keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

VAIHTUVAT PÄIVÄT JA SÄÄT

Lauantaina kasattiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin niemeen. Oli luvattu sateita, mutta ihan hyvässä säässä saimme körötellä. Loppumatkasta tiestä näkyi, että sadepilvi oli pyyhkäissyt yli. Perillä kannettiin kassit mökkiin ja lämmitettiin sauna, mikä kuuluu niemen nokassa jokailtaisiin rituaaleihin. Ja yhdelle meistä ei tarvitse mainita kuin sanan sauna! Simo on niin innokas saunoja, että ensimmäisenä nousee lauteelle ja köllöttää laudeliinalla. Tosin ei viihdy kauan, vaan haluaa jo saunakamariin huilimaan.

Sunnuntai oli epävakaa; sadekuuroja ja viilenevää ilmaa. Mutta kun katto pään päällä, ei sateesta haittaa. Lisättiin puita takkaan ja minä tietysti tikutin raitasukkaa, prinssipuolisolla oli omat puuhansa. Maanantaina sadekuurojen välissä pinottiin kuivia halkoja liiteriin. Miten tuttu onkaan se sanonta, että kun ihmiselle tulee ikää, hän alkaa huolehtia polttopuista! Meillä on huolehdittu ja varmaan puita on kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.  Päivä oli aika kolea ja tuulinen. Iltapäivällä naputeltiin mökin keittiön oven eteen porras ja koska halusin myös terassia tiskipöydän eteen (ulkona seinustalla), hommaa päätettiin jatkaa tiistaina. Jess. Ei meillä tietenkään ollut painekyllästettyä lautaa riittävästi, vaan haettiin sitä pojan mökkirakennukselta lisää. Hän kuitenkin joutuu hankkimaan omaa terassiaan varten sitä lisää jo muutenkin. Ja olin kysynyt luvan etukäteen, joten ei nyt ihan ominpäin sieltä käyty lautaa hankkimassa! Tiistain sää oli jo huomattavasti lämpimämpää. Ja ötököitä löytyi! Sellaisia, jotka eivät pistäneet vaan haukkasivat palan uhristaan. Ihmettelin, kun Simo pyrki koko ajan syliin - mikä ei ole hänelle kovinkaan tyypillistä - vaikka meidän olisi pitänyt terassilautoja naputella paikoilleen. Laitoin koiran sisälle mökkiin kun huomasin, miten monesta paikasta ötökät olivat koiraa haukanneet. Ei muuta kuin bepantenia haavoihin. Illalla saunassa pesin koiran shampoolla.

Simo viihtyy hyvin mökillä ötököistä huolimatta. Aamulla samat rituaalit; ensin suoraan laiturille, missä kiltisti odottaa kunnes me on pulahdettu järvessä. Sitten aamupala ja aamulenkki. Kun minä puuhastelen pihassa, Simo vahtii talitiaista isommat linnut ja oravat. Aamulenkillä orava tuli vastaan rantapolulla ja vielä seuraavana aamunakin Simo kävi tarkistamassa toiveikkaana, jos sattuisi kohtaaminen samassa paikassa.

Valpas vahtikoirani:

Jassoo, siellä rapsahti!

Kuka siellä?
Tule esiin sieltä!
Sinut on nähty, vaara ohi!

Ja sitten lakisääteinen lepotauko:

Minä puolestani  iloitsin tulppaanien hehkusta. Pilvisenä päivänä olivat suut supussa, auringon pilkahtaessa  kääntyivät sitä kohti ja kun aurinko viimein lämmitti valollaan, tuntui kuin tulppaanit olisivat täysin nauttineet säteistä.
Ensin aukesivat etualalla olevat punakeltaiset, sitten taaempana tummanpunaiset ja viimein tiistain aurinko herätteli vaaleanpunaisetkin täyteen kukkaan.

Saunan seinustalla oleva kukkakoivu puhkesi myös valkoiseen kukkahuntuunsa. Tämä on marjatuomen sukulainen ehkä, mutta marjat on yksittäisiä, punaisia, joita linnut levittävät ja taimia nousee lähiympäristöön.
Kukkiva puu kerää pörrääviä pölyttäjiä ympärilleen.


Tämän kukkakoivu on alkujaan sonkajärveläiseltä tädiltäni ja nyt sitä on mökillä muutamia jo kukkivia ja paljon pieniä taimia. Niitä antaisin mielelläni haluaville iloksi!!!

Kaikki hyvä loppuu aina kesken. Tänä aamuna ilma oli kuin lehmän henkäys. Tuntui ihanalta huuhtoa unet järveen, kävellä järven hiekkapohjaa yhä syvemmälle. Vautsi! Täältäkö taas pitäisi lähteä istumaan hikikuumassa autossa...no niin. Pihalla siirrettiin muutamia kivilaattoja kulkutielle levennykseksi heti aamupalan jälkeen. Uusi pulahdus järveen ja kassit autoon. Harmitus, mutta pakko. Mun sydämeni tänne jää....
... kunnes taas pian palataan. Piankos sitä hurauttaa kesäkelillä kolmetsadatkilsat.

