KOLME NAISTA REISSUSSA

Torstai-iltana alkoi anopin, pikkuminiän ja lapsenlapsen retki miljoonakaupunkiin. Nippanappa ehdittiin laivaan, joka oli valmiiksi niin turvoksissa porukkaa, että lisänä rikat rokassa ja hämähäkit taikinassa. Monesti olen matkalla ollut, mutta nyt oli kyllä täyttä. Silti sekaan vaan. Hytti odotti auringon puolella ja kotiutuminen kävi nopsaan.

Laivalla oli New Yourk -teema. Eipä se juuri muuten näkynyt kuin lipun liehutuksella ja Promenade-kannen musiikkiesityksinä. Solistina ollut tumma nainen lauloi todella upeasti, samaa voi sanoa saxofonistista.

Vähän aikaa palloilimme Promenadin putiikeissa katsastamassa, olisiko jotakin uutta ilmestynyt valikoimiin. Toki tuliaiset ostetaan vasta paluumatkalla. Illan mittaan käytiin syömässä perinteiset katkarapuleivät kera kahvin ja sitten paineltiin hyttiin, pesulle, yökkärit päälle ja vaakatasoon lukemaan. Minä Lapin vuokkoa, pikkuminiä sisustuslehtiä ja neitokainen Aku Ankkojaan.

Aamu Tukholmassa oli sumusateinen. Eipä se meitä haitannut. Jatkoimme tunnelbanalla ohi Slussenin ja Skärholmeniin saakka. Siellä on varsin iso ostoskeskus, mistä neitokainen katseli itselleen takkia ja yllätys: kaksi mieluista lähti mukaan uusien kesäkenkien lisäksi.

Myrornan kirppiksellä pistäydyttiin ja sieltä löydettiin vihreä dalainmaalainen puuhevonen ja  rubiininpunainen shampanjalasi.

Jatkettiin Vårbergin isolle kirpparille vielä yksi pysäkin väli tunnelbanalla. Siellä oli uusiakin myyjiä, olihan perjantaipäivä. Kiertelimme pöytiä ja jotain löysimmekin. Puinen haitarinsoittaja orkesteriini lisää.

Ja tietysti punaiset kermakko-sokerikko kääräistiin pakettiin.

Pikkuisen arabiaakin, sininen voikippo, lähti mukaan.

Meillä oli ensin mielessä käydä myös Sundbybergin kirppikset, mutta paluumatkalla nousimme Gamla Stanin pysäkillä pois ja pistäydyimme pieneen hämyisään ravintolaan lounaalle. Neitoselle maistui pizza, herkullinen eikös vaan?

Ja meille "aikuisille naisille"  sienirisotot. Hyvin maistui.

Vielä kävelimme tihkusateisia kapeita katuja, poikkesimme Indiskassa ja jatkoimme tunnelbanalla satamaan.
Olimme laivassa hyvissä ajoin ja kotimatka alkoi. Lauantai-aamuna poika oli vastassa satamassa ja nopsasti pääsimme kotiin. Vastaanotto oli todella riemukas, Simon kieppumisesta ei tahtonut loppua tulla. Tunsin olevani todella tervetullut.

Pääsiäisen lähestyminen näkyi tukholmalaiskauppojen valikoimissa. Niistä pitää kuitenkin tehdä oma postaus, sillä kaikki kuvat eivät nyt millään mahdu tähän juttuun. Että tämän pituinen tämä.
PS. pikkuminiän blogissa täällä on kertomusta samasta matkasta nuoremmin silmin.