Aurinkoinen päivä. Viimeinen laulupiirin tunti. Pyykit kuistin ulkonarulla kuivumassa. Uudet punaiset kumisaappaat. Keltaisiin kukkiin puhjenneet pikkunarsissit. Eikö näistä jo kevään tuntisi?
Aikuisten oikeasti, pihan lumikasat ovat alenneet ja takapihalla pikkulammikkoon odotellaan jo sammakoita.
Ei aikaakaan, kun jo päitä pylkähtelee veden pintaan. Ensimmäiset hyttyset jo inisivät eilen illalla lammikolla.
Kyysäsin laulupiirin tytteleitä paluumatkalla Robbariin. Poikkesin itsekin katsastamaan kumisaapasvalikoimaa. Kainaloon tarttui ihanat punaiset nokialaiset. Kyllä nyt passaa lätäköissä hypähdellä koiraa ulkoiluttaessa.
Maksoivat kyllä, mutta toivottavasti kestävät. Niistä halpiskumssareista olen saanut tarpeekseni. Hajoavat, paikkasin, paikat ei pysy. Että annan olla viimeinen kerta kun niitä kassiini sujautan.
Makeet, eikös? Ja tuntuvat jalassa niin lutusilta.
Muutakin tarttui kaupasta mukaani. Olen hurahtanut kanarasioihin. Nyt siellä oli vihreitä ja keltaisia, pinkin punaisia, vihertäviä....jne. Pitihän niitä pääsiäisen kunniaksi kerätä korillinen. Ja lisää keltaisia pikkkunarsisseja. Eilen ostetut ovatkin avautuneet täyteen loistoonsa.Nehän kuuluvat kevääseen.
Pajunkissoja! Ovat vaan todella korkealla latvuksissa takapihan reunustalla. Kauniimpia siellä kuin maljakossa. En viitsi kiivetä. Kevät!
Lampsuttelin uusilla kumssareillani uimalammikolle asti. Jään päällä vettä yli kymmenen senttiä. Ei enää houkuttele avantoon, kohta voi jo polskutella avovedessä.
Pihassa yläpuolellamme kuului siipien havinaa. Metsäkyyhkynen teki lentonäytöstään aivan ulko-oven edessä koivussa istuvalle puolisolleen. Simo tietysti riemastui ja oksalta kuului vain phu-huu. Harmi, kameraa ei taskussa ja kun sain koiran sisälle ja kameran ulos, koivun oksalla ei enää ollutkaan ketään. Kyyhkyspari pesii tässä pihan reunassa joka kesä, joten ovat uskollisia paikkalintuja.
Näitä isoja "kyyhkysiä" kaartaa joka iltapäivä juuri ennen klo kolmea ylitsemme kohti Seutulaa. Niistähään voisi aina kellon tarkistaa, viimeinen ylittää kattomme viittä vaille.
Tästä kuvasta voi hyvinkin päätellä, miten tarpeelliset kumisaappaat tähän aikaan ovat. Ja ehjät kumisaappaat.
Sulaneissa kohdissa virtaa vesi solkenaan.
Kevät on hieno vuodenaika. Kukkapenkistä paljastui jo huopakeltanoiden karvaiset lehtitupsut ja neilikoiden latvustot. Onnenpensas on vielä länässä, juhannusruusu noussut - ihme kyllä - pystysuoraan. Miten käynee uimalammikon reunustan pienille kuusille, olivat vielä lumen vankeina ja painuneet luokille. Luokki? Se hevosen valjaisiin kuuluva puolikaari. Hm.
Aurinkoisia kevätpäiviä, niitä on luvassa. Iloitaan keväästä. Muurahaispesässäkin on jo melkoinen vilske.
Ja taivas, huikaisevan sininen. Vain yksi pilvenhattara. Vaan eipä siitä ole haittaa!
Kevät on vihdoin tullut.. Pitkään sitä odoteltiin :)
VastaaPoistaMinullakin on punaiset Nokian kumpparit.. Rakastan niitä <3 :)
Ei näkynyt meillä sinistä taivasta. usvainen koko päivän, onneksi lämmintä kuitenkin. Lumet ikäänkuin sulaa salaa, ei paljon lätäköitä tule, johonkin se vesi menee. Kukkamaan reuna mukavasti esillä ja ensimäiset tuhot näkyvissä, sammal-leimu mennyt prempiin suihin, onneksi on juurakko jäljellä, piankos se siitä uudestaan kasvaa.
VastaaPoistaMutta kevättä se on!
Kati; kiva kun tulit blogiini kommentoimaan ja lukijaksi. Nautitaan keväästä ja punaisista kumisaappaistamme!
VastaaPoistamummeli; meillä ei vielä oikein myyrän tuhoja näy kun kukkapenkit vielä suurimmaksi osaksi lumen alla. Mutta kyllä aurinko lumet sulattaa. Meillä on takapihalla pelkkää lätäkköä sulat paikat.
Kyllä Nokialaiset on hyvät saappaat vieläkin, vaikken edes ole varman valmistetaanko niitä enää Suomessa. Minulla oli monet vuodet maailman ihanimmat Nokian kumisaappaat. Sellaiset villavuoriset samanlaiset mitä lapsillakin on ollut. Siis talvikumisaappaat: ne oli parhaimmat myös kesällä. Paljaat jalat saappaaseen ja ruohonleikkuuseen: jalat ei hionneet ja ne tuntui ihanan viileiltä. Silloin ymmärsin miksi beduiinit pitävät villaisia turbiineita; ne eristävät lämmöltä. Niitä kumisaappaita ei myydä enää. Nyyh....
