Vettä sataa. Lumet alenee. Säätiedoissa kerrottiin lunta olevan täällä meillä päin vain 8 senttiä. Ja hups, sanon minä. Vein koiraa pissalenkille takapihan metsikköön. Polkua on poljettu koiran tepsutella. Eipä kestänyt reunat koiraa eikä polun keskustakaan meikämummelia. Polvea myöten upposin märkään hankeen. Kun kumisaappaat eivät pidä vettä ja keskellä polkua isoja vesilammikoita, takaisin pihalle vaan. Kolme oravaa sai Simolta kunnon haukut ylempiin oksiin lintulaudalta. Kuistille oli yöllä satanut muutaman sentin verran lunta. Märkää, märkää.
Koskaan ei tunnu olevan hyvä. Jos ei ole maa jäässä, on kärsä kipeä niinkuin entisellä possulla. Pitäskö purtilo kipata kiukuspäissään nurinnarin? No ei tietenkään. Josko odoteltais vaan auringon pilkahdusta.
Pitäs olla lehmän hermot. Rauhallisesti antaa murheiden mennä. Josko murheita ovatkaan.
No aikuisten oikeesti, hyvällä mallilla on elämä kunhan sen vain oivaltaa. Ja keksii hyviä syitä nostaakseen mielialaa apeuden alhosta. Mielikuvaharjoitus toimii minulla näin:
Niemen nokka. Mökki. Polulle ja tipahtaneita keltaisia lehtiä. Keväällä ensimmäinen tehtävä on lakaista lehdet kompostiin multautumaan uudeksi ravinteeksi.
Kivi käskee kiertämään, ei kiroamaan. Vaikka onkin lähes keskellä vessapolkua.
Itse suunnittelin ja melkein rakensinkin tämän "kirkkovessan" hotelli helpotukseksi. Sarjassa jo kolmas.
Syystä, että ensin mökkiä rakennettaessa tarvittiin ja naulattiin "pikapuusee". Muutama vuosi sen jälkeen vanhimman lapsenlapsen - oli silloin ehkä 6 v - kanssa mummi näperteli uuden pikkuvessan. Lapsi kysyi: Mummi, mitäs jos joku luulee että tää on leikkimökki? Hih. Leikkii sitten kakkaleikkejä!
Siellä se "leikkimökki" kököttää vielä varavessana kompostikasan takana. Kompostin alla on siistauskangasta.
Mökin yhteydessä oli alkujaan pikkuinen sauna ja pukuhuone. Vähitellen - kun aina mökillä pitää jotakin myllätä - kypsyi ajatus saunan rakentamisesta erikseen. Tuumasta toimeen, kynä käteen ja saatiin sauna, kuisti ja saunakamari. Ja mökkiin sain puuhellan pikkuiseen keittiöön eli entiseen saunaan. Pukuhuoneesta tuli eteistila keittiöön, sinne mahtuu pieni pakastin ja varajääkaappi.
Nukkuma-aitankin piirsin ruutupaperille itse ja paikallinen hirsiveistäjä sen sitten pystytti. Rannan puolella on ollut pojan ja miniän nimikkoaitta, ylempi aitta on vaateaittana. Nyt on nuorilla oma mökkinsä lähituntumassa, joten vieraat voivat aitassa yöpyä mukavasti. Kuvassa prinssipuoliso aloitti ruusutarhan pohjan kääntämistä.
Pääsiäisenä on suunnitelmissa kaataa ympäriltä isoja koivuja varjostamasta. Toisaalta minä viihdyn kyllä enemmän metsässä kuin aukealla...
Ja Simo kyllä viihtyy mökillä, vaikka ressukka on pakko pitää juoksuhihnassa, kun veto on kova naapurin tyttökoirien luokse.
Jokaisen talven jälkeen koittaa kevät, vapun jälkeen jo odotellaan kesää ja juhannusta. Niin tänäkin vuonna. Ja ettei aika kesään tuntuisi toivottoman pitkältä, mielikuvissan voi aina vaellella niemennokassa...kun siellä on kaikki ominta itseäni. Kaikki pytingit mökkiä myöten, juuri sellaisia kuin itse halusin. Toteuttamatta on vielä se "lintupönttö" rantapuihin, niin iso, että siellä voisi jopa nukkua. Ja sitten tietysti lettukeittiölle pitää saada katto. Ehkäpä jo tulevana kesänä. On se vaan niin kiva työleiri, koskaan ei tule liian valmiiksi...
