonloppua.
Voi miten kiva pieni lipasto!! Äkkiäkös tuon tuunaa tosiaan mieleisekseen väriltään jne. Olen juuri tuollaista etsiskellyt niin uutena kuin käytettynä jo tovin keittiöön pikkutavaroille, joita siellä säilyttää, mm. kännykän laturia jms.
VastaaPoistaLissu on kyllä tuossa kirjan kannessa huikean kauniin näköinen!
Susa; tervetuloa lukijaksi anja-reginan aittaan. Tämä lipasto oli ihka uuden näköinen, sisältä siisti ja hyvin tehty. Ainoa juttu on nuo maalin valumaviirut. Katsotaan, onko puhtia tuunata uudelleen. Kaikille pienille tavaroille tarvitaan omat paikkansa ja tämä on just sellainen!
VastaaPoistaAloin lukea tuota kirjaa vähän aikaa sitten. Tuttua tarinaa, vaikka mukavasti kerrottuna, olenhan pitkän ikäni aikana kaikki juorut aikakauslehdistä Lissun toilauksista lukenut. Kaunis hän oli todella. Ei ihme, että niin monta miestä jätti vaimonsa hänen vuokseen.
Oikein näppärä laatikosto, tuollaiselle on varmasti käyttöä. Minäkin kiertelin kirpparilla, mutta vähemmän löysin. Todella kaunis kansikuva. Hyvää viikonlopun jatkoa.
VastaaPoistaHyvänmielen shoppailuja kirpparikäynnit halvalla tarpeellista ja vähemmän..
VastaaPoistaMekin rivari myytiin ja minä suntausin SPR-kirppikselle.Ystävät heti huomasivat että nytpä kaverilla ostosryysis kun kärry täynnä tavaraa,18€ostokset.
Oikein täältä sivustaskain nautin sinun ja Simon kevätsiemauksista.Kuuluneeko oravapoikien kevätohjelmaan nuo pituushypyt, itsekin niitä ihmettelin ikkunasta katsellessani.
Hain suuren sylyksen pajunkissoja ja ruosteiseen 50l maitotonkkaan laitoin.Siinä minun pääsisäiskukkaseni.
Hyvät viikonlopputoivotukset jäi tähän jälkiviestiin, edellinen hätäili lähdölle!
VastaaPoistaMinä taas ihailen tuota Prinssipuolisoa, on siis niin komea mies;)
VastaaPoistaSina saat harrastaa Simon kanssa rauhassa omia asioitasi, ja puoliso taas omiaan. Asunto tosiaan säästyy, olette kotona vuoronperään.
Hyvää Palmusunnuntaita sinulle, Anja-Regina<3
Hinenon laatikoston ja kauniit lasit löysitkin kirpparilta, vaikka pieni olikin...:)
VastaaPoistaKivahan se oli Simon kanssa pikkukirpparilla pyörähtää tämän päivän kauniissa ilmanalassa. Kiva lokerikko tuo, kun vielä innostuksen puuskassa sen tuunaat uudelleen, vaikka nätti noinkin.
VastaaPoistaKiväaa viikonvaihdetta!
Järkeviä ostoksia edulliseen hintaa. Minäkin olisin heti ostanut tuon lipaston. Kiitos että otit meidät mukaan kävelylle. ossat kirjoittaa niin elävästi!
VastaaPoistaAnja; olin onnekseni oikeaan aikaan paikalla.
VastaaPoistaKaunis oli tämä Lissu-rouva, sydäntenmurskaaja.
SinikkaHelena; raittiin ilman lisäksi sain ihan hyvät ostokset halvalla. Pajunkissoja minäkin taittelin tuohon ulkorappujen kukkaruukkuun, johon istutin pikku narsisseja. Maitotonkat jäivät mummolta perinnöksi ja niitä on mökin aitassa, kesällä joskus niitän ne täyteen pitkävartisia kukkia ja oksia.
Näyttävät kivoilta tien suulla.
Aili-mummo; minä en jaksa oikein ihailla enää kun musiikin harrastaminen on jo työtä ja joka viikkoista. Joskus hämmästyttää mieskuoron naisten täpinät siitä, että miehensä kuorossa laulelee. Minä en ole ollut täpinöissä pitkään aikaan, sillä niin tää on elämäntapa tässä huushollissa.
Simon kanssa me huokaistaan aina kun ovi asuntosäästäjän jälkeen kolahtaa. Tosin Simo ulvoo ikävästä kun auto lähtee pihasta, minä en. Osaan vuosikymmenten paahtamisen jälkeen nauttia kotonaolostani.
Palmusunnuntain toivotukset myös sinulle, minun huominen päiväni menee aamusta iltaan yhdellä vaalipaikalla. Luulin jo päässeeni vuoskymmenten jälkeen vapaalle, mutta näyttävät käyttävän vanhan tarkkaan.
Irmastiina; onnekseni satuin paikalle heti aamusta, olis varmaan joku toinenkin lokerikon halunnut.
mummeli; SImo mennä pylkytti korvat läpsyttäen edelläni kävelytiellä. Välillä pysähdyttiin bongaamaan lintuja ja haukuttiin niistä isommat.
