SÄITÄ ON PIDELLYT

Helleaalto hellitteli meitä ihan olan takaa. Viime viikonlopulla ajeltiin mökille ja vaikka itselläkin oli tukala matka hikisessä peltipöntössä, oli se Simolle kenties vieläkin tukalampaa. Koiruli loikoi jalkatilassani ympärillään kostea kylpypyyhe helpottamassa hikistä matkaa. Onneksi ajopeli on menossa vaihtoon ja uudessa on ilmastointi vakiona. Helpotusta luvassa  kesäisiin reissuihin tältä osin.

Niemessä kaikki hyvin. Tai ei sittenkään. Pihanurmi oli rutikuivaa, valkoapilat pitivät kiinni viimeisillä voimillaan vähäisestä kosteudesta maan sisällä. Orvokit olivat kaatuneet kyljelleen jokaisessa kukkalaatikossa. Näytti masentavalta. Taisin turhaan  iloita istuttamisista.

Onneksi järvessä on vettä eikä se kantamalla vähene. Paljon sitä tarvittiinkin, ennekuin orvokit ponnahtivat takaisin pystyasentoon. Mutta seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen ne nostivat kasvonsa aurinkoa kohti. Ihmeellistä, miten tainnoksista sitä voikin virota elämään. Vaan niinhän sitä mekin virkoamme heti veteen pulahdettuamme. Joka aamu ensimmäiseksi ja hellepäivinä lähes alinomaa.

Vielä sunnuntaina oli kiva aurinkoisella järvellä soudella, kun tähystäjä ....

...ja kipparikin olivat omasta takaa!!!

No, sittenpä sää muuttui. Maanantaista keskiviikkoon oli niiiin koleata ja sateista. Siirsin nukkumapaikat aittaan ja jätimme saunakamarin lapsenlapselle, joka suurin toivein tuli shortseissa ja uikkarit kassissaan.
Ja kun mökkeröä piti lämmittää, hellanuunissa paistelin perheelle rieskaa, marjapiirakan ja pikkupullat. Kaikki taas omasta päästä. Uskokaa tai älkää, marjapiirakasta huomasin leivinjauheen jääneen lisäämättä. Sellainen horopää. Mutta sen verran kohosi munasta, että syödä saattoi. Rieska oli niin hyvää, että jouduin seuraavana päivänä paistamaan uuden. Itse en tietenkään sitä edes maistanut, viljaton elämä on mennyt tosi hyvin. Ja vointi hyvä edelleenkin.

Heti mökille saavuttuamme kävin tarkistamassa mustarastaan pesällä, miten siellä voidaan. Hups. Poikaset kököttivät pesässä, tuskin enää mahtuivat sinne. Ja yksi toisensa perästä lähtivät ulos sateiseen metsään. Olisivat voineet odotella aurinkoisempia päiviä lentoretkilleen. Mutta kaipa jokin sisäinen vietti kertoo, milloin siivet kantavat. Tervemenoa maailmaan. Toivottavasti laulunne kaikuu ensi keväänä mökkimetsikössä.

Joutsen lennähti venerantaan aterioimaan. Eipä yhtään välittänyt liikuskelustani lähistöllä.

Ja kuikat, ne tulevat joka kerta tervehtimään ihan laiturin eteen. Eipä ne enää Simosta mitään välitä.

Vaan Simo välittää oravista. Että se saa lähes hepulin, kun pieni kurrelainen kurkkii katajasta tai pihamännyn oksalta. Kuin kiusatakseen. Ja koira vaahtoaa! Siiri otti videolle yhden aamuisen oravajahdin, postaan sen jos ja kun osaan siirtää videon  blogiin joskus.

 Ensin prinssipuoliso ja Simo näkivät, miten orava hyppäsi katajasta mäntyyn ylemmäksi.

Ja tietysti Simo kunnon kiipijänä yritti ylös puuhun pienen oravan perästä.

Ja vielä lintupönttöpuuhunkin oravan perästä, yhä ylemmäksi.....

Vaan liian korkealla oli oravainen. Simo juoksi pitkin rantaa eestaas ja orava edellä puusta puuhun. Reipas poika saa tässä aamuvoimistelulla ja hyppyharjoituksilla päivän mukavasti käyntiin.

Sitten oli jo koiruli niin väsy, että otti pienet levot Siirin polvien välissä sohvalla. Raukea kovan räkyttämisen jälkeen!

Kotona on asiat hoidettu, pyykit pesty ja postit katsastettu. Voispa tästä jatkaa vielä lomailua. Tietsikan kanssa on ongelmia, eilen ei käynnistynyt näyttöpuoli, aikaisemmin tulostin. Nyt tulostin taas pelittää ja sain kuvan jo näyttöönkin. Tiedostojen siirto ulkoiselle kovalevylle tökkii...mutta apuva on tulossa.