Rantaterassi on pian auki. Siinä on hyvä istua ja katsella sielunmaisemaan.
Toistaiseksi vain mielikuvituksessa. Varmasti myös Simolla. Ainakin naapurin tyttökoirat ja pihan oravat.
Koskaan ei tunnu olevan hyvä. Jos ei ole maa jäässä, on kärsä kipeä niinkuin entisellä possulla. Pitäskö purtilo kipata kiukuspäissään nurinnarin? No ei tietenkään. Josko odoteltais vaan auringon pilkahdusta.
Pitäs olla lehmän hermot. Rauhallisesti antaa murheiden mennä. Josko murheita ovatkaan.
No aikuisten oikeesti, hyvällä mallilla on elämä kunhan sen vain oivaltaa. Ja keksii hyviä syitä nostaakseen mielialaa apeuden alhosta. Mielikuvaharjoitus toimii minulla näin:
Syystä, että ensin mökkiä rakennettaessa tarvittiin ja naulattiin "pikapuusee". Muutama vuosi sen jälkeen vanhimman lapsenlapsen - oli silloin ehkä 6 v - kanssa mummi näperteli uuden pikkuvessan. Lapsi kysyi: Mummi, mitäs jos joku luulee että tää on leikkimökki? Hih. Leikkii sitten kakkaleikkejä!
Pääsiäisenä on suunnitelmissa kaataa ympäriltä isoja koivuja varjostamasta. Toisaalta minä viihdyn kyllä enemmän metsässä kuin aukealla...
Jokaisen talven jälkeen koittaa kevät, vapun jälkeen jo odotellaan kesää ja juhannusta. Niin tänäkin vuonna. Ja ettei aika kesään tuntuisi toivottoman pitkältä, mielikuvissan voi aina vaellella niemennokassa...kun siellä on kaikki ominta itseäni. Kaikki pytingit mökkiä myöten, juuri sellaisia kuin itse halusin. Toteuttamatta on vielä se "lintupönttö" rantapuihin, niin iso, että siellä voisi jopa nukkua. Ja sitten tietysti lettukeittiölle pitää saada katto. Ehkäpä jo tulevana kesänä. On se vaan niin kiva työleiri, koskaan ei tule liian valmiiksi...
Kesän perään täälläkin jo huokaillaan.
VastaaPoistaKauniita ja tunnelmallisia kuvia olet postannut, tuosta ei enää mökki parane.
Voi kun kauniisti olet Niemennokkaa kuvannut! Löysin paljon samankaltaisuutta meidän mökiltämme Männiköltä mm. puusceet meillä on 3 kpl, aitta oli samankaltainen, mutta ranta meillä on kauempana.
VastaaPoistaKyllä lumet sulaa ja kohta mökille päästään Simokin ja meiän Peto :)
Kiva on mökkisi kaikkine lisämausteineen. juuri tuollaisen, en niin suuren, mökin olisin halunnut, mutta ei koskaan toteutunut. Tässä lähistöllä om mökkejä, jotka ovat kuin suuria omakotitaloja. En pidä niitä mökkeinä. Sinun mökkisi on kivalla. luonnonmukaisella paikalla. Kyllä varmasti mieli lepää jo ajatuksesta päästä sinne.
VastaaPoistaTaas sinulla on hyvän mielen postaus. Kyllä kesäparatiisinne on viihtyisä. Ja kohta vedet lainehtivat vapaina siellä..
VastaaPoistaTäältäpäin aurinkoist terveiset.
Ei ihme että kesäkaipuu kun tuollaiset elinolosuhteet olemassa.
VastaaPoistaMeillä ei mökkiä, vaan tämä "vanhainkoti".Terassihaaveet minulla, toiveet kevätkesällä sellainen saada.Saatais pesueen kanssa sitten taas kekkeröidä kuten rivarillakin.
Pihapuuhastelutkin tulollaan, saisin vain käteni kuntoutettua siihen mennessä.Kipeät ja voimattomat, ettei niillä isoja aikaan saada.
Ihanat ovat sielunmaisemasi.
Unelma; pikkuminiä jo huolissaan soitti, että mikä on kun ei juttu lennä! Minä vähän valittelin jutun puutetta mutta sanoin sitten että täytyy vissiin kirjoittaa mökin vessoista! Ja niistäpä sitten.
