Tänään löysin oivan reseptin raparperien keittämiseen. Virveriikan blogissa täällä on mainio ohje, helppo kuin mikä. Minä vähän sovelsin kun en ole mittamimmi. Ja uskokaa tai älkää, ne keitetyt ja siivilöidyt raparperipalat muusasin kulhossa ja lisäsin sokeria. Tulipa lettuhilloa pakkaseenkin pari purkkia. Kannattaa kokeilla. En postaa kuvia koska virveriikalla niistä on kuvat.
Pyöräytin pari piirakkaa, niitä omasta päästä (hih), toisen mustikoista, toinen luumuista. Hyvältä maistui, totesi ystäväni joka oli piipahtamassa. Ja prinssipuoliso tykkää marjapiirakoista. Itse en tietenkään ottanut palastakaan, torstaina tulee kolmas viikko täyteen viljatonta elämää. Helppoa on ollut. Sanovat minun kutistuneen, tytär, prinssipuoliso ja myös tämänpäiväinen vieraani. Hyvä jos näkyy, kyllä vaakakin jotakin jo kertoo. Ja olo on ok.
Paljon muuta en tänään saanutkaan aikaan. Kiertelin tosin kuvaamassa uusia kukkijoita. Tässä tulee karhunvatukoita!
Ja tässä ahomansikoita! On ollut niin lämmintä, että ahomansikoita tulee paljon!
Sitten ihan vaan huvin vuoksi arovuokon ainokaisesta kukasta kuva. Onneksi on säilynyt ja lisääntynyt kahteen taimeen, toinen ei vielä kuki tänä kesänä.
Päivänkakkarakin oikoo terälehtiään kasvimaan laidassa karviaismarjapensaan juurella. Karviaiset on jo pikkurillinpään kokoisia raakileita vaikka kesäkuu vasta alussa! Hyvällä alulla myös muut puutarhamarjat.
Lämpö on saanut puutarhan todella vihreäksi. Vanha penkki luumupuun alla odottaa istujaa.
Simon juoksunaru näkyy punaisena lankana. Mutta "viisaat istuvat varjossa" tai ainakin pyrkivät varjoon:
Tai sitten ottavat aurinkoa:
Lopulta on kuitenkin ihana päästä sisälle syömään ja päivänokosille. Parasta on kuitenkin pitää suora yhteys pappaan, ettei se nyt vaan lähteä lipaise ulos ilman pientä koirulia! Koiranunta jalkaterien päällä!
Ja taitavat ottaa nokosia koko poikaporukka; Simo prinssipuolison jalkojen päällä ja Elvis omassa häkissään laudan päällä. Että sellaisia poikia minulla on.
H e r ä t y s, mehua ja marjapiirakkaa tarjolla! Tarvitaan maistajaa! Piirakka kelpais kyllä Simolle myös.
Pyöräytin pari piirakkaa, niitä omasta päästä (hih), toisen mustikoista, toinen luumuista. Hyvältä maistui, totesi ystäväni joka oli piipahtamassa. Ja prinssipuoliso tykkää marjapiirakoista. Itse en tietenkään ottanut palastakaan, torstaina tulee kolmas viikko täyteen viljatonta elämää. Helppoa on ollut. Sanovat minun kutistuneen, tytär, prinssipuoliso ja myös tämänpäiväinen vieraani. Hyvä jos näkyy, kyllä vaakakin jotakin jo kertoo. Ja olo on ok.
Paljon muuta en tänään saanutkaan aikaan. Kiertelin tosin kuvaamassa uusia kukkijoita. Tässä tulee karhunvatukoita!
Sitten ihan vaan huvin vuoksi arovuokon ainokaisesta kukasta kuva. Onneksi on säilynyt ja lisääntynyt kahteen taimeen, toinen ei vielä kuki tänä kesänä.
Päivänkakkarakin oikoo terälehtiään kasvimaan laidassa karviaismarjapensaan juurella. Karviaiset on jo pikkurillinpään kokoisia raakileita vaikka kesäkuu vasta alussa! Hyvällä alulla myös muut puutarhamarjat.
Lämpö on saanut puutarhan todella vihreäksi. Vanha penkki luumupuun alla odottaa istujaa.
Lopulta on kuitenkin ihana päästä sisälle syömään ja päivänokosille. Parasta on kuitenkin pitää suora yhteys pappaan, ettei se nyt vaan lähteä lipaise ulos ilman pientä koirulia! Koiranunta jalkaterien päällä!
Ja taitavat ottaa nokosia koko poikaporukka; Simo prinssipuolison jalkojen päällä ja Elvis omassa häkissään laudan päällä. Että sellaisia poikia minulla on.
H e r ä t y s, mehua ja marjapiirakkaa tarjolla! Tarvitaan maistajaa! Piirakka kelpais kyllä Simolle myös.
Ihanan hauska tuo viimeinen kuva. Ohje mehusta on hyvä, kävin jo tutustumassa, kokeilen itsekkin. Sinäkin olet Vähähiilrilla, se muuten pitää suoliston kunnossa ;))
VastaaPoistaSe omasta päästä tehty piirakka saattaa maistua,ainakin mulla useinmiten jonkin verran puisevalta! En maltanut olla tätä sanomatta..;)! Meiltä otettiin talosta kylmäkellarin töpselit seinästä pois, kun vain kolme käytti sitä siihen tarkotukseen, minä olin yksi niistä!!Arvaa harmittaako vielläkin, koska tykkäsin säilöä vanhanaikasesti, kellarissa..;/! Pakastin on liian pieni mulla, ei riitä tila hilloille! Raparperistä tein kaikenlaista, hyvät ihmiset toi niitä mulle sylikaupalla. No, se on ollutta ja mennyttä, mutta hyvin muistissa...;)Hyvä kun sinä säilöt ja teet näitä keitoksia!
