LINNOISSA KREIVIEN....

Oli tuo edellinen postaus niin vessavoittoinen, että nyt on pakko pistää uusi perään. Niinpäs. Olen kyllä itsekin ihmetellyt tätä harakkamaista mieltymystäni kaikkeen kauniiseen ja kiiltävään. Jaapa-jaa. Oliskohan selitys siinä, että sota-aikana synnyin, jenkkikassissa kannettiin pää alaspäin, pipo tiukalla ja leluina käpylehmät. Siitäkö jäi ikuinen kaipuu kaikkeen kauniiseen?

Prinssipuoliso toteaa välillä, että minusta olisi tullut oiva metsurin vaimo. Niin varmaan oliskin. Joskus ihan aikuisten oikeasti mietin, että pieni mökki kaukana kaikesta olisi minun mielenrauhalleni sitä kaikkein parasta.
Voisin pitää paria kuttua ja elää vaatimattomasti. Ja kyllä prinssipuoliso metsurin hommat taitaa, niin monesti on moottorisahaan tarttunut. Haaveita vain. Ei tullut takkia, tuli tuluskukkaro niinkuin tarinassa Hiiri kissalle räätälinä.
Tänne jähmetyttiin kaupungin laidalle liki moottoritien liittymää.

Mutta siitä kauneuden kaipuusta. Yhteen aikaan kiersin paljon huutokaupoissa. Ja ostelin kristallikruunuja. Ei, ei nyt kaikki kultaa mikä kiiltää. Mutta silti. Yhden kruunun raahasin Prahastakin. Mun huusholli näyttää hupaisalta, erilaisia kattokruunuja roikkuu etenkin emännän ilona. Lienenkö ihan viisas.

Tähän roikkuliin liittyy tarina. Oltiin muutettu 80-luvulla rakentamaamme omakotitaloon. Piti saada olohuoneeseen lamppu. Olin ihastunut tähän malliin paikallisessa tavaratalossa. Käytiin se hakemassa ja varjelin sitä auton takapenkillä istuen ja roikottaen kotimatkan, ettei lasikyyneleet vaan rikkoutuisi. Saatiin ehjänä kotiin. Lähdimme samantien liikenteeseen uudelleen. Ajoimme risteyskolarin, minä sairaalaan naama asfalttiviiruja täynnä. Olisin voinut kyllä lennähtää siinä ylempiin kerroksiin jo, mutta ei ollut aikani vielä lähteä.
Siksiköhän tämä kattokruunu on vieläkin minusta kaunis?

Tämän raahasin Prahasta ja tulli oli todella epäluuloinen palatessani Seutulassa. Nyt tämä kerää pölyhiukkasia ruokapöydän yläpuolella.

Tämä huusi nimeäni rautalampilaisessa huutokaupassa. Ihastuin näihin vaaleanpunaisiin riippuviin kyyneleen muotoisiin lasipuikkoihin. Harmi, että parista niistä on varsi katkennut enkä tiedä, löytyisikö varaosia mistään.

Tää on jostain kirpparilta ostettu. Lisäilen tähän aina irtonaisia kristalleja ja punaisia lasipaloja. Muistelen, että joskus Elanto myi samantapaista jäsentarjouksena, tai sitten ei.

Tämäkin on huutokauppalöytö. Piti ostaa kun halvalla sai. Niinhän se useimmiten menee.

Tässä on siivoojan painajaisuni. Kun nämä palaset yksitellen fairyvedellä peseskelee, tietää lampun putsanneensa. Mutta sitten se on puhtaana aika kaunis. Vai mitä mieltä?

Kun tuo meidän kulmaus on niin aurinkoinen ja kesällä kuuma, sinne on laitettu pyörivä tuuletin-valaisin. En ole vielä löytänyt tuulettavaa kristallikruunua, hih. Tällainen tyylirikko muuten tyylittömässä valaisinrepertuaarissani.
Kyllä nää aikas hurjalta näyttää vieraan silmissä, mutta minä olen niihin niin tottunut, että eivätpä haittaa. Siinähän roikkuvat. Minun ilokseni. Sillä kotini on linnani. Vaikken nyt kreivitärkään, hih.