Vaalit on ohi ja hallitusta kasataan. Vaalin tuloksesta voidaan olla montaa mieltä, jotkut hyppivät riemusta ja päästävät sammakoita suustaan, jotkut vähän mököttävät menestyksen puutetta. Mutta elämä jatkuu. Onneksi ei enää tarvitse ikäihmisenä olla myrskyn silmässä mukana.
Muistui mieleeni tapahtuma vuosikymmenen takaa. Yrityksiin perustettiin henkilöstörahastoja kannustukseksi ja monimutkaisen laskentakaavan mukaan yhtiön tuloksesta henkilöstö sai rahastoonsa yhteispääomaa, joka oli pitkään sidottua ja kukin rahaston jäsen sai oman rahasto-osuutensa, joka sijoitusten myötä kasvoi (tai kutistui!). Henkilöstörahastolaki määräsi tarkoin sen, miten osuuttaan rahastosta vuosien myötä oli mahdollista saada.
Minulla oli tilaisuus tutustua läpikotaisin rahastolakiin ja rahaston käytännön pyörittämiseen, sain toimia rahastomme (silloin Suomen suurimpia ja toimi myös esimerkkirahastona lain tulkinnassa ja kehittämisessä) hallituksessa ensin jäsenenä ja vuosikaudet hallituksen puheenjohtajana.
Rahaston tuli sijoittaa varat taloudellisesti ja tuloa tuottavasti. Myös oman työpaikkamme, valtiojohtoisen yhtiön osakkeisiin. Tätä kautta "jouduin" sitten yhtiön yhtiökokoukseen edustamaan rahastomme omistamien osakkeiden osuudelta. Kokous pidettiin Etelärannassa. Siellä odottelimme pääosakkaan eli valtion edustajaa, kauppa- ja teollisuusministeriä yhdessä yhtiömme toimitusjohtajan, eläkesäätiön edustajan sekä silloisen IVOn edustajan kanssa. Takki levällään ministeri sitten ilmestyikin paikalle ja istuuduimme neuvottelupöydän ympärille.
En koskaan unohda sen yhtiökokouksen avausta. Ministeri, nykyisinkin kansanedustajana toimiva nestoripoliitikko Ylä-Savosta totesi ykskantaan: "Hyvää huomenta, hyvät herrat. Ja onhan täällä joku muukin."
Siis minä. Olin joukon ainoa nainen. Oliko se epätavallista? Ei varmaankaan. Mutta lausahduksesta oli tasa-arvo ja tasavertaisuus kaukana. Meillä kolmella yhtiökokousedustajalla oli kullakin pieni määrä osakkeita, henkilöstörahastolla kuitenkin riittävästi muihin verrattuna. En nähnyt toisten kokousedustajien ilmeitä, sillä painoin katseeni pöydän pintaan kokouspapereihini. Protestoimininen siinä tilanteessa olisi ollut absurdia.
Kokous saatiin alkuun ja päätökset pöytään. Muistaakseni olin toinen pöytäkirjantarkistajista kuitenkin. Minä, muu. Nyt juttu hymyilyttää. Vaan joka ikinen kerta nähdessäni silloisen ministerin televisiossa, muistan "ammua". Muu-muu!
Sepä vaaleista - ja vähän tummistakin. Persujen keskisuomalaisen sahurin julkisesti päästelemät sammakot ovat kyllä kansanedustajan suusta vertaansa vailla noloudessa. Kaikkien kukkien ei voi antaa kukkia!?!
Muistui mieleeni tapahtuma vuosikymmenen takaa. Yrityksiin perustettiin henkilöstörahastoja kannustukseksi ja monimutkaisen laskentakaavan mukaan yhtiön tuloksesta henkilöstö sai rahastoonsa yhteispääomaa, joka oli pitkään sidottua ja kukin rahaston jäsen sai oman rahasto-osuutensa, joka sijoitusten myötä kasvoi (tai kutistui!). Henkilöstörahastolaki määräsi tarkoin sen, miten osuuttaan rahastosta vuosien myötä oli mahdollista saada.
