HAJANAISIA AJATUKSIA

Viikolla ajelin lapsenlapsen kanssa ostamaan ulkoista kovalevyä tähän hidastelevaan tietsikkaani. En liene ollut kovin hyvällä huumorilla, mitä lienen murahdellut kun tyttärentytär avasi sanaisen arkkunsa. Hänen mielestään "sinun ja papan pitäisi olla onnellisia ja tyytyväisiä, koska teillä ei ole mitään varsinaista kremppaa eikä sairauksia. Maailmassa on monella teidän ikäisellänne jo vaikka mitä, on liikuntaesteitä, on kipuja ja sydänoireita. Ja jos jotkut asiat kyrsii, niille on itse tehtävä jotakin." Sisso!

 Pani ajattelemaan. Ja kotona kerroin vielä prinssipuolisolle, että hänkin ajattelisi elämän aurinkoisempaa puolta. Sitä kun valittaa usein turhasta ja katsoo omien asioiden ohi niin, ettei tunnista hyviä asioita elämässään. "Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen.." lauloi Tapio Rautavaara täällä ja sitä on mekin useassa laulupiirissä laulettu yhteisesti.
Laiskanläksyä jälleen.

Eilen selasin vanhoja valokuvia. Sukututkimukseen prinssipuolison esivanhemmista tarvitaan kuvia ja etsiminen jatkuu. Aiemmat kuvat olen laittanut niin hyvään talteen, että en niitä itsekään löydä.  Kuvalaatikkoa selatessani ajattelin, miten monet läheisistämme ovat jo siirtyneet rajan taakse. Heitä muistellessani ja hitaasti kuvia selatessani homma ei oikein edennyt. Joten ei ihme, että "apulaiseni" väsähti ja päätti ottaa päikkärit.

Eilinen päivä oli perunoiden istutuspäivä. Minä en siitä hommasta tykkää yhtään, vaikka en vedä auraa vaan yritän ohjata. Ja kun aina menee liian lähelle tai liian kauas edellisestä vaosta, syntyy "riidankylvämistä" perunoiden kylvämisen lomassa. Vanha totuushan on, että "minne hepo, sinne reki" joten minun mielestäni sen "hepon" pitäisi osata askeltaa riittävällä etäisyydellä valmiista perunavaosta. Huh. Onneksi on vaan niin pieni pläntti, ettei tunteet ihan kärähdä! Salaatiti ja juurikasvit kylvettiin tänä aamuna kasvimaalle. Siltäosin homma ok. 

 Tänä aamuna lähdin kerkkien keruuseen. Ja valpas vahtini oli mukana ensimmäisellä kierroksella. Toiselta jätin hänet sisälle itkemään, sillä itikoita oli kuusikossa melkoisesti valmiina hyökkäämään ihon paljaisiin kohtiin. Nyt on kerkät likoamassa ja huomenna sitten tuoksuttelen huusholliini kuusenkerkkäsiirapin tuoksua.

Kierros hyönteisiä pörisevässä aurinkoisessa aamussa pitkin puutarhaa tuntui hyvältä. Syreenien huumaava tuoksu levisi lämpimässä kesätuulessa. Myös valkoinen oli avannut kukintansa hohtaviin terttuihin.

Jotenkin valkoinen on hidaskasvuisempi ja tertut pienempiä kuin perinteisen sinisen syreenin.

Yksi ainut tyräkki  oli jäljellä. Ja yksi ainut akileija oli avautunut. Varjolijojen kukkavarret nuokkuivat jo kukkanuppuja täynnä kaarella. Kylvin eilen illalla loput valkoisen siemenet kehittämään sipulia mullan alla.

Aamuvilakalla siirsin saviperäisessä maassa huonosti ja kituen kasvavan punalehtisen koivun alas tienvarteen, minne se olisi alunpitäenkin pitänyt istuttaa. Toivottavasti saa siirrosta uutta puhtia, luulin sen jo nyykähtävän kun ei oikein talvesta vironnut lehtiä tekemään. Siellä se nyt juurtuu lehmuksen ja tammentaimien lähellä.

Rönsyleimu ja lemmikit ovat vallanneet rinnepenkin.

Simon tähystyspaikka on luumupuun alla. Siitä näkee tielle asti ja myös minut puutarhasta.

Omenapuut kukkivat parhaillaan. Kirsikkapuissa kukinta on jo ohi, samoin kirsikoilla. Ja pieni sinnikäs rosenkvitten kukkii helakanpunaisin kukin. Syksyllä sen hedelmä on aprikoosin värinen ja kypsä hillottavaksi. Harmi vaan, ettei satoa siitä juuri tule.

Joskus aiemmin kyselin tämän aikaisen kukkijan nimeä. En ole sitä mistään kirjoista löytänyt. Muistuttaa järvessä kukkivaa kasvia, lehdiltäänkin. Mikä lie. On levittäytynyt jo moneksi taimeksi.

No voi! Tästä tuli taas tällainen kukkaskertomus. Toivottavasti huomenna on uudet kujeet ja jutun aiheet.
Tänään on tiedossa kyläreissu. Vaikea arvata, mitä vien tuliaisiksi! Kaksi paria villasukkia, tietysti, hih.

Mukavaa viikonloppua toivottaa myös Simo. On tärkeätä muistaa levätä! Ihan oikeesti relax!

Sen kyllä meidän Simo Sallinpoika Hurtta osaa, ei sitä häiritse salamavalot eikä pianonsoitto! Vaan annas olla, kun mainitsen, että "lähdetään". On valmis kuin Liimanni sotaan.