VastaaPoistamaiju; kannattaa kokeilla, tuli uskomattoman hyvää. <En ole muuta jättänyt kuin pelkän leivän ja valk.vehnäjauhon (pastat, pullat yms.) eli vain viljat pois. Voin todella entistä paremmin.
VastaaPoistaMaikku; kiva kun huomasit "tsoukkini", muistelen Kaarina Virolaisen keitelleen kalasoppaa joskus omasta päästään! Hih. Ei meidän päitä vielä tikat koputtele eikä raapiessa tule tikkuja kynnen alle, hih.
Harmi, että kylmäkellari on pois käytöstä, eihän kerrostaloasuntoihin mahdu pakastearkkuja tai sitten ei mahdu asukkaita.
Minä aika vähän olen hyödyntänyt reippaasti kasvavaa raparperipenkkiä, mutta nyt kokeilin ja olen ihan tyytyväinen kokeiluuni. Pistän loputkin mehuksi ja hilloksi.
Hei, Anja! Kuulostaa herkulliselta, mehu ja leivonnaiset. Täytyypä kokeilla. Ihanaa auringon paistetta päivääsi. t. Riitta Sinikka.
VastaaPoistaKiva, että mehu maistui! Ilmeisesti ruokablogi saisi lukijoita paljon kun eilistä postausta oli luettu pitkälti yli neljäsataa kertaa! Ihania varjopaikkoja, varmaan koiralle mieluisia. Täällä vaan on niin paljon hyttysiä ettei pääse kunnolla varjoon nautiskelemaan. Hyvää torstain jatkoa!
VastaaPoistaMakoisaa puuhastelua sinulla ja niin makea oli tuo mieskuvakin jossa jokainen nokosillaan.
VastaaPoistaKyllä onkin helle väliin ottanut voimille.Minäkin hienostelen lierihatussani(lääkärin määräyksestä)ihosyövän uusintapelossa.
Ihana on meillä kesä, johan sitä kaivattiinkin talven tuimuudessa.
Pullota ja purkita sinä kesääsi talven varalle.
Minä haaveilen raparperilehtilaatoista.
Riitta Sinikka; tämä ohje on paras raparperista minun mielestäni! Ihanaa torstaipäivää sinulle.
VastaaPoistaAuli; todella hyvä resepti ja hyödynsin vielä raparperipalatkin hilloksi, maistuu myös jäätelön kanssa näin kuumalla. Upea lukijamäärä sinulla! Onnea!
Hyttysiä on iltaisin, mutta päivällä vähemmän. Koiran selkäänkin on pakko sipaista karkotetta, muuten ratsastavat koirulin selässä sisälle pistelemisestä puhumattakaan.
Mukavaa torstaita!
SinikkaHelena; Lierihattu on tuiki tarpeellinen, niin suoraan iholle porottaa säteitään aurinko. Mutta ihanalta tuntuu kesän lämpö.
Raparperilaattoja minäkin tein viime kesänä ja muitakin puiden ja kasvien lehtiä kokeilin betoniaskelmiin. Raparperin isosta lehdestä sain lintujen vesialtaaseen hienon kuvion.
Nautitaan kesästä mutta varotaan säteitä.
Ihanan kesäistä tunnelmaa siellä :)
VastaaPoistaErityisesti sykähdytti kuva talon miehistä päivätorkuilla ja tuo penkki luumupuun alla...
leppoisaa päivänjatkoa! :)
Kesä ja raparperimehu, mansikoilla kiitos minulle. Ja ne kesän ensimmäiset kotimaiset on maisteltu.. Vaan oli mukava resepti. Kokeilen kyllä.
VastaaPoistaTaas on mainiot kuvat, varsinkin Simosta.
Meidän Minttu makoilee sisätiloissa näin kuumalla.
Ompa hauska kuva tuo viimeinen,kyllä tälläsillä helteillä väsyttää,olen tehnyt useasti raparperi mehua,täytyy kokeiia tällä reseptillä,kylmänä on mainio janojuoma,aurinkoisiapäiviä sinne:)
VastaaPoistaKati; luonto on todella vehmas ja kesäinen. Tuo vanha penkki on niin vankkaa tekoa, ettei sitä pojat olisi edes kalliolla pystyneet rikkomaan. Otan yleensä maton penkille pehmikkeeksi ja istuskelen ja Simo loikoo nurmikolla vieressä.
VastaaPoistaMinttuli; maistuis varmaan mansikoilla minullekin, mutta eipä nyt ollut mansikoita vaan hyvää oli näinkin.
Simo tykkää olla ulkona kunhan näkee, missä mamma pyyhältää. Muuten tulee valtava itku!
ritva; nää meidän pojat ottaa mielellään pienet torkut, varsinkin koira ja pappa ihan kiinni toisissaan.
Kokeile ihmeessä tätä reseptiä, minä ihastuin.
Ihania leppoisia kuvia lähetit..
VastaaPoistaMukavaa viikoloppua sinne, myös päivätorkkujille!
sylvi; nyt on niin lämmintä, että päivätorkut on ihan paikallaan, kun ei jaksa olla ulkona puuhastelemassa.
VastaaPoista