Minulla oli tilaisuus tutustua läpikotaisin rahastolakiin ja rahaston käytännön pyörittämiseen, sain toimia rahastomme (silloin Suomen suurimpia ja toimi myös esimerkkirahastona lain tulkinnassa ja kehittämisessä) hallituksessa ensin jäsenenä ja vuosikaudet hallituksen puheenjohtajana.
Rahaston tuli sijoittaa varat taloudellisesti ja tuloa tuottavasti. Myös oman työpaikkamme, valtiojohtoisen yhtiön osakkeisiin. Tätä kautta "jouduin" sitten yhtiön yhtiökokoukseen edustamaan rahastomme omistamien osakkeiden osuudelta. Kokous pidettiin Etelärannassa. Siellä odottelimme pääosakkaan eli valtion edustajaa, kauppa- ja teollisuusministeriä yhdessä yhtiömme toimitusjohtajan, eläkesäätiön edustajan sekä silloisen IVOn edustajan kanssa. Takki levällään ministeri sitten ilmestyikin paikalle ja istuuduimme neuvottelupöydän ympärille.
En koskaan unohda sen yhtiökokouksen avausta. Ministeri, nykyisinkin kansanedustajana toimiva nestoripoliitikko Ylä-Savosta totesi ykskantaan: "Hyvää huomenta, hyvät herrat. Ja onhan täällä joku muukin."
Siis minä. Olin joukon ainoa nainen. Oliko se epätavallista? Ei varmaankaan. Mutta lausahduksesta oli tasa-arvo ja tasavertaisuus kaukana. Meillä kolmella yhtiökokousedustajalla oli kullakin pieni määrä osakkeita, henkilöstörahastolla kuitenkin riittävästi muihin verrattuna. En nähnyt toisten kokousedustajien ilmeitä, sillä painoin katseeni pöydän pintaan kokouspapereihini. Protestoimininen siinä tilanteessa olisi ollut absurdia.
Kokous saatiin alkuun ja päätökset pöytään. Muistaakseni olin toinen pöytäkirjantarkistajista kuitenkin. Minä, muu. Nyt juttu hymyilyttää. Vaan joka ikinen kerta nähdessäni silloisen ministerin televisiossa, muistan "ammua". Muu-muu!
Sepä vaaleista - ja vähän tummistakin. Persujen keskisuomalaisen sahurin julkisesti päästelemät sammakot ovat kyllä kansanedustajan suusta vertaansa vailla noloudessa. Kaikkien kukkien ei voi antaa kukkia!?!
"Kielikoulutus" paikallaan silloiselle ministerille ja nykyiselle kansanedustajallekin.
VastaaPoistaIsonnuslasin allahan tekemiset ja sanomiset nykyaikana ainakin.
Puhelias kun olen, minunkin sammakkoni väliin hyppelehtii, vaan häpeällä vielä olen selvinnyt.Onneksi en edustustehtävissä olekaan, kuitenkin,kaikitenkin, yksityissanamokatkin punastuttaa..
Kun tuota kokemusta silloisesta ministeristä luin, taidankin tietää kenestä on kysymys. Tulipa mieleeni myös vuosien takaa eräs kokemus hänestä: Olin emännän roolissa hänen vierailullaan Kotitalousoppilaitoksessa. Laitoin ruoat ja tarjoilin myös arvovieraalle. Ruoka näytti maistuvan vaan kiitoksen sanaa ei kuulunut. Että silleen..
VastaaPoistaMitäpä noista, huonoa käytöstä ja sammakoita politikoilta.
Mutta politiikasta viis, kukat kukkivat kauniisti kuvissasi. Ihanat vuokot.
Vappuiloa sinne!
Mitäpä kirjoitukseesi osaisi enää sanoa.
VastaaPoistaSurkuhupaisa oli sahurin sanoma, joutuu poika vielä moneen kiipeliin ellei tapojaan paranna.
