sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

PYHÄAAMUN RAUHA...

Olipa ihana herätä sateen ropinaan. Koko luonto on puhdistunut lämpimässä kesäsateessa. Harmi, että kumisaappaani ovat myös saaneet vettä kenkään, unohdin ne eilen illalla kuistin portaille!

Koko huushollin valtaa raikas kuusenkerkkien tuoksu. Iso kattila täynnä hentoja kerkkiä kiehuu makoisaksi siirapiksi. Vielä tänään käyn poimimassa lisää kerkkiä toiseen keitoserään.

Purnasin roskisdyykari-runosessa luonnon roskaamisesta. Ihmetyksen aika ei ole ohi! Heltorstaina aamulenkillä näin, että roskat, spraymaalihylsyt ja telat  sekä maaliämpärit oli kerätty pois! Sydän löi ilosta ihan setsuuria! Oli ihan pakko väsätä lisäsäkeistö valitusvirteen:


Meiltä loppui puhti ja annettiin olla
roskat ja purkit, kuin hunningolla.
Kului viikko ja kaksi, ja ihme kas,
oli tunneli tullutkin puhtaammaks!
Oli huokaus vanhojen jossakin kuultu.
ja meidän uupuneen varmaankin luultu.
Aamuvarhain siivottiin kerran vielä
kolme kassillista. On siistiä siellä!

Kiitos sinulle Shebu, jos keräsit!
Pellekuvat on hienoja. Osaajat
eivät roskaa ympäristöään.


Prinssipuoliso noukki loput roskat, kolme muovikassillista. Nyt on hyvä kulkea eikä tarvitse silmiä sulkea lenkkipolulla motarin alla, on siistiä kaikkialla!


Keväällä Tallinnan keskustorilta tuomani lumihiutale kukoistaa! Ihmettelen, miksi en aikaisempina kesinä ole hoksannut sitä hankkia kesäkukkalaatikkoon! Ihaillut kyllä olen aikaisemminkin sitä nähdessäni. Tulen sen valkoisista kukkarönsyistä hyvälle mielelle ovesta kulkiessani.


Pieni punarinta on rakentanut pesänsä tuuheaan juhannusruusupuskaan. Mustarastas kerää nokkansa täpötäyteen evästä poikasilleen, hienosti nappasi myös sille heittämäni kastemadon! Talitintit lentävät perätysten pihan yli, pöntössä on melkoinen sirinä. Töyhtöhyyppäkin oli löytänyt läheiselle pellolle, missä metsäkyyhkyspari käy etsimässä ruokaansa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa.


Kun itse en ole mitenkään kalenteriin sidottu, menee viikonpäivät joskus sikinsokin. Eilen luulin, että oli jo sunnuntai! Hyvä näin, sillä tänään sitten sain kuin ylimääräisen viikonpäivän, hih.




Sunnuntai on lepopäivä. Ainakin pikkukoirulille. Aamupalan ja aamulenkin jälkeen on kiva kiepsahtaa sohvalle pienille torkuille. Eikä haittaa, että kuusenkerkkien keittämisestä syntyvä raikas tuoksu kutittaa kuonon herkkiä hajureseptoreja. Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee...soi mielessäni ja myös täällä. Leppoisaa lepopäivää!

15 kommenttia:

  1. Kyllä on iso tämä pieni kotimaa. teillä yöllä sadetta ja meillä melkein hallaa, aivan lähellä nollaa kävi, vaikka tämä paikka ei ole niin hallanarkakaan.
    Mutta ihana on kotimaan kasän alku. Laulelin lenkillä itsekseni tuota kouluajan laulua, nyt on Suomen suloin aika ja meni siinä välillä suvivirsikin. onneksi ei esityksilläni ollut kuulijoita, he eivät varmasti olisi edityksistä nauttineet. Ja Himmu ei moiti

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka taas ilolla luin pyhäaamun rauhastasi ja omassa mielessäni myös soi pyhäaamun rauha,ilo kesästä ja siihen liittyvästä.Onnenhetkiä sinulle ja poppoollesi!

    VastaaPoista
  3. Onpas taas hyvän mielen postaus täällä. Mukavan runonkin rustasit.
    Ja miten lie tuon laulun sanat pulpahtaneet mieleeni, kun Mintun kanssa pyhäaamun lenkillä kuljettiin ja täällähän e sitten oli.
    Kuusentuoksuista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Kaunis iiris siellä jo kukkii.

    Hienoa, että maalaripojat ovat huomanneet roskiaan pois kuljetella.

    Punarinta laulaa uskomattoman kauniisti, olen kuullut tässä omassa pihassa omenapuussa istui ja lauloi.

    Ihanaa kesäkuuta edelleenkin.

