RUUSULAULUJEN PERJANTAI

"Sinisiä, punasia kermanekkoja kannan kädessäni..."  no ei, ruusunkukkiahan niiden piti olla!
Miten tämä nyt näin lähti. Aurinkoinen perjantain aamuhetki. Rallatellen. No, onhan siihen ihan oikeasti syynsä.
Kun yhdistän tässä tarinaan kaksi ihka eri asiaa.

Ensiksi. Postasin nekkakeräilystäni pari päivääkö sitten?  Lupasin kommenttilootassa, että sinisistä tulee kuvia. Vaan fotasinpa  myös punaisia  - ja keltaisen - ja vihreitä ja ruskeitakin. Omia intohimojani tietysti ovat nää punaiset, joista muutamista kuvat. Ja tuo keltainen myös lemmikkini! Sitä voi käsitellä silmät kiinni ja kuvitella, kenen kahvipöydässä se onkaan saanut olla.

Jotkut näistä on Saara Hopean, jotkut muuten vain vähän sinne päin. Samojakin näkyy olevan.

Kyllä sininenkin on kaunis väri, mutta tuo punainen... heikoksi vetää aikuisen naisen.

Ja sitten tämä Unkarista vanhalta romaanimieheltä ostamani ikivanha kermanekka. Sen tarinoitapa  haluaisin mielelläni kuulla.

Puntelin jälki on pohjassa ja muutenkin jännän muotoinen ja koristeltu nekkanen.

Luulin tätä vanhaa riihimäkeläistä sinertäväksi, vaan muuttui kuvassa hailakaksi.  Tasapainottakoon nyt noita edellisiä värikkäitä nekkoja.

Niin. Sinisiä punasia ruusunkukkia kannan kädessäni, kannan kädessäni....jne. Tänään kansalaisopiston ns. Ikis-tuvassa laulellaan ruusulauluja. Kun kasasimme vihkoa, totesimme ruusulauluja olevan pilvin pimein.
On valkoista, keltaista ja jopa mustaa ruusua sen tulipunaruusun lisäksi. On Novgorodin, Picardyn ja rentun ruusua. Kiva niitä on lauleskella. Prinssipuoliso säestää harmonikalla ja taas pääsen roudariksi. "Vihtorihan"  olen ollut jo yli viisi vuosikymmentä, hih.

Että sellainen perjantai täällä. Aurinko paistaa ja lintujen aamukonserttia ei mikään musisointi voita.

Eilisen illan Lemmenviemässä kukki onnenpensas hotellin edessä. Meillä onnenpensas kukkii olohuoneessa. Yritin auttaa pensasta lumen alta ja katkaisin vahingossa ison oksan, toin sen sisälle ja nyt siinä on keltaiset kukat.  Iloa perjantaipäiväänne!!!