VAIHTUVAT PÄIVÄT JA SÄÄT

Lauantaina kasattiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin niemeen. Oli luvattu sateita, mutta ihan hyvässä säässä saimme körötellä. Loppumatkasta tiestä näkyi, että sadepilvi oli pyyhkäissyt yli. Perillä kannettiin kassit mökkiin ja lämmitettiin sauna, mikä kuuluu niemen nokassa jokailtaisiin rituaaleihin. Ja yhdelle meistä ei tarvitse mainita kuin sanan sauna! Simo on niin innokas saunoja, että ensimmäisenä nousee lauteelle ja köllöttää laudeliinalla. Tosin ei viihdy kauan, vaan haluaa jo saunakamariin huilimaan.

Sunnuntai oli epävakaa; sadekuuroja ja viilenevää ilmaa. Mutta kun katto pään päällä, ei sateesta haittaa. Lisättiin puita takkaan ja minä tietysti tikutin raitasukkaa, prinssipuolisolla oli omat puuhansa. Maanantaina sadekuurojen välissä pinottiin kuivia halkoja liiteriin. Miten tuttu onkaan se sanonta, että kun ihmiselle tulee ikää, hän alkaa huolehtia polttopuista! Meillä on huolehdittu ja varmaan puita on kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.  Päivä oli aika kolea ja tuulinen. Iltapäivällä naputeltiin mökin keittiön oven eteen porras ja koska halusin myös terassia tiskipöydän eteen (ulkona seinustalla), hommaa päätettiin jatkaa tiistaina. Jess. Ei meillä tietenkään ollut painekyllästettyä lautaa riittävästi, vaan haettiin sitä pojan mökkirakennukselta lisää. Hän kuitenkin joutuu hankkimaan omaa terassiaan varten sitä lisää jo muutenkin. Ja olin kysynyt luvan etukäteen, joten ei nyt ihan ominpäin sieltä käyty lautaa hankkimassa! Tiistain sää oli jo huomattavasti lämpimämpää. Ja ötököitä löytyi! Sellaisia, jotka eivät pistäneet vaan haukkasivat palan uhristaan. Ihmettelin, kun Simo pyrki koko ajan syliin - mikä ei ole hänelle kovinkaan tyypillistä - vaikka meidän olisi pitänyt terassilautoja naputella paikoilleen. Laitoin koiran sisälle mökkiin kun huomasin, miten monesta paikasta ötökät olivat koiraa haukanneet. Ei muuta kuin bepantenia haavoihin. Illalla saunassa pesin koiran shampoolla.

Simo viihtyy hyvin mökillä ötököistä huolimatta. Aamulla samat rituaalit; ensin suoraan laiturille, missä kiltisti odottaa kunnes me on pulahdettu järvessä. Sitten aamupala ja aamulenkki. Kun minä puuhastelen pihassa, Simo vahtii talitiaista isommat linnut ja oravat. Aamulenkillä orava tuli vastaan rantapolulla ja vielä seuraavana aamunakin Simo kävi tarkistamassa toiveikkaana, jos sattuisi kohtaaminen samassa paikassa.

Valpas vahtikoirani:

Jassoo, siellä rapsahti!

Kuka siellä?

Tule esiin sieltä!

Sinut on nähty, vaara ohi!

Ja sitten lakisääteinen lepotauko:

Minä puolestani  iloitsin tulppaanien hehkusta. Pilvisenä päivänä olivat suut supussa, auringon pilkahtaessa  kääntyivät sitä kohti ja kun aurinko viimein lämmitti valollaan, tuntui kuin tulppaanit olisivat täysin nauttineet säteistä.

Ensin aukesivat etualalla olevat punakeltaiset, sitten taaempana tummanpunaiset ja viimein tiistain aurinko herätteli vaaleanpunaisetkin täyteen kukkaan.

Saunan seinustalla oleva kukkakoivu puhkesi myös valkoiseen kukkahuntuunsa. Tämä on marjatuomen sukulainen ehkä, mutta marjat on yksittäisiä, punaisia, joita linnut levittävät ja taimia nousee lähiympäristöön.
Kukkiva puu kerää pörrääviä pölyttäjiä ympärilleen.

Tämän kukkakoivu on alkujaan sonkajärveläiseltä tädiltäni ja nyt sitä on mökillä muutamia jo kukkivia ja paljon pieniä taimia. Niitä antaisin mielelläni haluaville iloksi!!!

Kaikki hyvä loppuu aina kesken. Tänä aamuna ilma oli kuin lehmän henkäys. Tuntui ihanalta huuhtoa unet järveen, kävellä järven hiekkapohjaa yhä syvemmälle. Vautsi! Täältäkö taas pitäisi lähteä istumaan hikikuumassa autossa...no niin. Pihalla siirrettiin muutamia kivilaattoja kulkutielle levennykseksi heti aamupalan jälkeen. Uusi pulahdus järveen ja kassit autoon. Harmitus, mutta pakko. Mun sydämeni tänne jää....

... kunnes taas pian palataan. Piankos sitä hurauttaa kesäkelillä kolmetsadatkilsat.