VastaaPoistaSiitä olen samaa mieltä, ettei mökki ainakaan minulle missään paranisi.
maiju; meillä on neljätoista askelta mökin rapulta ja samoin saunasta veteen. Nyt ei vissiin enää annettaisi niin lähelle pytinkiä pystyttää. Huvittavaa on ollut tuo vessamania. Eka oli pintalaudoista pikapytinki, toinen pikkiriikkinen (pelkäsin että joku "isommista" vieraista kävelee vessamökki selässään pihaan, joten oli sitten aika tehdä ihan oikea kirkkovessa. Sen paneloin sisältä ja siellä on ihan oikea porsliinilavoire käsien pesua varten, hih.
mummeli; ei sen mökin tartte iso olla, ulkonahan kesällä pääosin ollaan. Alussa nukuttiin siskonpetillä parvella, mutta nyt jo pesueet katselee aitasta ja matkamökistäkin petipaikkoja.
Tään mökintontin sain äitini isältä, siksikin se on minulle tosi arvokas.
Minttuli; Pääsiäisenä on pakko päästä katsomaan, joko jäät sulaneet. Ties vaikka jäiden soittoon ehtisimme.
SinikkaHelena; Meillä on täällä vielä niin paljon lunta, ettei mitään voi vielä ulkona tehdä. Onnenpensas on katkennut latvoista kun nyt vähitellen paljastuu lumen alta.
Harmi, että kätesi ovat kipeytyneet, toivotaan että kuntoutuvat ja voima palaa niihin.
Terassi on hyvä idea, on kekkeröintipaikka ihan lähellä. Mökki siitä hankala, että aina keväällä perustettava huusholli uudestaan ja syksyllä käärittävä rullalle. Kaipa siihen on rutiini tullut vuosien myötä, mökki rakennettiin joskus -67. Siitä asti rampattu siellä jokaikinen kesä. Ja nyt pojan perhe rakensi viime kesänä samalle niemelle oman kolonsa. Ja onhan sitä kuin herrankukkarossa kun mökille pääsee. Ja uimaan. Sauna on joka ilta lämmitetty ja Simokin saunoo vaikka ei ui.
Hei eevamummo! kiva kun tulit lukijaksi.
VastaaPoistaOnpa kiva tuo kirkkovessasi, heti heräsi kiinnostus kirjoitukseesai, vaikka sehän on aina mukavaa luettavaa:) Meillä on nyt kovasti mökkikuume päällä, pari vaihtoehtoa on esillä jos niistä kummastakaan tulee mitään, pitää nyt malttaa odottaa rauhassa:) Mielestäni kesä paikkanne on juuri sellainen kuin sen pitää ollakin:)
VastaaPoistaIrma; kirkkovessan ikkunat on vanhasta veneestä, tienpuolen iso ikkuna 12 ruutuinen. Katosta halusin noin kaltevan ettei lumet jää painamaan. Kyllä lapsilla on ollut hauskaa kun ne kertoo mummin vessanrakentamisista!
VastaaPoistaParasta kesäpaikassamme on se, että on minun lapsuusmaisemaa ja puhdas järvi. Kyllä sen kolmen tunnin ajamisen sen vuoksi kestää.
Mukava postaus. Kyllä puuceekin saa olla kaunis, sinulla on. Voi kun tulisi kesä nopeasti.
VastaaPoistaOn teillä mahottoman kaunis pihapiiri siellä! Simoa vähän säälin, ettei pääse naisiin kun joutuu liekaan, mutta näihän se on ja pitääkin olla. Toivottavasti se naapurin likka ei ite käy poikaa kiusaamassa!?
VastaaPoistaMarkka; kesää kovasti odotellaan, vaikka ensin pitää kevään tulla.
VastaaPoistaMaikku; aika tavalla luonnonmukaista meidän pihalla, nyt tosin iso kukkamaa keskellä viime kesän ponnistuksena. Saapa nähdä, mitä sieltä nousee.
Simo on pakko pitää kiinni, sillä vietti vetää ja voi pieni koiruli jäädä autojen alle. Kyllä ne naapurin flikat aina käyvät moikkaamassa.
Tosi ihana kesänviettopaikka teillä on! Vessatkin viimeisen päälle, oikein design tuo punainen :) Kyllä nämä kuvat saa kesää entistä enemmän kaipaamaan.
VastaaPoistaAnja; tämä mökkerö on ihan meidän näköisemme, ranta on hiekkaranta ja vesi kirkasta. Tää on meidän mansikkapaikka, punaisine vessoineen!
VastaaPoistaKovasti kesää odotellaan.