KAHTA EN VAIHDA

Elämänsä tärkeitä asioita ei ihan hevillä ole uuteen vaihtamassa. Varmasti on paljonkin, mihin tapoihinsa piintynyt on jäänyt koukkuun. Minulla niitä on ainakin kaksi. Toinen on kuorimaveitsi. Ostin sen yli viisikymmentä vuotta sitten perhettä perustaessamme. Olen aina syrjäsilmällä katsellut, tulisiko toinen samanlainen jossakin vastaan, mutta ei. On muovivartisia, Tupperin sinikahvaisia ja puuvartisiakin. Mutta niin käteen sopivaa, kuin tämä minun ikivanha apulaiseni, en ole muissa kuorimaveitsissä tavannut. Joskus veitsi on piiloutunut, mutta aina sen etsin, kun kuorimaveistä tarvitsen.

On vaan niin kätevä, perunoiden, porkkanoiden, kurkkujen ja omenoiden kuorimisessa ihan kähee peli.

Ennen vanhaan emännillä oli vyössään aitan avaimet ja lenkkiperäinen veitsi. Omalla mummollanikin oli sepän takoma ns. lenkkiperäveitsi. Terävä ja kätevä. Ihan kaikkeen sitä mummokin käytti. Nyt se lenkkiperä kuuluu mummon nuorimmalle tyttärelle! Eli edelleen leikkaa.

Toinen tärkeä ja ns. "este peli"  on puinen rulla. Aktiivisina työvuosina josku niska-hartiaseutu oli ihan tiltissä. Siispä lattialle selinmakuulle, rulla niskan alle ja rullaamaan. Kun rulla hitaasti - ja eestaas - rullataan ristiselän alle edelleen alemmaksi, on selkärangan nikamat niksuneet paikoilleen ja kivut kaikonneet. Konsti on helppo ja yksinkertainen. Kipukoukkukin minulla on, mutta rullastani en luovu.

Entisajan emännillä ennen mankelia oli ns. kaulauspulikat. Tämä on samanlainen, mutta sen verran pitempi, että sen päälle mahtuu hartiat helposti. Kannattaa kokeilla, niskan alle laitettu pulikka hieroo myös kallonpohjan kipeitä paikkoja helposti.

On sittenkin vielä kolmas, jota en millään enkä mistään hinnasta vaihtaisi. Se on ystävä aikojen takaa. Paras ystäväni. Hän osaa lohduttaa alakulon päivinä,  jakaa ilot ja surut, yhteiset kokemukset. Hän ilahduttaa kesken arkipäivän, niinkuin tänäänkin. Piipahti ohimennen tuomassa tuliaispussukan, jossa kaikkea kivaa.

Näistä tipuista tulee mieleen vuoropuhelu, vanha runonen:
"-Hyvää huomenta, Punahilkka! Miltäs maistuu se kahvitilkka?
-Ah, se on aivan liian kuumaa; kieltäni polttaa, päätäni huumaa!
-Kahvi on hyvää, mitä mä kuulen? Huonolla tuulella rouvani, luulen.
-Eikä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unessa nähdä sainkaan!
-Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru!
-Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi-kuusi. Lapset sen löysivät, ai-ai-ai. Rintani haikean haavan sai!
-Rauhoitu, rauhoitu rakas Lotta. Eihän se edes ollut totta!"
..tai jotenkin sinne päin se meni. Tulipahan mieleen.

Nämä tipuset toivottavat Iloista Pääsiäistä! Kiitos tipuista, ystäväni.