13 kommenttia:

  1. Onpas aivan ihana paikka... ei ihme jos Simokin nauttii !
    Tuo kukkakoivu on erikoinen, en ole koskaan kuullutkaan.... olisipa ihana saada , mutta mahtaiskohan pärjätä näillä leveyksillä ??
    Oikein hyvää mökkeillyä teille... nauttikaa Luojan luonnon ihanuudesta !

    VastaaPoista
  2. En yhtään ihmettele vaikka sydän sinne jääkin.:-)

    Kukkakoivu on minullekin outo.

    Tuo järvikuva on niin kaunis.

    Mukavaa helatorstaita teille.

    VastaaPoista
  3. Ihana paikka.

    Minäkään en ole kukkakoivusta kuullut.

    Mukavaa helatorstaita täältäkin!!!

    VastaaPoista
  4. Mukavaa luettavaa:) varsinkin ihmiselle joka päivittäin selailee etuovea etsien sopivaa mökkiä kuumeisille:)

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka nautin kanssanne mökkielostanne ja kaikesta muustakin.
    Simoa myös niin ihana seurailla,oikea "lutunen".

    VastaaPoista
  6. Ihana rauha alimmassa kuvassa. Kukkakoivu, outo minullekin. Ja Simosta on taas niin valloittava kuvasarja.
    Mukavaa helatorstaita, pilvistä nyt täällä eilisen rajuilman jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana paikka teillä.
    Ja hauska kuvasarja Simosta.

    Mukavaa helatorstaita!

    VastaaPoista
  8. Kaunis kesä :) Se näissä kuvissa on - ihana kesä kukkineen, kukkivine koivuineen ja isoine omenoineen - oho, Simon kokoinen omena!

    VastaaPoista
  9. Ihan kuin olisin itsekin ollut mökillä.:)
    Niin hyvin kuvasit eloanne ja oloanne.
    No, niistä sääskistä en kylläkään olisi tykännyt.:(

    VastaaPoista
  10. Näkee miten Simokin nauttii näistä mökkikäynneistä;D

    Hieno postaus, Anja:)

    Oikein hyvää helluntaita ja helatorstaita sinulle, Anja-Regina<3

    VastaaPoista
  11. Kukkakoivu??? Aivan tuntematon suuruus! Mutta nätti on:)

    VastaaPoista
  12. En ole päässyt pitkään aikaan kommentteja jättämään, mutta nyt taas onnistuu.

    Kyllä teillä on ollut kiva puuhastella ja nauttia ajastanne Niemessä. Harmi että nuo ötökät Simoa kiusasivat.

    Mukavaa Kesää sinulle, Simolle ja perheellesi :)

    VastaaPoista
  13. ritvau; minulla ei ole tietoa kukkakoivun oikeasta nimestä, tätini nimitti sitä kukkakoivuksi ja meillä sitä on edelleen kutsuttu sillä nimellä.
    Eli meillä se kasvaa Jyväskylä-Kuopio akselilla todella hyvin, täällä kotonakin on muutama kukkimassa.

    Unelma; minä kyllä viihtyisin mökillä enemmänkin (ja Simo myös) mutta tuolla piipertäjä-prinssipuolisolla kun on niitä omia haasteitaan ja harrastuksiaan, niin nousemme aina vankkuriin koko kolmen poppoo.

    Irmastiina; linnut levittävät syksyisin kukkakoivun marjoja ympäristöön ja niistä sitten nousee uusia taimia.

    Irma; toivottavasti natsaa ja mökki löytyy.

    SinikkaHelena; Simon kanssa ollaan oikeita "mökkihöperöitä" mutta välillä on pakko tulla hoitamaan asioita kotiin.
    Simolle on muodostunut omat rutiinit jo mökkielämässä; aamulla heti laiturille ja illalla viimeiseksi saunanlauteille.

    Minttuli; meiltä saisit taimia! Kuulin, että oli satanut ja tuullut rankasti lähtömme jälkeen siellä.

    Sirpa; Simo on varsinainen linssilude! Ei poika hätkähdä salamavaloakaan.

    Anja; kiikutin yhden kolmesta omenasta mökille kun siellä vasta istutettiin pari omenapuuta! Kun se on savesta tehty, pelkään, että joku vahingossa potkaisee sen hajalle. Toivottavasti ei!

    Rosina; kiva jos viihdyit mukanamme! Joo, ne ötökät haukkasi aina palasen, isompia kuitenkin kuin pienet mäkäräiset. Mitä lienee olleet.

    Aili-mummo; Kiitos kommentistasi ja toivotuksista. Kiva jos pidit.

    Nenunen; niin, kukkakoivu! Runko on kuin koivulla, lehdet kuin luumupuussa ja kukkii valkoisenaan. Ei tertuissa kukat niinkuin tuomessa on.

    maiju; varmaan systeemissä on vika kun monella kommentointi tökkii.
    Kesä on hienoa aikaa, ja mökillä on aina puuhasteltavaa. Kun entiset loppuu, keksitään ihmeellisesti uutta hommaa. Korjailtavaa ja paranneltavaa. Onneksi vielä jaksaa.
    Myös sinulle maiju lämmintä kesää!

    VastaaPoista