torstai 16. kesäkuuta 2011

SÄITÄ ON PIDELLYT

Helleaalto hellitteli meitä ihan olan takaa. Viime viikonlopulla ajeltiin mökille ja vaikka itselläkin oli tukala matka hikisessä peltipöntössä, oli se Simolle kenties vieläkin tukalampaa. Koiruli loikoi jalkatilassani ympärillään kostea kylpypyyhe helpottamassa hikistä matkaa. Onneksi ajopeli on menossa vaihtoon ja uudessa on ilmastointi vakiona. Helpotusta luvassa  kesäisiin reissuihin tältä osin.

Niemessä kaikki hyvin. Tai ei sittenkään. Pihanurmi oli rutikuivaa, valkoapilat pitivät kiinni viimeisillä voimillaan vähäisestä kosteudesta maan sisällä. Orvokit olivat kaatuneet kyljelleen jokaisessa kukkalaatikossa. Näytti masentavalta. Taisin turhaan  iloita istuttamisista.


Onneksi järvessä on vettä eikä se kantamalla vähene. Paljon sitä tarvittiinkin, ennekuin orvokit ponnahtivat takaisin pystyasentoon. Mutta seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen ne nostivat kasvonsa aurinkoa kohti. Ihmeellistä, miten tainnoksista sitä voikin virota elämään. Vaan niinhän sitä mekin virkoamme heti veteen pulahdettuamme. Joka aamu ensimmäiseksi ja hellepäivinä lähes alinomaa.

Vielä sunnuntaina oli kiva aurinkoisella järvellä soudella, kun tähystäjä ....

...ja kipparikin olivat omasta takaa!!!


No, sittenpä sää muuttui. Maanantaista keskiviikkoon oli niiiin koleata ja sateista. Siirsin nukkumapaikat aittaan ja jätimme saunakamarin lapsenlapselle, joka suurin toivein tuli shortseissa ja uikkarit kassissaan.
Ja kun mökkeröä piti lämmittää, hellanuunissa paistelin perheelle rieskaa, marjapiirakan ja pikkupullat. Kaikki taas omasta päästä. Uskokaa tai älkää, marjapiirakasta huomasin leivinjauheen jääneen lisäämättä. Sellainen horopää. Mutta sen verran kohosi munasta, että syödä saattoi. Rieska oli niin hyvää, että jouduin seuraavana päivänä paistamaan uuden. Itse en tietenkään sitä edes maistanut, viljaton elämä on mennyt tosi hyvin. Ja vointi hyvä edelleenkin.

Heti mökille saavuttuamme kävin tarkistamassa mustarastaan pesällä, miten siellä voidaan. Hups. Poikaset kököttivät pesässä, tuskin enää mahtuivat sinne. Ja yksi toisensa perästä lähtivät ulos sateiseen metsään. Olisivat voineet odotella aurinkoisempia päiviä lentoretkilleen. Mutta kaipa jokin sisäinen vietti kertoo, milloin siivet kantavat. Tervemenoa maailmaan. Toivottavasti laulunne kaikuu ensi keväänä mökkimetsikössä.

Joutsen lennähti venerantaan aterioimaan. Eipä yhtään välittänyt liikuskelustani lähistöllä.


Ja kuikat, ne tulevat joka kerta tervehtimään ihan laiturin eteen. Eipä ne enää Simosta mitään välitä.


Vaan Simo välittää oravista. Että se saa lähes hepulin, kun pieni kurrelainen kurkkii katajasta tai pihamännyn oksalta. Kuin kiusatakseen. Ja koira vaahtoaa! Siiri otti videolle yhden aamuisen oravajahdin, postaan sen jos ja kun osaan siirtää videon  blogiin joskus.

 Ensin prinssipuoliso ja Simo näkivät, miten orava hyppäsi katajasta mäntyyn ylemmäksi.


Ja tietysti Simo kunnon kiipijänä yritti ylös puuhun pienen oravan perästä.



Ja vielä lintupönttöpuuhunkin oravan perästä, yhä ylemmäksi.....
Vaan liian korkealla oli oravainen. Simo juoksi pitkin rantaa eestaas ja orava edellä puusta puuhun. Reipas poika saa tässä aamuvoimistelulla ja hyppyharjoituksilla päivän mukavasti käyntiin.

Sitten oli jo koiruli niin väsy, että otti pienet levot Siirin polvien välissä sohvalla. Raukea kovan räkyttämisen jälkeen!

Kotona on asiat hoidettu, pyykit pesty ja postit katsastettu. Voispa tästä jatkaa vielä lomailua. Tietsikan kanssa on ongelmia, eilen ei käynnistynyt näyttöpuoli, aikaisemmin tulostin. Nyt tulostin taas pelittää ja sain kuvan jo näyttöönkin. Tiedostojen siirto ulkoiselle kovalevylle tökkii...mutta apuva on tulossa.