VastaaPoistaTosi ihanan sinisiä kuvia sinulla. :)
VastaaPoistaAulille vinkki, saa niitä Nokian lämminvuorellisia saappaita edelleen, hankin omani pari vuotta sitten.
Ovat kauniinpunaiset, lisäksi niissä on kiristettävät varsiresorit.
Kevättä on ja punaiset kumisaappaat ovat minunkin haaveissa. Entiset sanoivat sopimuksen irti... Tänään näin ja sain kuvaankin ensimmäisen nokkosperhosen.
VastaaPoistaMukavia lumensulamispäiviä ja aurinkoista viikonjatkoa.
Postauksesi toi elävänä lapsuuden syksyt,jolloin sai uudet kumisaappaat,joissa uutukainen nukkavuori ja niihin uudet villasukat.Se jos jokin oli lapsen onnea, ehyet ja lämpöoset jalkineet.Saattoivat jo keväällä olla kulahtaneet,eivät ainakaan uutuuden lämpimät.
VastaaPoistaKeltaisia narsisseja hankittava kevään kunniaksi haudoille ja porraspileenkin.
Ihanasti aistit moninaiset keväänmerkit.
Anja, samoilla ajatuksilla olemme kuvanneet kevättä. :)
VastaaPoistaKauniit punaiset saappaat!
Auli; nämä kumisaappaat tuntuivat tosi mukavilta ihan paljaaseen jalkaan kun vein Simoa ulos illalla. En toki tiedä, valmistetaanko näitä Suomessa enää, pitää tarkistaa hintalapusta, jos siinä mainitaan. Mutta kivat on, verrattuna Etolan hai-saappaisiin, jotka kestivät keväästä syksyyn.
VastaaPoistaRosina; nyt on taivas ollut todella sininen.
Kiva kumssarivinkki Aulille!
Minttuli; En ole vielä bongannut perhosia, mitä nyt koipeliinin ja vihreän harsoperhosen ikkunan välissä. Samoin sinulle mukavaa viikkoa ja lenkkejä Mintun kanssa.
SinikkaHelena; minä en muista, että olisin saanut uusia kumssareita, vaan vuotta vanhemman serkkuni saappaat saivat pienemmälle aina kelvata. Sitten tietysti myöhemmin jo sain omatkin saappaat. Niitä sitten pidettiinkin urakalla kun maalla asuttiin.
Pienet narsissit olivat tarjouksessa, minäkin ostin niitä. Tosin haudalla on vielä niin paljon lunta, että täytyy odotella muutama päivä. Kyllä kevät on ihana vuodenaika. Nyt vasta vanhempana siitä osaa oikeasti - siis aikuisten oikeasti - nauttia. Ja nuo muuttolinnut!!!
maiju; olin juuri kuvannut tuon lentskarin ja siirtänyt Picasaan kun kurkkasin blogiisi. Hyvä me.
Kaks mun viimestä paria kumppareita mureni vaatehuoneen nurkkaa, olivat just niitä halpoja ja en oikeestaan täällä kivikaduilla niitä tarvikkaa. Mulla ne pikkunarsissit yön aikana kasvoivat vartta huimasti ja kellativat kumoon illalla kun kattelin tv-tä. En laittannut vettä, mutta taitaa sisällä olla niin lämminta etteivät oikeen tykänneet. Totesin ne lyhytikäseksi...;/
VastaaPoistaMistähän johtuu, että mie oon suanu myös huonoja Nokian suappaita? Jouvun aikonnaan navetassa pitämään kumikenkii yli 40 vuotta töissä. Ei nykymualimassa osata tai haluta tehä kunnon kumikenkiikää. Tähän tulokseen oun tullu, valitettavasti;/
VastaaPoistaMaikku; Keskikaupungilla harvemmin tartteekaan kumisaappaita. Mut täällä "maalla" ne on ihan must. Ja koiran perässä kulkiessa.
VastaaPoistaMinulla pikkunarsissit ovat keittiön ikkunalla ja vettä lorauttelen niiden sipuleille. Ulkona vielä loput odottaa rappulaatikkoon istuttamista. Pitää vaan kulahtaneet kanervat ja havut viskata kompostiin ja istuttaa narsissit tilalle.
Aili-mummo; minäpä testoon nyt nuo suvikumit, että kestääkkö seoroovaa kevvääsee asti ehjinä. Mullon ollu nii monet halapahalli kumssarit ja kaikk on männä rikki alta aekayksikö. Sen tähe ostinnii nyt oekeet nokaialaeset ja kaeke lisäks iha tulenpunaset.
Enne vanhaa ukkoloella olj ne kumiteräsuappaat ja nepä sitte kestikii isältä poijalle asti. Ja sitte lopuks äet piti ne pelekät terät kuv varret suutarj laetto miehille uusii terrii.
Silti; kumisuappaelle on käättöö tiällä meijä maesimissa monta kertoo vuojessa, kevväällä loskakelissä, kesällä marjametässä ja sitte tuas syksyn räntäsatteilla. Talavella niillei tarkene. Minä aenakkaan. Mut piätin kyllä, että aena ostan nokialaeset tästäkii etteeppäe.