Ja se solmiokin vielä, jättäisi sen kokonaan pois käytöstä. :))
Aika veitikoita nuokin mainitut poliitikot. Sydämen ja muunkin lajin sivistys näköjään puuttuu kokonaan. Hauskaa vappua, toivottavasti nämä ihanat kevätkukkaset eivät palellu, kun tuntuu ilma viilenneen kovasti.
VastaaPoistaPersuissa on niin monen kantin immeistä, on siinä piäjehulla homma jos meinaa laumasa pittää kurissa ja jossain järjestyksessä. Ennen kun on neljä vuotta kulunu, kait ovat oppineet parlamenttaariseen työskentelyyn ja mitä voi ja mitä ei, päästellä suustaan, hmm.
VastaaPoistaOli minulla semmonenkin asia, Sinulle olisi jotain minun sivulla, käyppä hakemassa.
Hyvää ja mukavaa Wappua
SinikkaHelena; me tavistallaajat saadaan möläytellä, toinen asia on julkisen vallan käyttäjillä. Heillä pitää olla kieli keskellä suuta. Meille riittää punasteleminen ja anteeksipyyntö.
VastaaPoistaMukavaa Vappua sinulle ystäväni.
Minttuli; samasta hieman kumaraisesta ja harmaantuneesta miehestä on kysymys. Silloin ei hymyilyttänyt, nyt voi asialle jo naurahtaa. Mutta vuokot kukkii, keltavuokot on myöhemmässä yleensäkin. Ja jo mökilläkin oli sinivuokko avannut silmänsä auringolle.
Iloista Vappua toivottelen.
Rosina; kyllä Vitiksen sahurikin joutuu kuolaimiaan puremaan, jos aikoo neljän vuoden pestinsä kunnialla suorittaa. Se solmio oli kyllä varsinainen huitaisu! Kas kun ei vaimo - tai joku ystävä - vetänyt solmua kireämmälle.
Villiviini; populismi ei sivistystä tunne, sitä vaan porskutellaan. Möläytykset on erikseen ja vitsit erikseen.
Ei kukat enää palellu, tuskin niin kylmää enää saadaan. Hauskaa Vappua myös sinulle.
Nenunen; johan laumanjohtaja ärähti kurinpalautusta. Joutuu sen varmasti vielä monesti tekemään, ennekuin neljä vuotta on ohi. Taisi saada Timo-poika kapallisen kirppuja vaalijytkyssä kaupanpäällisinä.
Aika näyttää. Kiitos "pokaalista", teen tunnustuksen seuraavassa postauksessa.
Iloista Vappua!
No huh huh, siis tuo sinun kokousmuistosi, eipä ihme että on mieleen jäänyt. Hyvää vappua!
VastaaPoistaHauskaa vappua ja Maikulta terveisiä!! Vuosien mittaan ehtii kasaantua kaikenlaisia muistoja, aikansa ikävät jutut muuttuvat hauskoiksi ja erikoisiksi ajan kanssa. Ja eiköhän tuosta eduskunnnasta tullut oikeenlainen poikkileikkaus meistä Suomalaisistakin, meitäkin on jokaiseen junaan tulijoita - osa junastakin jääneitä.
VastaaPoistaAjan saatossa ikävätkin muistot voivat muuttua mukaviksi (toivottavasti). Ihminen on oman sivistyksensä summa.;)
VastaaPoistaVappuiloa sinulle, Anja-Regina<3
Anja; jäi todella lähtemättömästi mieleeni, sen verran tasa-arvosta taistellut olen. Hih. Simakasta vapunaikaa myös sinulle.
VastaaPoistaPikolini; Samoin sinulle hauskat vaput. Harmittaa, että en ehtinyt Maikulle hyvää lomaa toivotella, oli just noussut liitoon kun palasin koneen äärelle. Kerro lämpimät terkkuni kun olet yhteydessä.
Joo, on meitä joka junaan ja asemallekin vielä jäämään!
Aili-mummo; totta puhut, ihminen on sivistyksensä summa. Iloista vappua myös sinne Tohmajärven suuntaan.