TÄTÄ OLEN JA TÄSTÄ UNEKSIN

Aili-mummolta tuli tällainen haaste kertoa kolme totuutta itsestäni sekä kolme toivettani.

Siis millainen olen?

1) Pönäkkä eläkeläinen joka nuorena tuli Keski-Suomesta läpi Pönttövuoren tunnelin tänne etelämpään. Täällä sitten urakoi työikänsä, kerrytti Michelinit ympärilleen eikä siis mahdu enää Pönttövuoresta läpi takaisin syntymäsijoilleen.

2) Olen melkoinen haihattelija, yhtenä päivänä keksin yhtä ja toisena toista. Toteutus nyt ei aina natsaa, mutta jäähän  haaveet!

3) Olen hulluna yhteen pieneen koirapoikaan, sitä ei liene vaikea arvata. Simo on silmäteräni ja prinssipuolison sanoin "enemmän kuin koira".

Kolme toivetta:

1) Että pysyisin ja pysyisimme ikääntymisestä huolimatta virkeinä ja uudelle vastaanottavina.

2) Että hyvät ja lämpimät välit lapsiin ja lastenlapsiin säilyisivät ja että jälkikasvullani olisi elämässään terveyttä ja onni myötä.

3) Että pystyisin pitämään hyvät ja läheiset ystäväni maailman melskeistä huolimatta, ja tietysti omista töpeksimisistäni huolimatta.  He ovat kultaakin kalliimmat.

Do diin! Näin äkkiseltään kotiin tultua elämä näyttää tällaiselta.  Juhannus painaa päälle ja huomenna lauletaan Ruusulauluja. Toivottavasti ei sada, ettei tilaisuus mene pipariksi. Tää taisi jo olla neljäs toivomus, hih!