19 kommenttia:

  1. Ai mahoton, miten korkeelle pieni koira osaa kiivetä :D

    VastaaPoista
  2. Voi pojat, tuota Simoa. On se eri vekkuli, kun puuhunkin kiipeää. :-)

    VastaaPoista
  3. Kivaa mökkeilyä siellä teillä.
    Näni nuo ilmat vaihteleemyös täällä ruotsissakin.
    Simo on aika poika...
    Mukavia kesäpäiviä sinne sinulle ja prinssipuolisolle!♥

    VastaaPoista
  4. Voi, miten tuo Simo on sitten ihana!

    Ja sinullakin on jättilaukkaa (vai mikä sen nimi nyt onkaan). Minä laitoin sen sipuleita maahan viime vuonna, mutta jostain syystä vain yksi nousi maasta ja alkoi kukkia.

    VastaaPoista
  5. Voi tuota Simoa, eipä parane Himmulle kuvia näyttää, kateuksissaan varmaan menisi samaa yrittämään. Muutenhan teillä olikin kiva mökkireisu, mitä nyt sää ei ihan kesältä tuntunutkaan

    VastaaPoista
  6. Amalia; toivottavasti saan videon joskus siirrettyä blogiini!

    Leena Lumi; kyllä tämä on aikuisten oikeesti totta, Simo on tätä harjoitellut ja meitä naurattanut jo viime kesänä.

    unelma; sanos muuta, eikös se ole niin, että luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven, hih.

    sylvi; kunhan sää lämpiää uudelleen (toivottavasti nyt juhannukseksi ainakin) niin mukavaa niemessä on köllötellä ja oravia haukkua.

    Katja/Lumiomena; joo, jättilaukkaa on, mulla oli kolme sipulia ja kaikki nousivat kukkimaan. Simo on varsinainen pelle!

    mummeli; älä ihmeessä Himmulle näytä tän hurjan pojan juttuja! Odotellaan kesää.

    VastaaPoista
  7. Enpä tiennytkään, että koirat osaa kiivetä puuhun!

    VastaaPoista
  8. Voi tuota Simoa,ihana! Osaiskohan meidän Bambi tehdä samaa,,
    Onneksi on järvi vieressä jotta kukat saivat uutta elinvoimaa:)

    VastaaPoista
  9. Minunkin on pakko kehuskella Simoo, uskoisin että ku ikää ja kokemusta tulee lisää, niin saamme oivallisen sisä-vesi-laivan-kapteenin tänne Keski-Suomen vesille...;)Korkeelle pääs puissakin, joten ei ole väliä onko työpaikka häyrylaiva vai purjevene.....Laivakoirille töitä löytyy aina, taitaa kumminkin tykätä olla kotiporukoissa....;D

    VastaaPoista
  10. Voi mikä kertomus, jälleen;DD

    Se tuo prinssipuoliso taitaa olla huono kiipeämään, mutta Simopa tekee senkin, ja hyvin;O
    Teillä ei oravat silmille hypi, se on sanottava! O_O

    Hyvää torstai-iltapäivää sinulle, Anjuska<3

    VastaaPoista
  11. Onneksi ne orvokit virkosivat kun saivat vettä, minä jo säikähdin.. On siellä ihanat oltavat teidän mökillä, paljon lintuja ja muuta seurattavaa. Ja tämä tähystäjä - kippari - oravavahti, aivan huippuyksilö :)

    VastaaPoista
  12. Enpä ole ennen nähnyt koiran kiipeävän puuhun. Hyvä Simo!

    VastaaPoista
  13. Voi vitsi, on teillä senssit siellä kesäparatiisissanne, virikettä joka lähtöön.Simollekin aivan verraton elinalue,ei taatusti ehdi turhautua.
    Yhäti ihania aikoja jokaiselle!

    VastaaPoista
  14. Voe mahoton tuota Simoa. Mikä kuvasarja!
    Jälleen hyvän mielen postaus♥

    VastaaPoista
  15. <3

    Aina kun astuu anja-reginan aittaan, tietää, että pian saa annoksen hyvää mieltä :)

    Koiruli hyppii kuin paraskin korkeushyppäilijä :) Tulee mieleen laulu oravaisesta nukkumasta sammalvuoteellaan, jonne ei yllä edes hallin hammas...

    Ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  16. Mukavaa on tuommoisen hulivilin touhuja seurata. Ja paljon mielenkiintoista oli taas blogissasi.

    VastaaPoista
  17. Mahtavan hauskoja kuvia! Hyvää kesäpäivää toivottaa romulyyli-riitta.

    VastaaPoista
  18. Kotona taas! Kiitos ihanista kommenteistanne, ne ovat tämän bloggaamisen hunajapisaroita. Simo on ihku koira, tänä kesänä ei enää karkaile mökiltä niinkuin viime kesänä. Vahtii mamman jalan vieressä jokaisen askeleen! Ja tarkistaa rantakatajan monta kertaa päivässä nähdäkseen, hyppääkö sieltä orava. Tosin orava on rakentanut meidän "romuaittaan" risuista, vuorivillasta, suopursuista ym. hurjan ison pesän ja sieltä hypähti suoraan Simon eteen. Kyllä koiruli oli vähän eetuna! Laitan videon sitten kun osaan sen tehdä, niin näette livenä, miten pieni koiruli kiipeää puuhun!!!
    Marja-Leena, kiva kun sain sinulta kommentin.

    VastaaPoista