perjantai 15. huhtikuuta 2011

RUUSULAULUJEN PERJANTAI

"Sinisiä, punasia kermanekkoja kannan kädessäni..."  no ei, ruusunkukkiahan niiden piti olla!
Miten tämä nyt näin lähti. Aurinkoinen perjantain aamuhetki. Rallatellen. No, onhan siihen ihan oikeasti syynsä.
Kun yhdistän tässä tarinaan kaksi ihka eri asiaa.

Ensiksi. Postasin nekkakeräilystäni pari päivääkö sitten?  Lupasin kommenttilootassa, että sinisistä tulee kuvia. Vaan fotasinpa  myös punaisia  - ja keltaisen - ja vihreitä ja ruskeitakin. Omia intohimojani tietysti ovat nää punaiset, joista muutamista kuvat. Ja tuo keltainen myös lemmikkini! Sitä voi käsitellä silmät kiinni ja kuvitella, kenen kahvipöydässä se onkaan saanut olla.


Jotkut näistä on Saara Hopean, jotkut muuten vain vähän sinne päin. Samojakin näkyy olevan.

Kyllä sininenkin on kaunis väri, mutta tuo punainen... heikoksi vetää aikuisen naisen.

Ja sitten tämä Unkarista vanhalta romaanimieheltä ostamani ikivanha kermanekka. Sen tarinoitapa  haluaisin mielelläni kuulla.
Puntelin jälki on pohjassa ja muutenkin jännän muotoinen ja koristeltu nekkanen.

Luulin tätä vanhaa riihimäkeläistä sinertäväksi, vaan muuttui kuvassa hailakaksi.  Tasapainottakoon nyt noita edellisiä värikkäitä nekkoja.

Niin. Sinisiä punasia ruusunkukkia kannan kädessäni, kannan kädessäni....jne. Tänään kansalaisopiston ns. Ikis-tuvassa laulellaan ruusulauluja. Kun kasasimme vihkoa, totesimme ruusulauluja olevan pilvin pimein.
On valkoista, keltaista ja jopa mustaa ruusua sen tulipunaruusun lisäksi. On Novgorodin, Picardyn ja rentun ruusua. Kiva niitä on lauleskella. Prinssipuoliso säestää harmonikalla ja taas pääsen roudariksi. "Vihtorihan"  olen ollut jo yli viisi vuosikymmentä, hih.
Että sellainen perjantai täällä. Aurinko paistaa ja lintujen aamukonserttia ei mikään musisointi voita.

Eilisen illan Lemmenviemässä kukki onnenpensas hotellin edessä. Meillä onnenpensas kukkii olohuoneessa. Yritin auttaa pensasta lumen alta ja katkaisin vahingossa ison oksan, toin sen sisälle ja nyt siinä on keltaiset kukat.  Iloa perjantaipäiväänne!!!

16 kommenttia:

  1. Onpas kauniita nekkoja. Itselläni ei ole kuin yksi tylsän tavallinen kirkas. Nyt alkoi kyllä aika tavalla haluttaa omaankin kahvipöytään varsinkin joku tuollainen SaaraHopean malli. Niitä ei taida uutena mistään löytää?

    VastaaPoista
  2. Onpa siinä nekka poikineen! Minullekin muutama tuttu. Perjantaisi kuulostaa kivalta!

    VastaaPoista
  3. Upea postaus, Anjuska, ja niiiin kevään iloinen, kuin toivoa voi<3

    Kyllä sinulla on valinnan varaa noissa kermanekoissa, löytyy monta väriä ja mallia, jokaisen maun mukaan.

    Olisi kiva kuulla tuon unkarilaisen kannun tarina, mutta hyvä näinkin;)

    Oikein mukavaa viikonvaihdetta sinulle, Anjaa<3

    VastaaPoista
  4. Nää sun nekat ona aivan ihania !
    Komiat kokoelmat, onnitteluni !