Varmaan maalaan tuon lokerikon, saa siitä kätevän pikkutavaroita varten. Samoin sinulle mukavaa viikonvaihdetta.
Auli; olin itsekin ihan tyytyväinen, vaikka kotiin raahaaminen toisessa kainalossa ja Simon hihna toisessa kädessä tuntui välillä. Kiva että olit mukana kävelyreissulla. Ja kiitos kommentistasi, en paljon ehdi ajatella kun suollan tekstiä. Jos ajattelisin ennenkuin sanon enkä sanoisi ennenkuin ajattelen, ei se olisi ominta minua!
Jopas lähti edullisesti mainio nippeli laatikosto, tunnen tapauksen, kätevä boxi! Lasitkin viellä ;D! Muuten noista soittajapojista, on hyvä asia, soittavat niin kauan toisten ja omaksi iloksi kun peli pysyy käsissä. Se on meille kaikille suuri ilo.
VastaaPoistaSemmonen tuli mieleeni, näin soittajan tyttärenä. Viimeisen konsertinsa isäni soitti Sädesairaalassa, jonne kannoin hänen pasuunansa. Upea Reseviläisten orkesteri soitti useimankin kerran siellä ja pasunisti loppuun saakka mukana!
Mukava juttujasi on aina lukea, kiitos kun kirjoitat ja tarinoitasi meille lukijoillesi jaat!
VastaaPoistaMeillä soi musiikki: mies kun jäi eläkkeelle, pääsee soittelemaan (pianoa) päivät pääksytyksen onnessaan. Kivaa kuultavaa se on.
Kirpparit ovat aina iloksi, tarttuupa esineitä mukaan tai ei. Sinulla on kauniita "järkiostoksia": samppanjalasisarja täydentyy ja lipastolla on aina käyttöä.
Simolla on ilon päivät: paljon aktiviteettia tarjoaa kevätluonto - mitä nyt kurret vähän kiusaavat.
Hyvää vaalipäivää!
Hyvähän se on että molemmilla on omiakin harrastuksia, ainakin minun mielestäni:) Meillä mies laulaa kuorossa ja eilen tekivät joululevyä, minä ehdin sillä aikaa paremmin ompeluksiini;)
VastaaPoistaMaikku; nippelilaatikko olisi lähtenyt lapsenlapsen mukaan mutta pidin vielä kiinni!
VastaaPoistaSoittajalle musiikki on niin tärkeätä, että haluaa sillä ilahduttaa vaikka viimeisillä voimillaan. Tää mies aloitti pasuunalla siellä J:län konservatoriossa silloin 60-luvun alussa, nelikymppisenä sitten kokeili äitini Lenskistä tuomaa pianoharmonikkaa ja vaihtoi joskus vuosia sitten nappulapeliin. Ja sitä on riittänyt. Ei osaa tääkään hellittää.
Lastu; kiva, että teillä soi päivittäin.
Terkut sinne mualimannavalle.
Irma; joo, omat pitää harrastukset olla josko sitten jotain yhteistäkin. Joululevyn valmistelu on aloitettu ajoissa!
Minulta puuttuu kirpparigeeni. Huutokaupoissa on tullut antiikin perssä mentyä kauan, mutta nyt tuntuu, että tämä tavara saa luvan riittää. Se oli huutokaupoissa kovat paikat, kun jotian mieli. Meinasi ihan pyörtyä pelosta ettei saakaan upaa peilipiironkia tms. Ja piti näyttää vaan ihan coolilta.
VastaaPoistaMeidän oravat tuossa käyvät laudallaan pähkinöillä ja välillä pudottavat kuoria patjallaan auringossa makoilevan koiruuden päälle. Puolikesyjä, joten ei yhtään tästä eteenpäin tai tulevat sisälle, kuten kävi viime keväänä, kun lopetin ruokailun ja pidin kuumalla parvekkeen ovea auki, kuten se meillä on melkein koko suven. Olga saa tulla ja mennä miten mielii.
Tuo Taylorin kirjan kansi lähtee sitten valitse Vuoden 2011 Kaunein Kirjan Kansi -kisaan.
Mukiva lukuhetkiä Lizin kera!
Leena Lumi; Leena, sinä onnellinen. Kirpparigeeni on kuin kirpun purema. Kutiaa!
VastaaPoistaJess. Huutokauppojen tunnelmaa ei mikään voita. Miten siellä joku tavara voikin näyttää niin houkuttelevalta, että on kaulasuonet kireällä huudettava tarjoustaan toisten päälle! On joku joskus omaakin tarjoustaan korottanut innoissaan, en minä kuitenkaan.
Ihana Olga kun ei karkaile kauas. Simoa kyllä vietti vie, jos tilaisuus tulee. Ja oravat saavat joka kerta oikein kunnon räksytyksen. Luulisi, että koira olisi pörröhäntiin tottunut, kun on tuo chinchillapoika Elvis.