    VastaaPoista
  5. Kivasti kirjoitit runon, niin ei jää vain marisemiseksi, sillä monesti unohtuu hyvät teot.
    Pyhäaamu on teillä raikas, ihanaa.
    Täällä on myös rauhaisaa ja samaa laulua tuossa aamulla hyräilin, "Kirkkoon kulkee juhla kansa..... j n.e,
    Oikein ihanaa pyhää sinulle!

    VastaaPoista
  6. mummeli; laula vaan Himmulle, se nauttii kyllä varmasti. Meillä todella satoi ja luonto on nyt niin vihreää kun ilma on lämmintä. Merkillistä, miten vuosikymmenten takaa mieleen pulpahtaa noita kouluajan lauluja...

    SinikkaHelena; samoin kesäisiä onnenhetkiä sinulle puuhastelusi keskellä.

    Minttuli; kerkkäsiirappi kiehuu nyt sokerin kanssa ja uusi erä on likoamassa huomista keittämistä varten. Kyllä tuoksuukin hyvälle koko talossa.

    Unelma; kaksi kukkaa on noussut tästä iriksestä, tuo väri on kaunis mutta metsästän vielä valkoista ja keltaista samanlaista.
    Minä en ole kiinnittänyt punarinnan lauluun huomiota, miksiköhän en. Satakielestä sen sijaan nautin eilen Hermanninsaaressa ja Hamarissa. Ja sitten omassa pihassa tietenkin.
    Hienoa kun on vuorolaulua, ensin mustarastas ja nyt satakielet.
    Nautitaan kesästä, terkkuja sinulle ystäväni.

    sylvi; sateen jälkeen aamu on parhaimmillaan. Samoin sinulle mukavaa sunnuntaita ja hyräillään laulujamme tahoillamme...

    VastaaPoista
  7. Lueskelin bloki kirjoituksia, ni jo tuntu kivalta todeta, että mitä tämä aurinko saa aikaseksi meissä ihmisissä ja luonossa....tätä mieltä lisää.....;)

    VastaaPoista
  8. Maikku; oikeassa olet, useimmille meistä on auringon vaikutusta iloinen mieli ja positiivinen asenne. Olisipa meillä aina kesä - no ei vainenkaan, kyllä vuoden vaihtelut kesästä syksyn kautta talveen ja kevään kautta kesään on kuitenkin parasta meille!

    VastaaPoista
  9. Kaunis iiriskuva. Päämies väitti sataneen, mutta en mitä mitään huomannut. Nukun sateessa aina ikkuna auki, että saan kuunnella veden musiikkia. Puutarhuri minussa kaipaa sadetta.

    Anja, jos joskus vielä istutat syreeniä, laita sitä Moskovan kaunotarta, jos jo sinulle kommentoinkin. Minä sitä yhtä kukkaa nyt ihmettelen ja sitä, miten saatoin moisen kaunottaren istuttaa puun varjoon. Soitin tänään äidillekin siitä, sillä hänelle mahtuisi vielä. Päämies kuvannut. Taidan laittaa ensi viikolla kuvan tai kaksi.

    Simolle suukkoja!

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi; satoi meillä, mutta vain yöllä. Minäkin nukun ikkuna auki ja sateen ropina on ihanaa musiikkia.

    Aion hankkia sitä Moskovan kaunotarta, ihastuin siihen Kiskossa. Sen kukkatertut olivat isoja ja niin kuin vaaleanpunaista posliinia! Siellä se todella oli puutarhan aurinkoisella reunalla, puutarhan muhevassa mullassa. Laita kuvia kaunottarestasi!

    VastaaPoista
  11. Anonyymi pyysi kertomaan sinulle, että joku kyselemäsi kasvi on toden näköisesti Kleitomia. Nyt en ehdi katsomaan missä kohtaa se juttu on. Terveisiä Kuhmosta :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Amalia, googletan sillä! Terkkuja Kuhmoon!

    VastaaPoista
  13. Kuusenkerkkäsiirappi on suunnitelmissa täälläkin, mutta viimeeksi maalla olivat hitusen liian pieniä vielä.
    On tää kevät ja alkukesä niin ihanaa!

    VastaaPoista
  14. Johanna; minä ehdin jo keitellä pari satsia, täällä olivat kerkät jo kovasti vihreitä. Mutta ehkä vielä mökillä tulee keiteltyä, siellä todella ovat kasvut myöhemmässä.
    Jepjep! Alkukesässä on taikaa!

    VastaaPoista
  15. Joskus olen tehnyt kuusenkerkistä simaata ja se oli kyllä oivallinen janojuoma kuumalla.. Siirappi on vielä kokeilematta.

    VastaaPoista