    VastaaPoista
  5. Ei voi kuin ihailla ja huokailla noiden nekkojen kuvia katsellessa. Ei omiaan kyllä voi verrarakkaan. Pitäsköhän ne ottaa kanssa kuvaan.
    Kivaa lauluhetkeä. Ja viikonloppua

    VastaaPoista
  6. Jopa on hyvän tuulen postaus ja kauniit nekat. Aikamoinen tarina olisi varmaankin kerrottavana varsinkin tuolla unkarilaisella.
    Ja onnenpensaan oksa tuo kevätiloa.

    VastaaPoista
  7. upeita ovat nuokin nekkasi!
    Tuo Unkarista ostettu erikoisesti...:))

    VastaaPoista
  8. Ihania sinisiä punaisia... ja muunkin värisiä :) Iloista viikonloppua.

    VastaaPoista
  9. Ihania, aivan ihania, niitä on ilo kattella!:)

    VastaaPoista
  10. Susa; en tiedä onko uustuotannossa näitä, mutta aina silloin tällöin jostakin kirppareilta löytyy. Tukholman Hötorgetilta kai viimeisin hankintani.

    Auli; laulutuokio meni tosi kivasti, oli paljon laulajia ja tuttuja ruusulauluja.

    Aili-mummo; minulla ei ollut oikein mitään asiapitoista blogiini, joten menin siitä yli mistä aita matalin. Olen keräillyt nekkoja joka lähtöön, mutta verenpunaisistani olen vähän ylpeä, niitä näkee niin harvoin. Vaikka
    toki Suomessakin niitä valmistettiin, enemmän olen löytänyt Rejmyren tuotantoa Ruotsista. Tosin sieltäkin haravalla pitää nykyään jo hakea!
    Tämä keltainen Budapestin kirpparilta löytämäni nekka on yksi aarteistani. En enää kadu sitä, ettei vanha romaanimies siitä tippaakaan suostunut tinkimään.
    Mukavaa, leppoisaa viikonvaihdetta myös sinne Tohmajärvelle.

    wihtori; nää nekat on yksi mun hullutuksistani. Muun muassa. Hih.

    mummeli; postaa vaan tarinaa nekoistasi. Varmasti sinulla on myös sellaisia, joilla on joku erikoinen tarina kerrottavanaan.
    Meillä oli kiva laulutuokio, kaksi tuntiakaan ei oikein riittänyt kun porukka (ikäihmisiä kaikki) oli niin intoa piukassa laulamaan. Hyvä näin. Mukavaa viikonvaihdetta ja rapsutukset Himmulle.

    Minttuli; ulkona ei vielä onnenpensas ole saanut karistettua lumikuormaansa, mutta sisällä avautui keltakukat muutamassa päivässä.

    Irmastiina, tämä nekkatarina on jo entisen toistoa, mutta en keksinyt - enkä ehtinyt - muuta mietiskellä, joten pistin hösseliksi aamusella.

    Anja; minustakin nämä värilliset on ihania, tosin monta ihan kirkasta, kuviollista nekkaakin on mukava hypistellä. Ehkä joskus sitten niistä enemmän.

    VastaaPoista
  11. Marja-mamma; kiva jos sain sinut hyvälle fiilikselle näillä nekkasilla!

    VastaaPoista
  12. Kauniita nekkoja sinulla ja niin paljon.
    Minä sain häälahjaksi Kotkan meijerin työkavereiltani nuo viimiset kuvassa olevat.
    Ne on minulla vieläkin ja pidän niistä.

    VastaaPoista
  13. Tuo keltanen on "yliveto" nekka! Kaunis yksilö:) Vaikka kauniita on kaikki. Sinulla nekkoja, mistä laittaa kattauksen ja pöytäliinan värin mukaan kermat pöytään:D
    Mukavaa sunnuntain seutua ruusuisten laulujen kera:)

    VastaaPoista
  14. sylvi; nämä vanhat riihimäkeläiset ovat kyllä nykyisin arvossaan, ne kannattaakin säilyttää.

    Nenunen; minustakin tuo keltanekka on paras. Toista sellaista tuskin enää vastaan tuleekaan.
    Tosin yleensä katan pöytään vanhan riihimäkeläisen "ruutunekan", koska se on riittävän iso!

    VastaaPoista
  15. Nina; ehkä en ole ihan viisaskaan, mutta keräily on mun harrastus ja nautin siitä.

    VastaaPoista